Helpotuksesta kiukun kautta tasapainoon – ihana, kamala lomautus

Maanantai. Kello vähän yli kahdeksan. Olen juuri istunut kahvikuppi kädessä työpöydän ääreen. Uusi työviikko alkamassa. Olen jo mennyt jo laskuissa sekaisin monesko viikko etätöitä. Eikä minua edes oikeastaan kiinnosta. Alan olla tympääntynyt etätöihin. Ennen ne olivat mukavaa vaihtelua ja antoivat liikkumavaraa ja toivat helpotusta lapsiperheen arkeen. Mutta nyt. Jatkuvasti ja pakotettuna. En tykkää. Varsinkin kun lapsi pyörii jaloissa koko ajan ja ruokaa pitää laittaa about 10 kertaa päivässä (siltä se ainakin tuntuu). Ahdistaa.

Puhelin soi. Esimieheni soittaa. Mitähän sillä? Meillähän alkaa kohta toimiston etäpalaveri. ”Hyvää, huomenta, oletko jo työn touhussa… no kuule, nyt olis sitten se tilanne, mistä aiemmin kysyitkin, että onko sellanen mahdollista..” Ei tarvitse sanoa enempää. Tiedän jo. Lomautus. En kovinkaan tarkasti kuuntele,  mitä hän sitten sanoo. Puhelun toisessa päässä vilahtelevat sanat menettely, ennakkoselvitys, kuuleminen. Joo, joo, okei, selvä. Niin oudolta kuin se kuulostaakin niin ensimmäinen tunne oli helpotus.

Kuva: Unsplash

Miten mä näin reagoin?

Helpotus siitä, että etätyö loppuu. Helpotus siitä, että enää ei tarvitse samaan aikaa yrittää keskittyä töihin ja lapsen hoitamiseen. Helpotus siitä, että ei tarvitse keksimällä yrittää keksiä peruuntuneiden tapahtumien tilalle verkossa toteutettavia tilaisuuksia, joista pitäisi saada vielä tuottoakin. Helpotusta siitä, että mun ei tarvitse enää osallistua yhteenkään ”näin järjestät hyvän webinaarin”-webinaariin.

Helpotusta siitä, että tämä ns. löysässä hirressä roikkuminen loppuu. Jotenkin tiesin, että lomautus tulee. Yhtiön liiketoiminta koostuu pääasiassa tapahtumista ja minä olen tapahtumatuottaja eikä tapahtumia saa järjestää, joten mitä muuta lopputulos voisi olla. Toivoin kyllä, että ei tulisi. Että olisi muita vaihtoehtoja. Ehdotin toimitusjohtajalle koronatuen hakemista, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään. Se tuntui oudolta. Minusta se asia olisi ollut hyvä selvittää ennen lomauttamista. Puhelun loppupuolella muistutin asiasta ja kommentti oli ”aivan niin joo, se..”

Tunnetila muuttuu

Parin päivää puhelun jälkeen käytiin läpi lain vaatima ennakkoselvitys.  Etänä toki sekin. Jotenkin siinä tunnetila alkoi muuttua. Varmaankin todellisuus alkoi iskeä tajuntaan. Parin viikon päästä mulla alkais siis kesäloma, joka jatkuu suoraan 90 päivän lomautuksena. Mitä hittoo? Oon 16 viikkoa pois töistä ja palaan syyskuussa, kun tapahtumakausi pitäisi olla kuumimmillaan. Mutta eihän sitä tiedä onko edes.

Sain tiedoksi keskustelussa, että työnantajan mielestä on annettu riittävästi aikaa kehittää korvaavaa toimintaa, jolla saadaan tuottoa ja katetaan kevään taloudelliset menetykset. Koronasta johtuvan poikkeustilan alkaessa suurin osa työajastani meni eri tapahtumien peruutuksiin ja siirtoihin liittyviin toimenpiteisiin. Se ei ihan niin helposti käy, kun monta 2-päiväistä seminaaria peruu ja yrittää löytää niille korvaavan ajan. Hoidat jo ilmoittautuneet, puhujat, muut esiintyjät juontajat, tapahtumapaikat, kuljetukset, tarjoilut, somisteet ja monet muut alihankkijat.  Samalla aloin oma-aloitteisesti perehtyä ja opetella, miten järjestetään laadukkaita ja kiinnostavia verkkotapahtumia, koska näistä ei valitettavasti ollut kokemusta oikeastaan ollenkaan eikä niitä oltu aiemmin järjestetty.

Kuva: Pexels

Kiukkua pukkaa

Että kyllä mua sitten alkoi jurppia. Sekin otti päähän, että olin ollut viikon kipeenä, joten käytännössä omasta mielestäni mulla ei ollut juurikaan ollut aikaa miettiä ja luoda uutta liiketoimintaa. Sairaslomani aikana työni eivät edisty  (joitakin asioita hoidin myös sairaana), koska ei ole sijaisia ja palatessani takaisin oli monta kiireellistä käytännön asiaa odottamassa ja ne oli hoidettava heti. Ensimmäiset maksulliset verkkotapahtumat olivat tulossa toukokuun ensimmäisellä viikolla, ja tarkoituksena oli järjestää kevätkaudella vielä 2-3 muutakin, mutta nehän nyt sitten eivät toteutuisi.

Olin jo aiemmin ilmaissut toimitusjohtajalle, että tarvitsisin tukea tässä muutostilanteessa ja uuden liike-toiminnan luomisessa, mutta sitä en mielestäni ollut riittävästi saanut. Koin koko tilanteen ja vastuun kaatuvan pelkästään minun niskaani. Työnantajani ei ollut valmis tilanteen vaatimaan nopeaan muutokseen käytettävissä olevilla pienillä resursseilla. Ja minusta tuntui, että se kaikki oli minun syytäni ja minut jätettiin yksin selviytymään.

Ymmärrän ja tiedostan varsin hyvin, että henkilöstökulut ovat isoin kuluerä ja melkeinpä ainoa säästökohde. Olisin kuitenkin toivonut inhimillisempää henkilöstöpolitiikkaa ja asioiden selvittämistä ja vaihtoehtojen pohtimista ennen lomautuspäätöksen tekemisistä. Ja kyllä niin mua kiukutti. Oikeastaan kaikki. Tuntui, ettei esimies ymmärrä ollenkaan asioita minun tai minun työni näkökulmasta. Pitäkää tunkkinne. Mä etin uuden paikan. (Toim. huom. vaan mistäpä etsit, kun kaikki muutkin tapahtuma-alalla on lomautettu..)

Nyt tää tilanne on tämä – no can do

Joku jo ehkä arvaa, mitä sitten kävi. Pikkuhiljaa aloin hyväksyä tilanteen. Ei se tulisi muuttumaan, vaikka minä kuinka hannaisin vastaan ja loukkaantuisin lähes joka asiasta, mitä mun pomo sanoo tai tekee. Kiukku laantui, mutta tilalle tuli huolestuminen. Olin omassa työajan suunnittelussa hahmotellut, että teen touko- ja kesäkuussa syksyn tapahtumien suunnittelua ja voin tehdä ne niin pitkälle valmiiksi kuin mahdollista. Lomautuksen kestäessä elokuun loppuun saakka onkin varauduttava siihen, ettei kaikkia syksylle suunniteltuja tapahtumia voida toteuttaa. Joka taas aiheuttaa lisää painetta talouden tasapainottamiseen.

Minulla myös oli oli vähän sellainen tunne, että minun keskeneräisiä työtehtäviäni tullaan siirtämään muille. Näinhän ei voisi toimia, kun lomautukseni perusteena oli se, että työt ovat koronasta johtuen tilapäisesti vähentyneet eikä työnantajalla ole tarjota töitä minulle. Käytännössä kuitenkin kaikenlaista hommaa olisi. Ei ehkä niin paljon kuin normaalisti, mutta olisi kuitenkin. Tein listan kaikista tapahtumista, mitä on tulossa ja mitä toimenpiteitä on niihin liittyen, jotka kuuluvat minun työtehtäviini. Pystyin ihan aistimaan esimieheni hämmennyksen, vaikka etäpalaverissa olimmekin, kun hän tutkaili tekemääni muistiota. Siinä hetkessä hänelle kirkastui, miten paljon vaatii tapahtuman tuottaminen. Että ei se minun homma niin helppoa ja yksinkertaista olekaan ja aika iso lovi tulee, kun minä jään pois. Se oli myös minulle käänteentekevä hetki, kun ymmärsin, mistä kiukkuni johtui. Minulla oli ollut sellainen olo, että olen vain turha kuluerä ja minut on helppo pistää pihalle, kun ei se juurikaan vaikuta mihinkään.

Kuva: Pirve Harakka

Ei aivan zen, mutta ihan jees!

Tuon palaverin jälkeen sekä oma että pomon asenne muuttui ja sitten olinkin jo tiellä kohti sopeutumista. Siiinä kyllä auttoi tosi paljon samassa tilanteessa olevan ystävän tuki. Olemme jo muutenkin kuin sielunsiskoja, joten oli mahtavaa, kun sai jakaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan sellaisen kanssa, joka ymmärtää minua ja ymmärsi tilanteen. Toinen tärkeä kanava käsitellä asiaa oli tapahtuma-alan ammattilaisille tarkoitetun järjestön MPI Finlandin järjestämät lomautettujen vertaistukikeskustelut, jotka toteutettiin Zoomissa. Huomasi, että muilla on ollut samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Helpotti kuulla, että en se olekaan vain minä. Ja minun pomo. Parasta oli, että opin uuden termin kuvaamaan tilannettani: kesälomaus. Sehän kuulostaa mukavalta! Eräässä tapahtumia järjestävässä organisaatiosas yksi työntekijöistä oli vahingossa kesälomasta ja lomautuksesta puhuessaan sanonut kesälomaus. Termi oli nopeasti vakiintunut työyhteisössä käyttöön tilanteesta, jossa olet määrätty pitämään kertyneet vuosilomat ja se jatkuu sitten suoraan lomautuksena.

Suhtautumiseni tähän lomautukseen noudatti aika tarkkaan sitä, miten on tutkittu ihmisten reagoivan menetykseen tai muutokseen. Heltin työterveyspsykologi Mari Laari kirjoittaa aiheesta blogissaan.  Ensin iskee lamaannus ja itsensä suojaaminen asialta, sen jälkeen kritiikki ja kiukku, jota seuraa todellisuuteen herääminen. Tämän jälkeen alkaa luopuminen ja vähitellen asian hyväksyminen. Sitten alkavat ajatukset siirtyä uusiin asioihin ja pyrkiä löytämään hyviä puolia. Lopulta löytyy tasapaino.

Lähde: https://heltti.fi/lomautus-tuli-kuinka-tasta-selvitaan/

Onhan tässä valtavasti hyviäkin puolia. Varmasti isoimpana se, että olen vihdoin saanut roikkumaan jääneet opintosuoritukset tehtyä ja aion valmistua nyt! Wuhuu! Minulla meni yamkin suorittamiseen kauemman kuin aikoinaan tradenomin tutkintoon. Myös lapsen kanssa tulee touhuttua yhdessä  enemmän, kun hän on nyt koko kesän pois päiväkodista. Normaalisti kun on useasti huono omatunto siitä, ettei ehdi tarpeeksi leikkiä ja viettää aikaa lapsen kanssa. Lisäksi olen päättänyt keskittyä enemmän itseeni ja löytää aikaa liikkumiselle ja kiinnittää huomiota hyvinvointiini.  Näin myös Mari Laari neuvoo tekemään eli käytä vapautunut aika itsellesi tärkeisiin asioihin, mutta älä vaadi itseltäsi liikaa! Ja hei, mikä ihana aika olla vapaalla – onneksi ei ole marraskuu :D

Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Onko lomautus tai sen uhka iskenyt sinuun? Miltä se tuntuu?

Pirve Harakka

kesälomauksella 8.5 lähtien ollut tapahtumatuottaja

Kulttuurituottaja itsensä huippujohtajana

Iloitsen siitä, että kirjoitan elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta. Itse asiassa rakastan kirjoittamista, vaikka se ei tämänhetkisen elämän prioriteettilistassa olekaan ollut kovin korkealla. Aloitin kirjoittamaan jo muutama viikko sitten toisesta aiheesta liittyen opinnäytetyöhöni, mutta sitten, korona. Tuntui nyt asiaan kuuluvammalta aloittaa uudesta aiheesta.

Olemme kaikki alasta huolimatta uuden ja haastavan tilanteen edessä niin Suomessa, Euroopassa kuin koko planeetalla. Yhtä lailla, niin monta kuin on ihmistä, on tarinaa, ja eri näkökulmaa tässä tilanteessa. Yhteistä on kuitenkin se, että meidän kaikkien tulee jaksaa, sietää epävarmuutta, nostaa energiamme värähtelyä ja no, muuttua. Ihan ensiksi henkilötasolla meidän tulee opetella toimimaan nyt täysin kotoota käsin ja olla tapaamatta ketään. Sosiaalinen eristäytyminen on uutta. Se tuo jokaiselle ihmiselle ja perheelle erilaisia haasteita sekä myös todellisia vaaratilanteita esimerkiksi vanhemmalle väelle tai vaikka perheille, joissa on väkivaltaa. Tämä ei ole helppo yhtälö. Jokaisen tulee itse harkita mikä on parasta hänelle ja toisaalta yhteiskunnalle, juuri tässä hetkessä, eli ottaa täysi vastuu siitä, miten toimii.

Toisaalta voisi sanoa, että onneksi meillä Suomessa on mahdollista eristäytyä jääkaappi täynnä ruokaa ja voimme nauttia asunnon lämmöstä, monessa muussa maassa asiat eivät ole yhtä hyvin. Vaikka palaisimme muutaman kuukauden kuluttua sosiaalisen eristäytymisen jälkeen ”vanhaan”, se ei ole enää ”sama” näiden ihmiskunnan kokemusten jälkeen. Vanhakin tila oli itse asiassa kriisissä kuten tiedämme, globaalit ympäristöasiat ja ihmisoikeudet vaativat huomiota. Nyt virustilanteen myötä on tullut jo myös positiivisia kokemuksia, mm. globaalit saastepäästöt pienenevät, kun ihmiset ja tavarat liikkuvat vähemmän sekä monet ovat heränneet auttamaan naapuriaan ja hädässä olevia. Mutta vaikka oppisimme tästä kaikesta ja olisimme kiitollisia siitä, mitä meillä on, tuo uusi tilanne myös juuri nyt suuria haasteita meille ihan jokaiselle.

Inspiroiduin Facebookin International Working Women of Finland -ryhmässä olleesta kyselystä ”Mental Health check in” jossa erivärisillä sydämillä pystyi merkitsemään oman henkisen tilansa. (kts. kuva). Olen ko. ryhmän jäsen ja vastasin punaisella sydämellä kyselyyn, ja siinä hetkessä kaikki olikin todella hyvin. Olin edellisenä iltana tehnyt etäjoogan kotona ja sen jälkeen meditaation, tällainen kantaa aina muutaman päivän eteenpäin. Työpäivän kriittiset yllätykset oli jotenkuten taltutettu ja pystyi taas hengähtämään. Jäin miettimään, miten hieno ele, että ko. kyselyssä voi halutessaan myös pyytää apua helposti, lilaa sydäntä painamalla.

On kuitenkin myös ollut erilaisia päiviä, vaikka silloin kun kirjanpitäjä irtisanoutuu kesken tilinpäätöksen tai kun pitää sietää epävarmuutta esimerkiksi sen suhteen, onnistuuko artistin tuonti ulkomailta kesälläkään. Haluaisinkin esittää kysymyksen tässä hetkessä teille rakkaat kurssilaiset vahvistamaan jokaisen tsemppiä kulttuurituottajaopiskelijana, työntekijänä ja perheenjäsenenä sekä herättämään yhteishenkeä meille yhteisönä. Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Jos käyt läpi sydämet, missä kohtaa olet, ja muistathan pyytää apua, jos menet vihreän yli?

Jaksaminen on jatkuva teema. Teatterikeskus ja Suomen Teatterit ry: järjestämässä Tuottajapäivässä Kaapelitehtaalla 4.2.2020 yhtenä aiheena esiteltiin opinnäytetyön tuloksia tuottajien työhyvinvoinnista esittävän taiteen vapaalla kentällä ”Tuottajan työn kuormitus ja voimavaratekijät”. Aihe herätti myös keskustelua tilaisuuteen tulleiden keskuudessa. Kulttuurituottajan oma jaksaminen on ollut myös mukana monessa kurssillamme käydyissä keskusteluissa sekä lisäksi monen meistä sekä lähipiirissä olevan työpaikoilla.

Jäin tätä pohtimaan, että entä sitten, kun jaksaminen on jotenkin reilassa vallitsevissa olosuhteissa mutta paletti meneekin nyt täysin uusiksi viruksen myötä: työt lähtevät alta, tapahtumat perutaan, ravintolat, rajat, koko Uusimaa laitetaan kiinni, miten silloin selvitä veden pinnan yläpuolella? Miten hoitaa juoksevat asiat sekä samalla tekniikka, kun kaiken kommunikoinnin on tapahduttava välittömästi etänä? Miten hoitaa perhe-elämän (esim. lasten etäkoulu) ja työelämän yhdistäminen? Vaikka me kulttuurituottajat olemme huipputyyppejä, pitää nyt todella pitää huolta itsestämme niin työelämässä kuin vapaalla. Ja oikeastaan juuri erityisesti nyt kotona, kun rutiinit ja työ, tai työttömyys sekä hyvinvointi tapahtuu pääosin neljän seinän sisällä. Itsensäjohtaminen tulee nyt vahvasti keskiöön.

On myös tärkeä löytää keinoja hallita (itsensä)johtajana yksinäisyyttä, josta esimerkiksi Alf Rehn kirjoitti: ”parhaat johtajat ottavat vastuuta yksinäisyydestään, reflektoivat sitä ja oppivat elämään sen kanssa. Samalla he myös hankkivat omat tukijoukot. … Tukijoukkojen rooli ei aina ole valmentaa, mentoroida tai opettaa mitään erityistä vaan heidän kanssaan johtaja voi jakaa yksinäisyyden.” Näkisin ja toivoisin, että KutuYamk2020 -ryhmä on meidän kaikkien kulttuurituottajien yksi vertaistukiryhmä, etänäkin.

On myös ollut mahtavaa huomata, miten solidaarisuus on lähtenyt vyöryen liikkeelle esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on järjestetty tukiryhmiä (mm. Sisumarket), tietoa tulvii ja ihmiset tsemppaavat toisiaan sekä jakavat tietoa esimerkiksi uusista rahoitusmahdollisuuksista (Huom! olettehan kaikki jo Facebookin ryhmässä nimeltä Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki). Pieneksi onneksi uusia pika-avustuksia on avattu nyt koronatilanteeseen, esim. Helsingin kaupungin lisäksi mm. Taiteen Edistämiskeskukselta ja Ely-keskukset, Business Finland ovat avanneet uusia apuväyliä. Myös taidetarjonta muuttuu ja kehittyy, ja keikkoja ja teatteriesityksiä alkaa olla verkossa; varmasti iso kiitos myös monelle teistä näistä uusista mahdollisuuksista.

Lisäksi henkilökohtaiseen elämään on nyt verkossa tarjolla ähkyyn asti jumppaohjelmia, joogaa, meditaatioharjoituksia, lastenohjelmaa, hupisketsejä ja kutsuja eri ryhmiin, koulutuksiin, kun ideoita lentelee, koska vihdoin on aikaa kehittää toimintaa. Tietysti myös ruokaa voisi tilata suoraan kotiovelle, koska pitäähän tuttua ravintolayrittäjää tukea ja uusi tilanne vie helposti ylikierroksille, jolloin aito lepo on haastavaa. Raitista ilmaa ei kuitenkaan mikään voita, mutta mistä löytää tilaa ilman ihmisiä. Tästä hässäkästä ja uusista kuvioista herää kysymys, miten hallita tätä kaikkea? Voiko tätä hallita? Ja mitä sitten, kun kaikkea ei voi hallita?

Kuten Pentti Sydänmaanlakan Älykäs Johtaminen -kirjassa kertoi, sisältää itsensä johtaminen aina paradoksin, koska johtaja ja johdettava ovat samassa yksilössä. Hän kirjoittaa eri osastoista tähän liittyen, joissa ovat keho (esim. syöminen, liikkuminen, lepääminen, nukkuminen ja rentoutuminen), mieli (esim. havaitseminen, ajatteleminen, muistaminen ja oppiminen), tunteet ja tunneälykkyys (esimerkiksi itsensä kanssa paremmin toimeen tuleminen tunteita hallitsemalla), arvot ja työ. Ja nythän työ meni monilla kulttuurialalla työskentelevillä suurelta osin pirstaleiksi, eli on kerättävä palaset kokoon jollain uudella tapaa.

Sydänmaanlakka kiteyttää myös, että ”itsensä johtaminen on jatkuva oppimis- ja vaikuttamisprosessi, jossa tulet syvästi tietoiseksi kehostasi, mielestäsi, tunteistasi ja arvoistasi, minkä jälkeen pystyt paremmin ohjaamaan tekojasi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Mitä paremmin tunnet itsesi ja olet tietoinen toiminnoistasi, sitä paremmin pystyt ohjaamaan omaa elämääsi. Oman tietoisuutesi, sisäisen tarkkailijan, kautta ohjaat ja tulkitset havaintojasi.”

Koen, että vallitsevassa yhteiskunnan ja maailman tilanteessa on kyse nimenomaan paradoksista. Tulevasta ei tiedä, epävarmuutta on siedettävä ja samalla hoidettava niin rutiinit kuin suunnitella tulevaisuutta. Kasvamme itsemme huippujohtajiksi. 

Mielestäni on tärkeintä pysyä positiivisena, vaikka se ei yhteiskunnan eri paniikkitilanteissa ole aina helppoa. Kaikki tunteet ovat myös sallittuja, mutta esimerkiksi pelosta voi yrittää päästä eroon hakemalla tietoa ja vertaistukea. Itse virukseen liittyen esim. Mielenterveystalo listaa hyvin asioita koronavirukseen liittyvään huolen ja epävarmuuden sietämiseen https://bit.ly/3byG4gQ Yhtenä kohtana tässä on myös vinkki siitä, että kannattaa seurata vain luotettavia tiedonlähteitä. Sinänsä itsestään selvää, mutta epävarmassa tilanteessa verkossa pyörii helposti kaikenlaista. Samasta aiheesta nostaa Yle Uutiset (28.3.2020) ja Johanna Vehkoo, joka kehottaa aina ensin selvittämään Kuka informaatiota tuottaa ja millä asiantuntemuksella.

Ehkä tämä viimeinen kappale ei ole paras mahdollinen heti luotettavan tiedonlähteen maininnan jälkeen, koska en tiedä alla olevan tekstin alkuperäistä lähdettä, mutta koska se tuli kahdesti vastaan sosiaalisessa mediassa luotettavilta tahoilta, ja on niin hieno, niin jaan sen selvittämään osaltaan paradoksia:

”Message from White Eagle, Hopi indigenous on 03/16/2020:

Don't feel guilty about being happy during this difficult time. You don't help at all by being sad and without energy. It helps if good things emanate from the Universe now. It is through joy that one resists. Also, when the storm passes, you will be very important in the reconstruction of this new world. You need to be well and strong. And, for that, there is no other way than to maintain a beautiful, happy and bright vibration. This has nothing to do with alienation. This is a resistance strategy. In shamanism, there is a rite of passage called the quest for vision. You spend a few days alone in the forest, without water, without food, without protection. When you go through this portal, you get a new vision of the world, because you have faced your fears, your difficulties.”

Myös huumori auttaa, asiaan kuin asiaan.

Toivotan voimia kaikille, linjoilla nähdään!

Marjo-Sisko Lindstedt, Kulttuurituottajaopiskelija (ylempi amk, Humak)

LÄHTEET

International Working Women of Finland https://www.facebook.com/groups/348015526109949/

Kohti työhyvinvointia tuottaja! Juutilainen, Niina (2019)

Mielenterveystalo, Koronavirukseen liittyvän huolen ja epävarmuuden sietäminen
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/koronavirukseen_liittyva_huolen_ja_epavarmuuden_sietaminen/Pages/default.aspx

Rehn, Alf. Johtajuuden ristiriidat. 2018.

Sisumarket: https://www.facebook.com/groups/774325809759461/

Sydänmaanlakka, Pentti. Älykäs Johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi? Alma Talent 2016.

Yle Uutiset, Valetietoa vastaan voi kamppailla https://yle.fi/uutiset/3-11280804?fbclid=IwAR1PXE52wz6Ur60UKIHQZ-O6DOjrikhyXTR9HPAk6okdh99_SDMVGSeUA3I

Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki: https://www.facebook.com/groups/1046957995683694/