Sillanrakentaja – muutosta sisältä tai ulkoa käsin?

Humakin kulttuurituottaja (YAMK) opinnoissa syksyllä 2020 oli tehtävänä kirjoittaa oppimispäiväkirjaa kahden viikon ajanjaksolta. Kun kirjotin oppimispäiväkirjaa, kävi selväksi, mikä on seuraavan blogin aiheeni. Käänsin otsikon ensin englanniksi ”building bridges” mutta vaihdoin sen vielä Sillanrakentajaksi.

Osallistuin Opetus- ja kulttuuriministeriössä pidettyyn työpajaan 25.8.2020 (osa II, ensimmäinen osa pidettiin Zoomin välityksellä keväällä), jonka oli järjestänyt Kulttuuripolitiikka, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmä erikoistutkija Pasi Saukkosen (Helsingin kaupunkitutkimus) johdolla. Työpajan teemana oli maahanmuuttajien ja Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten mahdollisuudet harjoittaa ammattimaista ja muuta taide- ja kulttuuritoimintaa Suomessa. Työpajassa haettiin vastauksia siihen, miten jokaisella voisi olla mahdollisuus tavoitella taiteen ja kulttuurin ammattilaisuutta sekä osallistua suomalaiseen taide- ja kulttuurielämään tekijänä ja tuottajana. Siellä pohdittiin, mitkä konkreettiset tekijät luovat mahdollisuuksia ja mitkä estävät niitä toteutumasta, miten yhteiskunnan eri toimijat vaikuttavat ovien avautumiseen ja sulkeutumiseen ja minkälaisilla ratkaisuilla voisimme edistää yhdenvertaisuuden sekä mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista taiteen ja kulttuurin kentällä.

Minut oli laitettu samaan pöytään mm. Globe Art Point, Maailman Musiikin Keskus, Helsingin kaupungin kulttuuritoimi ja Taike (”instituutiotaso/rakenteet”) ja Sonya Lindforsin (koreografi, taiteellinen johtaja) kanssa. Edustin yhdistystäni Kulttuurikameleontit ry:tä, ja Afrojazz Clubia mutta myös opinnäytetyöni tiimiä New Theatre Helsinki. Se toimii tavallaan siltana näiden kahden tason välillä (instituutio – kenttä). En tiedä oliko istumapaikkani sattumaa, tai järjestäjien tietoinen valinta. Työpaja oli jo käynnissä, kun saavuin, olin hieman myöhässä. Järjestäjä tuli vastaan, ja osoitti paikkani sanoen ”laitoin sinut istumaan tähän ryhmään”. Ehkä se ei siis ollut sattumaa. Voi miten mielenkiintoinen iltapäivän sessio siitä syntyikään.

Työpaja sujui hyvin, maskeilla ja ilman. Ensin pohdittiin esteitä, ja tämän jälkeen ratkaisuja, kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden edistämiseksi taiteen kentällä. En lähde luettelemaan kaikkea, mutta haasteista on pakko mainita hidas rakenteiden muutos, kuten myös se teema, mitä ylipäänsä pidetään taiteena. Jos taidetta/ apurahahakemuksia arvostelee aina samat ihmiset, voiko tämä koskaan muuttua samoilla pelinappuloilla? Miksi kulttuurisen moninaisuuteen liittyvät apurahat ovat usein omana kapeana segmenttinään, esim. Taikella, ikään kuin jo valmiiksi rankattu omaksi pikku siivukseen? Lisäksi, jos suomalainen taiteen koulutusjärjestelmä, eivät hyväksy esim. vähänkään aksenttista suomen kieltä, rajaa tämäkin ehkä muuten lahjakkaita taiteen alalle suuntautuvia opiskelijoita ulos. Miksi ei voisi kuulua?

No, yhtenä vastauksena voisi olla se, että erityisesti taidelaitosten portinvartijoiksi tarvitaan laajempaa representaatiota, siis muunkin taustaisia ja -näköisiä, kuin ”perinteinen kantasuomalainen”, ja että näitä hakuprosesseja kehitetään yhdenvertaisempaan suuntaan. Yksinkertaisesti myös rekrytoidaan eritaustaisia osaajia, ilman ennakkoluuloja, ja toisaalta mietitään edellytyksiä rakentaa jotain uutta ”uuden ja vanhan välille”. Tästä pidin lyhyen puheenvuoron myös työpajassa, New Theatre Helsinkiin liittyen. Esim. Helsingin kaupungin kulttuurivisio 2030 ja OKM:n kulttuuripolitiikan strategia 2025 kertovat kauniita asioita, mutta miten kulttuurinen moninaisuus oikeasti saadaan näkymään paremmin kaupungissa ja taiteen kentällä? Jo nopeastikin?

Ehkä esim. esittävän taiteen kentälle tarvitaan uusi alusta, joka voi luoda uusia yhteistyökuvioita olemassa olevien taidelaitosten ja tällä hetkellä näkymättömien taiteilijoiden välille. Toisaalta olisi tärkeää rakentaa esimerkiksi jonkinlaisia porkkanoita yrityksille ja taidelaitoksille tähän, että yhdenvertaisuutta edistääkseen esim. ulkomaalaistaustaisen rekrytointia tuettaisiin jollain tapaa. Se tässä hetkessä saattaa kuitenkin viedä enemmän resursseja, esim. kielikysymyksen suhteen. Taas palaan kysymykseeni, mistä aloitteet lähtisivät? Systeemissä sisällä olevilta asiantuntijoilta, tai ulkoa tulevilta aktiivisilta kansalaisilta? Paljon jo tehdäänkin, ihan jo esim. Työvoimatoimistoissa inkluusion edistämiseksi, mutta voisiko muutosta jotenkin nopeuttaa.

Kulttuuria kaikille on luonut oman verkoston ”Diversity Agents” jotka toimivat neuvonantajina ja yhteistyökumppaneina aiheeseen liittyen. Ei kuitenkaan ilmaiseksi, luonnollisesti, koska toiminta vie aikaa ja rahaa. Mutta sillanrakentajia alkaa ilmestyä kulttuurin kentälle, hyvä niin.

Mutta siis erityisesti lavoille, jo nyt, tarvitaan laajempaa representaatiota, vastaamaan väestökehitystä. Suomessa on toisaalta ollut satoja vuosia romaneita ja saamelaisia, mutta missä he ovat isossa kuvassa? Aiheeseen liittyy mm. myös kielellinen näkökulma, miksi edelleen, esim. Taiken hakemukset ovat vain/pääosin suomeksi? Ne tulisivat saavutettavammaksi eri kielten kautta. Englanti kielenä ei ole vastaus kaikkeen, mutta ehkä hyvä aloitus. Aihetta voisi verrata siihen, että kun korona iski keväällä 2020, niin kummasti pakon alla käännettiin tärkeät tiedotteet ruotsin ja englannin lisäksi venäjäksi, arabiaksi, ja useille muillekin kielille.

Tästä päästäänkin ylipäänsä taiteen arvostamiseen, kuka päättää Arkadian mäellä? Pitäisikö maahanmuuttopolitiikkaa muuttaa siten, että taiteella olisi siinä isompi rooli (urheilun lisäksi), jos, niin kuka tekisi aloitteen? Joku joka hyvin tietää asioiden laidan esim. ministeriössä, poliitikot, tai joku ihan ulkopuolinen toimija?

Toisaalta Suomessa on jo osittain hyvä lainsäädäntö, esim. yhdenvertaisuuslaki, ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, mutta toteutuvatko nämä organisaatioissa? Hyvä esimerkki benchmarkata on Englannista, esim. English Art Council on määritellyt tarkasti, mikä yhdenvertaisuus tarkoittaa, Suomessakin voitaisiin listata. Ja sen jälkeen linkata esim. apurahojen saamiseen kriteerien täyttyminen siten, että tätä oikeasti seurataan.

Aihe on laaja, ja huomaan, että myös oma blogini hieman poukkoilee. Mutta asiaan. Sillanrakentamiseen, ja portinvartijoiden herättelyyn. 

Työpaja innoitti kirjoittamaan vieressäni istuneelle Taiken edustajalle vielä työpajan jälkeen sähköpostin keskusteluumme liittyen, johon sain häneltä kannustavan vastauksen, että hän on aivan samaa mieltä kanssani, joskin näki omat vaikutusmahdollisuutensa Taiken sisällä rajallisiksi ja pyysi ottamaan yhteyttä Taiken johtoon. Mietin, että itse en näe rajoitteita sille, miten aloitteellinen kukaan voisi olla, tai mistä asioista puhua, oikeastaan vaan asioista puhumalla voi mitään kehitystä tai muutosta syntyäkään. Voi tietysti olla, että ko. henkilö esim. pelkäsi oman työpaikkansa puolesta, jos alkaa liian ”radikaaliksi” muutosagentiksi organisaation sisällä mutta toisaalta rakenteellinen muutos ei tule hiljaa olemalla, ja juuri tuolla gatekeeper -paikoilla olevien herättely ja painostuskin on tärkeää. Avaus -hankkeen loppuseminaari 14.9.2020 toi loistavaa keskustelua esiin paneelissa, johon osallistuivat Taiteen edistämiskeskuksen (Taiken) johtaja Paula Tuovinen, Helsingin kaupungin kulttuuri- ja vapaa-aika toimialan johtaja Tommi Laitio, Ceyda Berk-Söderblom, hallituksen puheenjohtaja, Globe Art Point ry sekä Minna Karvonen, Opetus- ja kulttuuriministeriön Kulttuuri- ja taidepolitiikan osaston, Taiteen ja kulttuuriperinnön vastuualueen johtaja. Toivon, että seminaari nauhoitettiin, ja että siihen voisi palata vielä myöhemmin.

Rakenteiden haastamista tekee näkyvästi esim. juuri Sonya Lindfors, joka on saanut myös kiitettävästi julkisuutta, erittäin hyvää keskustelua nousi myös viime viikolla Docventures 8.9.2020 ohjelmassa.

Yllä mainitsemaani Taiken toimihenkilön vastaukseen liittyen mietin, että toisaalta ehkä muutosaloitteita on helpompi tulla vaikka KuTuYAMK opiskelijalta järjestökentältä toimien, tavallaan täysin ulkopuolinen vaikuttaja ko. organisaation sisäiseen dynamiikkaan liittymättä. Mutta silti jäin pohtimaan, olisiko myös ko. Taiken toimihenkilö voinut jo itse ajaa asioita eteenpäin, osana sitä organisaatiota, kun kerran oli samaa mieltä, ja tietoinen asioista.

Innolla odotan, mitä ministeriön työpaja saa aikaiseksi, tai saako. Onneksi siellä puhuttiin suoraan, ja annettiin kritiikkiäkin ihan huolella, toimijat eivät jaksaa enää kuunnella jargonia vaan nyt halutaan konkreettisia toimia ja kehitystä.

Jään odottelemaan, ja koitan organisoitua oman pienen haasteeni :) eli opinnäytetyön rajauksen ja tutkimuskysymysten suhteen. Kaikkea ei voi muuttaa kerralla, mutta siltoja voi rakentaa, ja uskon, että sillä pääsee eteenpäin.

Kuva lainattu netistä, halusin löytää sillan kuvastamaan blogin teemaa. Kuvassa kerrotaan, että Iijoen Jakkukylään rakennetaan Pohjois-Euroopan pisintä kevyen liikenteen riippusiltaa (Rakennuslehti.fi, Seppo Mölsä, 12.5.2020). Sillassa näyttää ensikatsomalta olevan aukkoja, mutta sillä on kuitenkin selkeä ja vankka suunta sekä ketjujen varassa rakentuva kokonaisuus, kohti tätä suurta päätavoitetta. Se tuntui jotenkin sopivalta metaforalta, tähän sillanrakentamiseen, ja rakenteiden muutokseen. 

--Marjo-Sisko Lindstedt (Humak, KuTu, YAMK)

Arts Council England https://www.artscouncil.org.uk/creative-matters

Equality Analysis: Development of Arts Council England’s 10-year strategy, 2020-30
https://www.artscouncil.org.uk/sites/default/files/download-file/Equality%20Analysis_Arts%20Council%20England_Strategy%202020-2030.pdf

Avaus -hankkeen loppuseminaari , Ateneum/Zoom14.9.2020
http://www.kulttuuriakaikille.fi/avaus-hankkeen-loppuseminaari-14092020

Kulttuuria kaikille Diversity Agents
http://www.kulttuuriakaikille.fi/diversity_agents?fbclid=IwAR0E-WELjWMSP5aFkWPp2cFJLb0xM9ty3zpwyQ2NrnUh5--oEYHphKxyuIA

Opetus- ja kulttuuripolitiikan kulttuuristrategia 2025 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79811/okm20.pdf

Taide ja kulttuuri Helsingissä 2030 https://www.hel.fi/static/liitteet-2019/KuVa/julkaisut/Taide-ja-kulttuuri%20Helsingissa%202030.pdf

Yle Areena, Docventures 8.9.2020 Black Lives Matter (kts.
https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/57-6A3zpzWVa?play=1-50476357

Saavutettavan kulttuuripalvelun jäljillä

Huomaat mainosvideon kiinnostavasta tapahtumasta somessa. On iltamyöhä, mutta ostat lipun kätevästi verkkokaupasta. Tapahtumapaikalle kuljet sujuvasti julkisilla liikennevälineillä. Tapahtumatila on vanhassa rakennuksessa, jossa kulkuväylät ovat kapeat, eikä käytettävissä ole hissiä.

Pysähdy hetkeksi miettimään, millainen on polkusi tapahtumaan, jos olisikin niin, että näkökykysi, kuulosi tai vaikkapa liikuntakykysi on rajoittunut. Usein se tarkoittaa sitä, että joudut jo hyvissä ajoin erikseen selvittämään, onko osallistuminen on turvallista ja viihtyisää tai ylipäätään mahdollista. Tiedon saaminen tai lippujen hankkiminen voi olla hankalaa, jos asiakaspalvelussa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota saavutettavuuteen. Osallistuminen saattaa olla myös kallista, jos tarvitset avustajapalveluita tai kuljetusta.

Kulttuuria kaikille: tuottaja avainasemassa

Kulttuuria kaikille -palvelun tapahtumajärjestäjän oppaassa määritellään saavutettavan kulttuuritapahtuman käsitettä seuraavasti:

”Saavutettava kulttuuritapahtuma tarkoittaa, että erilaisille ihmisille tarjotaan mahdollisimman hyvät osallistumis-, esiintymis- ja työskentelymahdollisuudet riippumatta heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan. Saavutettavuus -käsitteen rinnalla käytetään usein käsitettä esteettömyys. Esteettömyys liittyy kuitenkin erityisesti rakennetun ympäristön ja tilojen toimivuuteen. Saavutettavuus taas on laajempi käsite, joka pitää sisällään myös tapahtuman palveluiden ja viestinnän toimivuuden.

Saavutettavuus on siis muutakin kuin esteetön pääsy tapahtumaan. Jotta mahdollisimman monen olisi helppoa osallistua, esiintyä ja työskennellä, on tapahtuman suunnittelussa kiinnitettävä huomiota niin viestinnän saavutettavuuteen, hinnoitteluun, asiakaspalveluun, rakennetun ympäristön ratkaisuihin kuin palveluiden saavutettavuuteen.

Moninaisuutta kunnioittavassa tapahtumassa kaikki kävijät ovat tervetulleita ja heidät otetaan huomioon tasa-arvoisesti esimerkiksi ulkonäköön, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, ikään ja taustaan katsomatta. Moninaisuuden huomioiminen luo turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta ja on osoitus tapahtumajärjestäjän avoimesta asenteesta. Saavutettavassa tapahtumassa moninaisuutta otetaan huomioon esimerkiksi viestinnässä, sisällöissä ja rekrytoinneissa.”

Tuottaja on avainasemassa saavutettavien ja yhdenvertaisten kulttuuripalveluiden suunnittelussa. Voimme parantaa olosuhteita, sisältöjä, asiakaspalvelua ja viestintää. Voimme kiinnittää huomion erilaisten yleisöjen tarpeisiin, edellyttää saavutettavia palveluita tapahtumapaikoilta, alihankkijoilta ja yhteistyökumppaneilta. Jo pienillä muutoksilla voi olla iso vaikutus erilaisten kävijöiden yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua ja saada tietoa kulttuuritarjonnasta.

Monissa tapahtumissa tehdään ansiokasta työtä saavutettavuuden parantamiseksi

Yhdenvertaisuusvaltuutettu otti hiljattain kantaa tiedotteella tapahtumien ja festivaalien käytäntöihin. Valtuutettuun otetaan yhteyttä esimerkiksi silloin, kun tapahtuman esteettömyydessä on puutteita, tapahtumassa ei ole esteetöntä wc:tä, henkilökohtaisen avustajan lippu on maksullinen, esteettömyydestä ei ole saatavilla riittävästi tietoa tai pyörätuolipaikan saa ostettua ainoastaan soittamalla maksulliseen numeroon.

Pirfest ry selvitti Pirkanmaalla jäsenfestivaaliensa saavutettavuutta muutama vuosi sitten. Hankkeen tuloksena 24:lle jäsenfestivaalille valmistui saavutettavuussuunnitelma. Hankeraportin mukaan festivaalien yhteisiksi kehittämiskohteiksi nousivat muun muassa saavutettava viestintä ja tilapäisen henkilöstön perehdyttäminen. Esteettömyyden kannalta haastavaa oli, että tapahtumapaikat ovat usein vuokratiloja, jolloin rakenteellisiin asioihin voidaan vaikuttaa rajallisesti tai niistä on vaikea saada tietoa. Tarvetta kehittämistyölle nähtiin myös palautteen keruun, järjestöyhteistyön ja pitkäjänteisen saavutettavuustyön parissa.

Kaikkien festari -kokeiluhanke kehittää parhaillaan Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella festivaalien inkluusiota ja yhdenvertaisuutta myös esiintyjien osalta.

Monet isot tapahtumat, festivaalit ja kulttuurikohteet huomioivat jo hyvin saavutettavuutta ja viestivät siitä ennakkoon esimerkiksi verkkosivuilla. Joissakin tapahtumissa tai kulttuuripalveluissa, kuten museoissa tarjotaan myös sisältöön liittyviä vaihtoehtoisia kommunikointitapoja, kuten kuvailutulkkausta tai viittomakielen tulkkausta. 

Pikainen tiedonhaku tulevan kesän isojen, kotimaisten festivaalien verkkosivuilta tuottaa ilahduttavasti tietoa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Hyvänä esimerkkinä toimii Ruisrock, joka on kuvannut festivaalin olosuhteita ja saavutettavuutta verkkosivuilleen kattavasti. Festivaali tarjoaa mm. shuttle -kuljetusta invataksilla, avustajapalveluita ja madallettuja baaritiskejä. Sivuilta löytyy lisäksi kehittämistä koskevat pitkän tähtäimen saavutettavuuslupaukset, joista näkyy, että aihetta on pohdittu festivaalilla pitkäjänteisesti monesta eri näkökulmasta.

Provinssirock puolestaan tarjoaa kävijöille saavutettavuustietojen lisäksi selkokieliset verkkosivut.  
Vaikuttaa siltä, että mitä pienempiin tapahtumiin tai kohteisiin mennään, sitä vaikeampaa saavutettavuustietoa on löytää.

 Esteettömien ja saavutettavien palveluiden suunnittelu edellyttää käyttäjien kuulemista. Kuva: Pexels.

Viestinnän kehittäminen parantaa myös saavutettavuutta

Saavutettava viestintä ja verkkopalveluiden kehittäminen on juuri nyt erityisen ajankohtaista. EU: n saavutettavuusdirektiivi edellyttää julkisten verkkopalveluiden tekemistä saavutettaviksi määräaikaan mennessä. Julkisten verkkopalveluiden saavutettavuusvaatimus vaikuttaa välillisesti myös sellaisiin toimijoihin, jotka tuottavat verkkopalveluita tai markkinointiviestinnän palveluita julkiselle sektorille. Tässä asiassa tullaan siis ottamaan iso edistysaskel jo lähitulevaisuudessa.

Verkkopalveluilla on usein merkittävä painoarvo tapahtumien ja kulttuuripalveluiden mainonnassa, tiedottamisessa ja asiakaspalvelussa. Omaa nettisivua, sosiaalisen median kanavia ja esimerkiksi verkkokauppaa on hyvä tarkastella teknisen ja sisällöllisen saavutettavuuden näkökulmasta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa toimivan, saavutettavan julkaisemisen ja kirjallisuuden asiantuntijakeskus Celian ylläpitämä verkkosivusto tarjoaa runsaasti tietoa saavutettavasta viestinnästä ja verkkopalveluiden parantamisesta. Sivuston mukaan jopa yli miljoonalla suomalaisella on erityisiä haasteita tai rajoitteita, jotka pitää ottaa huomioon verkkopalvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Saavutettavuudesta hyötyvät kaikki, eivät ainoastaan erityistä tukea tarvitsevat ihmiset.

Tärkein muutos tapahtuu asenteessa

Saavutettavuus on laaja aihe, joka vaatii kulttuuripalveluiden tuottajalta perehtymistä ja uuden opettelua. Saavutettavuuden ei pitäisi olla erityisjärjestely, vaan osa arkea. Asiantuntijuutta palveluiden kehittämisen tueksi saa esimerkiksi vammaisjärjestöiltä, niiden keskusliitoilta sekä esteettömän kulttuuri- ja taidetoiminnan järjestöiltä.

Kulttuuria kaikille –sivusto tarjoaa runsaasti materiaalia aiheen parissa työskentelyyn. Myös verkkopalveluiden saavutettavuuden parantamisesta on saatavilla eri lähteissä paljon tietoa, jonka pohjalta voi tarkastella oman verkkoviestinnän kehittämistarpeita.

EU:n Vammaiskortin avulla kulttuurilaitokset ja tapahtumajärjestäjät voivat ilmaista, että he huomioivat saavutettavuutta palveluissaan.

Apua saavutettavuuden kehittämisen tueksi on saatavilla, kun sitä osaa ja uskaltaa pyytää. Itse ajattelen, että tärkein muutos tapahtuu asenteessa. Kun erilaiset yleisöt otetaan aidosti mukaan palveluiden suunnitteluun, ollaan jo pitkällä. Ruohonjuuritasolla voi aloittaa kysymällä palvelun käyttäjiltä heidän ajatuksiaan ja käyttää tätä kokemustietoa näkyvien muutosten toteuttamiseen.

Opettelen tätä asennetta työssäni joka päivä ja haluan haastaa kaikki tuottajakollegat mukaan kehittämään parempaa kulttuuri- ja tapahtumatarjontaa kaikille ihmisille.

Mitä sinä voisit tehdä omassa työssäsi saavutettavuuden parantamiseksi jo tänään?

-Erika Honkanen, kulttuurikoordinaattori, kulttuurituotannon YAMK-opiskelija