Kirjojen lukeminen on jäänyt pitkäksi aikaa. Syytin hektistä elämää, lapsia, vanhuksia, työkiireitä ja kaikesta siitä seurannutta väsymystä, joka laittaa antautumaan suoratoistopalvelujen helppoon viihteeseen sen sijaan, että olisi tarttunut vaikka kirjaan. Jatkuvasti ilmestyvät kiinnostavat kirjauutuudet ja ajatus niiden lukemisesta on seurannut koko ajan takaraivossa kuitenkin ja odottanut hetkeä lukuinnon palaamiselle. Kirjaan sukeltaminen ja sitä myöten saavutetun rentouden tunteen haluan takaisin, sen sijaan että jatkuvasti turrutan oman ytimeni äänen viihteen kohinaan.
Joka torstai-ilta seuraamme mieheni kanssa englantilaisen kirjailijan ja päätoimittajan Tom Hodgkinson luoman Idlerin “pubi-iltaa” Zoomin kautta. Idler on aikakauslehti, joka on rakentunut joutilaisuuden konseptin ympärille. Siinä kiinnitetään huomio yksinkertaiseen, joutilaaseen elämään, eikä itsen sisintä yritetä peittää touhukkuudella. Idler kääntyykin suomen kielellä kuvaavasti joutomieheksi, laiskimukseksi tai sohvaperunaksi.
Joka viikko Idleriin osallistuu “idlaajia” ympäri maailmaa ja Tom ja hänen vaimonsa Victoria Hull jututtavat viikoittain vaihtuvaa vierasta, sekä vakiokasvoja. Vieraat ovat esim. näyttelijöitä, kirjailijoita, psykologeja tai vaikka mehiläisten kasvattajia. Keskustelun teema on aina, ainakin löyhästi, nykypäivän tehokkuusajattelun vastaisesti joutilaisuus ja huomion kiinnittäminen ympäröivään maailmaan, pieniin asioihin ja niistä nauttimiseen. Lopuksi on mahdollisuus esittää kysymyksiä vieraille tai isännille ja yksi elämäni huippuhetkiä onkin ehdottomasti lyhyt keskustelu Smack the Pony -näyttelijä Sally Phillipsin kanssa hänen kiinnostuksestaan Suomea kohtaan.
Eilistä Idleria seurasin vain ohimennen sivusta (koska seurasin samalla viihdeohjelmaa tv:sta…). Vieraana oli englantilainen psykologi ja kirjailija Claudia Hammond, joka on palkittu tv- ja radiotoimittaja, kirjailija, psykologi ja luennoitsija. Hän jakaa työssään tapoja, miten erilaisista psykologisista ja lääketieteellisistä tutkimuksista saatu tieto voi auttaa jokapäiväisessä elämässä, konkreettisesti. Uusimmassa kirjassaan, The Art of Rest, hän kertoo englantilaisesta, hyviä rentoutumis- ja lepokeinoja kartoittaneesta kyselytutkimuksesta. Ainakaan itselleni testin tulos ei ollut suuri yllätys, kun lukeminen rankattiin parhaaksi keinoksi rentoutua.
Olen ihastunut ajatukseen joutilaisuudesta. Se sotii vahvasti vastaan sitä sisään rakennettua tehokkuusajattelun ääntä, joka vaatii nostamaan hanurin ylös penkistä ja käärimään hihat. Miksi? Eikö vähemmälläkin pärjää ja eikö makaaminen ja vaikka se lukeminen juurikin edesauta hyvinvointia ja pidä mielen virkeänä? Kyllä, ainakin jos Tom Hodgkinsonilta kysytään. Hänen ja Matthew De Abaituan toimittaman Matkaopas joutilaisuuteen -kirjan takakannessa kerrotaan "maailmankirjallisuuden klassikoista löytyvän erilaisia näkemyksiä laiskottelun tärkeydestä ja työnteon turhuudesta," kuten tämä ote James Hiltonin teoksesta Lost Horizon vuodelta 1933:
“Eikö maailmassa olekin nykyisin liikaa kiirettä ja eikö oisi parempi, jos lorvailijoita olisi enemmän?”
Tom Hodgkinson ja hänen filosofiansa on tullut tutuksi minulle kirjoistaan Joutilaisuuden ylistys, Joutilaita iloja, Joutilaat vanhemmat, Vapauden ylistys, Matkaopas joutilaisuuteen ja Business for Bohemians. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Meillä on kaikkea henkemme pitimiksi, olkaamme siis välillä jouten!
Riikka
Jk. Jos minä olen ihastunut ajatukseen joutilaisuudesta, niin on myös mieheni. Hän oli järjestänyt viime huhtikuuksi Tom Hodgkinsonin vierailulle kotikaupunkiimme Lappeenrantaan, mutta kaikki tietävätkin mitä viime keväänä tapahtui, tai ei tapahtunut. Ehkä vielä jonain päivänä saamme kuitenkin kuulla joutilaisuuden sanansaattajaa livenä kotimaassamme!
Lähteet:
Tom Hodgkinson & Matthew De Abaitua: Matkaopas joutilaisuuteen