 |
Hämeensilta marraskuun sumussa 2020. |
Olen ollut tamperelainen yli kaksikymmentä vuotta. Samaan aikaan kaupunki on kehittynyt valtavasti edukseen: puistot kaunistuneet, kevyen liikenteen väylät parantuneet, kiinteistöt siistiytyneet kauttaaltaan läpi keskustan ja ohikin. Ja yhä vaan kohenee.
Tampereen väestökasvu on hipoo jo 4000 asukasta kuluvalle vuodelle. Kaupunki panostaa kaupunginosiinsa ja liikenteensä kehittämiseen. Lähiöiden tasa-arvoisuutta parannetaan eriytymisen ehkäisemikseksi. Rantatunneli ohjaa läpiajoliikenteen pois keskustan kapeikoista ja odotettu raitiotie vähentää lisää liikennettä siirtäen bussilinjoja syöttöreiteille ja kieltäen yksityisautoilun Hämeenkadulla. Samalla esiin pääsee taide.
Nuorena kuvataiteilijana koin Tampereen lähestyttävämpänä ja parempia etuja tarjoavana kuin Helsinki, vakava vaihtoehto, oli. Asumisen ja työhuoneitten hintataso on täällä edelleen huokeampi kuin pääkaupungissa. Minulle Tampere on tarjonnut myös läheisen taiteilijayhteisön ja paljon työmahdollisuuksia. Nyt työtilaisuuksia on vielä entistä enemmän, kun kaupunki satsaa julkisen taiteen tuottamiseen.
Olen päässyt kehittämistyöhön mukaan. Aloitin elokuussa Tampereen Julkisen taiteen ohjausryhmän, Jury:n, kuvataiteilijajäsenenä. Tampereen Taiteilijaseura esitti minut tehtävään edeltäjäni Vesa Varrelan jättäytyessä pois. Olen nyt yhtenä jäsenenä Jury:ssä päättämässä kaupungin julkisten teosten hankinnoista niin lähiöihin, uudisrakennuksiin kuin ratikan reiteille. Olen nöyränä luottamuksesta ja innokkaana oppimaan uutta ja vielä jännittyneenäkin siitä, mitä kaikkea uutta on mahdollista tulla. Kokous toisensa jälkeen on avannut tehtävän laajuutta.
Tampereen kaupungin
julkisen taiteen ohjausryhmän toiminnasta päätettiin vuonna
2016. Juryn tehtävä
on olla asiantuntijana kaupunginhallituksen ja
Kaupunkikuvatoimikunnan päätöksenteossa ja esittää taideohjelma
ja taiteen paikka kaavasuunnitelmiin. Ohjausryhmä valitsee myös
taiteilijoita toteuttamaan teoksia ja vastuuhenkilöitä toteuttamaan
taidehankkeita sekä päättää järjestettävistä
taidekilpailuista. Hankittavat teokset tulevat Tampereen taidemuseon
huoltovastuulle ja ohjausryhmä pyrkii huolehtimaan kaupungin
budjettiin myös huoltovarojen varauksesta.
Jury:n nimeää kaupungin pormestari. Ohjausryhmässä on Sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, Lautakunnan kulttuuriasioista vastaava valmistelija, edustajat Tampereen Tilakeskukselta, Kaupunki- ja infrasuunnittelusta, Tampereen taiteilijaseurasta, Tampereen taidemuseosta, Sara Hildénin taidemuseosta ja Sosiaali- ja terveyspalveluista. Julkisen taiteen ohjausryhmän kautta Tampereen kaupunki on saanut arvovaltaisen toimijan kuvataiteen puolustamiseen, kuvataiteilijoiden työllistämiseen ja kuvataiteen saavutettavampaan esittämiseen.
Kun kaupunki satsaa, niin tekevät myös yksityiset. Julkisen taiteen noustessa keskusteluun on myös taloyhtiöissä herännyt kiinnostusta kohentaa asumismiljöötä taidehankinnoilla. On yhä enemmmän rakennusyhtiöitä, jotka ilman rakennuskaavan taideasetustakin tuottavat teoksia asuintaloihin rakenushankkeissaan. Tällä työmaalla riittää töitä myös tuottajille, taidekoordinaattoreille, jotka laajasti ymmärtävät taiteen mahdollisuuksia, sopimuskäytäntöjä, rakennushankkeitten vaatimuksia ja hallitsevat monet aikataulut.
Kaupungin kehityksen varjopuoli on asumisen- ja työtilakulujen nousu. Taiteilijakuntaa hakeutuu nyt naapurikuntiin, kun työtilakeskittymien tehdasalueet muuttuvat loft-asunnoiksi ja toimitiloiksi. Koskenrannan Finlayson oli vielä 90-luvulla työhuonekeskittymä, mutta enää siellä pärjäävät vain kaupalliset toimijat kun kiinteistöt on remontoitu toimitiloiksi. 20 taiteentekijää muutti keväällä Pyynikin Trikoolta Nokialle avattuun Nansotalon työtilakeskittymään. Onkiniemen Trikoo Särkänniemen kupeessa kumisee paikoin tyhjyyttään, koska tilankäytölle ei saada rahoitusta kaupungilta, vaan siellä odotetaan halukasta rahoittajaa. Kaupunki on kuitenkin nyt viimein päättänyt vastata työtilaongelmaan selvittämällä perusteellisesti, millaisia tiloja kulttuurialan väki tarvitsee. Kysely on parhaillaan käynnissä.
Samaan aikaan taidehankkeet etenevät. Työtilaisuuksia tulee hakuun: lähiöiden kaavoituksien tarpeita selvitellään ja ratikan kakkosvaihekin pääsee käynnistymään. Nyt tamperelaiset kuvataiteilijat kilpailevat myös aikaa vastaan. Toivottavasti kulttuuriväen tilaongelmista päästään pian, jottei työnteko pahasti keskeydy. Halu Euroopan Kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026 on potkaissut vauhtia Tampereen kaupungin ratkaisuhakuun. Pitkään tilaratkaisuja toivoneet taidekentän toimijat odottavat nyt nopeita päätöksiä edukseen. Kun töitäkin on tarjolla.
Linkit:
Tampereen kaupungin julkisen taiteen periaatteet
Tampereen raitiotientaiteen yleissuunnitelma, Frei Zimmer 2017, pdf
Tampereen kaupunkiseudun väestönkasvu
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos Johanna! Tässä oli itselle uutta tietoa, onkin tullut mietittyä miten taideteokset päätyvät eri asuinalueille. Helsingissä tätä olen pohtinut mm. Kannelmäen, Ruoholahden ja Myllypuron alueilla.
VastaaPoistaOlen seurannut samanlaista liikehdintää Iso-Britannian Lontoo-Manchester akselilla kuin miksi kuvailit aikoinaan valinneesi Tampereen Helsingin sijasta. Asuin Lontoossa kolmasosan elämästäni ja paikka on edelleen toinen kotini. Kymmenisen vuotta sitten Lontoossa luovan alan ihmiset, muusikoista eri alojen suunnittelijoihin ja taiteilijoihin, alkoivat muuttamaan Manchesteriin kepeämmän ilmapiirin ja halvempien vuokrien perässä. Tähän oli suureksi osaksi syynä Lontoon vuosituhannen vaihteessa alkanut kaupunkipolitiikka, jossa Lontoota kehitetään lähinnä sijoittajille ja yrityksille. Aivan kuten kuvailit Tampereella käyneen, niin Manchesterissä kuin Lontoossakin vanhat tehdas- ja varastoalueet olivat ennen luovien alojen työtiloja, nyt niihin on tehty asuntoja ja yritystiloja. Kaupunki kasvaa ja kehittyy, mutta onko kaikki kasvu aina positiivista? Tässä esimerkiksi Vicen dokumentti Lontoosta, miten kaupungin kasvu ei tue sen vanhoja asukkaita. https://www.youtube.com/watch?v=82tgwk1IWIE
Gentrification, suomeksi gentrifikaatio, kuvastaa työväenluokkaisena pidetyn alueen keskiluokkaistumista. Vaikka emme virallisesti eläkkään luokkayhteiskunnassa, ymmärrämme silti mistä on kyse. Rupesin tässä nyt pohtimaan, mikä on kulttuurituottajan rooli gentrifikaatiossa? Kuinka paljon voimme vaikuttaa alueiden kehitykseen tuottamallamme kulttuurilla, positiivisesti kuin negatiivisesti? Kenen näkökulmasta lähdemme tuottamaan kulttuuria alueelle? Kenen ääni kuuluu kovimmin?
Gentrifikaatiota käytetään hyväksi Tampereella ihan tietoisesti ja avoimesti kertoen Hiedanrannan valmistuvalla asuinalueella. Hiedanranta on entinen sellutehtaan alue Lielahden kupeessa, jota parhaillaan rakennetaan uudelle. Siellä on toistaiseksi vielä tarjolla edullista väliaikaista työtilaa. Kaupungin tavoite on, että vuokralaiset tekevät alueesta mielenkiintoisen ja halutun kohteen muuttaa. Hiedanrannassa tapahtuu paljon, UG-toimijat järjestävät tapahtumia, mm. Hiedanrannan juhannus,
VastaaPoistaAlueella on kuvataiteilijoita, muotoilijoita ja taitaa olla sirkustakin. Sekä skeittareita ja graffitigallerioita.
Asuntoja valmistuu paljon, alueelle tavoitellaan 25 000 asukasta ja 10 000 työpaikkaa. Sitten lopulta, kun asuinalue alkaa valmistua, siirtyy suurin osa kulttuuriväestä alta pois. Vain osa voi jäädä, joitakin tiloja on kaavailtu työtilakäyttöön. Tehdaskiinteistöissä, joissa nyt on vaikka mitä toimintaa ja ilmaista korkeaa tapahtumatilaa (vinkki tuottajille), tulee alueen valmistuttua olemaan asuntoja, liiketiloja ja kulttuuritiloja.
https://hiedanranta.fi/kulttuuri/
Katsoin tuon dokumentin Lontoosta ja kyllä alkoi surettamaan paikallisten puolesta. Ei ole ihme, että siellä on tunteet pinnassa asukkailla. Lontoo siirtyy rikkaiden omistukseen, kaupunki rumistuu vuosi vuodelta.
VastaaPoista