Sinut on peruutettu!

Sosiaalinen media muokkaa keskusteluilmapiiriä

Internetin ja sosiaalisen median myötä kulttuurinen keskusteluilmapiiri on muuttunut. Muutos on jatkuvaa ja myös hyvin nopeaa. Teknologian mahdollistaessa välittömän tiedonjakamisen, voidaan mille tahansa asioille saada vaivattomasti julkisuutta. Myös reaktiot ovat nopeita ja siksi usein jopa harkitsemattomia. Teos lytätään, ennen kuin sen merkitystä on ehditty ymmärtämään. Tai ennen kuin sitä on edes nähty. Se miten uudenlaiseen keskusteluun tai kommentointiin osallistutaan, vaatii vielä opettelua.

Huolestuttavaa keskustelukulttuurin kehityksessä on se, että väärässä paikassa sanottu sana tai puolihuolimaton lause voidaan yhtäkkiä levittää suuren yleisön eteen. Asiayhteydestään irrotettu kommentti saa äkkiä uuden merkityksen ja kommentoija välittömän tuomion. Raivostunut yleisö voi kertaantua valtavaksi ihmismassaksi, joka vyöryttää vihansa yhden tahon suuntaan. Pahimmillaan se taho on yksittäinen ihminen, jolle tilanne voi olla kestämätön.

Jos miettii asiaa omalta kohdaltaan, niin harva meistä on koko oman historiansa aikana onnistunut aina lausumaan ääneen ainoastaan harkittuja asioita tai kyennyt onnistumaan kaikissa toimissaan niin mallikkaasti, ettei minkäänlaisia virheitä ole päässyt sattumaan tai kukaan niistä huomauttamaan. Silti jostain syystä sosiaalisessa mediassa ollaan valmiita julkisesti lynkkaamaan mihin tahansa kömmähdykseen, harkitsemattomaan tekoon tai tyhmyyteen syyllistynyt henkilö.

Cancel-kulttuuri

Ihmisen sosiaalista asemaa tai statusta voidaan julkisesti vahingoittaa tai horjuttaa jo yhdenkin väärän kommentin tai ajattelemattoman vitsin vuoksi. Jostain syystä julkinen häpäisy on muodissa ja siitä kärsii eniten demokraattinen, avoin keskustelu. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on huolestuttavaa, jos asioihin ei uskalleta enää ottaa kantaa, kun rakentavan vuoropuhelun sijaan jaellaan tuomioita ja vainotaan ihmisiä.

Cancel-kulttuurissa mikä tahansa julkisesti sanottu asia voidaan vuosia myöhemmin vielä tonkia esiin ja käyttää kyseisen kommentoijan tuhoamiseen. Vanha twiitti tai päivitys somessa voi johtaa jopa työpaikan menettämiseen tai koko uran tuhoutumiseen. Julkisuudessa esillä olevia henkilöitä nostetaan tikunnokkaan yhden lausahduksen, jopa vääränlaisen vaatteen vuoksi ja ihmisiltä vaaditaan kokonaisvaltaista virheettömyyttä ollakseen kelvollisia.

Cancel-kulttuurin kohdalla tosin kyse on muustakin kuin pelkästä ikävästä kommentoinnista tai julkisesta loukkaamisesta. Henkilö pyritään sulkemaan kokonaan ulkopuolelle; Voidaan puhua potkujen vaatimisesta, kampanjoinnista seminaarissa esiintyvää asiantuntijaa vastaan, vierailevan luennoitsijan estämisestä adressin avulla, virasta erottamisen vaatimisesta tai julkisesta protestista. Miksi? Koska kolmekymmentä vuotta aiemmin hän teki jotain, mikä ei ollut kaikkien mieleen ja nyt hän ei ole kelvollinen pitämään luentoa tai esiintymään tapahtumassa muiden, täydellisten ihmisten kanssa.

Internetin aikakaudella minuutin aikana tapahtunut harkitsematon teko tai tyhmyys voi tallentua pysyvästi ja levitä ympäriinsä. Asiayhteydestään irrotettu sana tai lause, jopa vuosikausia vanha teko siirrettynä nykykontekstiin voi saada aikaiseksi julkisen häpäisyn ja loppuelämän leiman, jolla pyritään pysyvästi viemään henkilöltä saavutettu sosiaalinen asema.

Jos ajatellaan Cancel-kulttuuria suomalaisesta näkökulmasta, on ilmiön perusteita vaikea ymmärtää. Oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen maailmaan pyrittäessä ollaan itse valmiita lynkkaamaan tai tuhoamaan jokin taho jopa yhden teon tai tapahtuman jälkeen. Sataprosenttisen täydellisyyden odottaminen muilta ei tunnu oikeutetulta ja kohtuutonta on se, että ihmistä tai asiaa ei pystytä arvioimaan kokonaisuutena. Kokonaisuutena, jossa on sekä hyvää, että huonoa. Ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä yksilönä, oppia teoistaan ja muuttaa ajattelutapaansa. Uudenlaisen suvaitsemattomuuden aikakaudella tuomiot ovat elinikäisiä.

Kun omaa osallistumista julkiseen keskusteluun esimerkiksi jollain taiteenmuodolla joudutaan puntaroimaan seuraavien vuosikymmenten valossa, on todennäköistä, että mistä tahansa tärkeästäkin aiheesta ei uskalleta enää yhtä vapaasti kirjoittaa tai tehdä vaikka kuvataidetta.

Yksittäisen henkilön kohdalla tällaisen maalittamisen kohteeksi joutuminen voi olla kohtalokasta, sillä mahdollisuudet paikata aiheutunutta haittaa ovat vähäiset ja vaikutus voi olla taloudellisesti merkittävä. Luennoitsija, jolla on hyviä ajatuksia niiden huonojen lisäksi, voi antaa paljonkin ajattelemisen aihetta ja näin rikastuttaa keskustelua.

- Katriina Lappalainen, Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija

Lähteet

BBC 2020. Zoe Thomasin artikkeli: “What is the cost of cancel culture?”. BBC News 8.10.2020.

https://www.bbc.com/news/business-54374824/

 

CBS 2020. Christopher Briton artikkeli: “Cancel culture seems to have started as an internet joke. Now it’s anything but”. CBS News 19.8.2020.

https://www.cbsnews.com/news/cancel-culture-internet-joke-anything-but/

 

Iltalehti 2020. Sanna Ukkolan kolumni: ”Yksi virhe menneisyydessä voi johtaa potkuihin – ja se on tiedostavien hyvisten vika” Iltalehti 20.8.2020.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f432494c-aefa-4880-a28b-dd7b044d33a2/ 

 

NY Times 2020. Ross Douthatin kolumni: “10 Theses About Cancel Culture”. The New York Times 14.7.2020.

https://www.nytimes.com/2020/07/14/opinion/cancel-culture-.html/

 

 

Kohti MESHiä ja uusia urapolkuja

 

Uusien saappaiden jäljillä

Tapahtuman lähestyessä, on ollut mukava huomata kuinka toisilleen lähes tuntemattomat ihmiset ovat aktivoituneet, ja poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta hoitaneet esimerkillisesti oman tonttinsa. Itselleni omia haasteita tapahtumaan keskittymisessä ovat luoneet jatkuva työnhaun aiheuttama stressi, epätietoisuus tulevaisuudesta ja sairastelu. Jo tässä kohtaa haluan kiittää kaikkia jatkuvista tsempeistänne, muikkareista, kehitysehdotuksista ja tuestanne. 

Tämä vuosi on monille haastava, ja tiedän että korona on kurittanut osaa kollegoistani vielä isommalla ruoskalla kuin itseäni. Somekanavissa vilisee konkurssiuutisia, syvää ahdinkoa ja surua pursuavia postauksia. Pahimmissa uhkakuvissa tilanne normalisoituu vasta v. 2025 liepeillä. 

Taitaa olla aika tottua uuteen normaaliin. Sopeutua ja etsiä uudet saappaat jalkaan. Itselläni ei ole vielä hajuakaan, minne tie vie ja minkälaisessa maastossa saappaissa kuljetaan. Varmaa on kuitenkin se, että vanha CV lentää roskikseen, se jossa painotin erinomaista ja vuorovaikutustaitoista kohtaamisosaamistani. Kevään jälkeen katosivat kaikki yritystapahtumien juontokeikat, kauppakeskuspromootiokiertueet, isot tuotannot ja messukeikat. Tuottajat jäivät kertaheitolla tyhjänpäälle ja työttömiksi.

Huomaan että kilpajuoksu on jo alkanut. Kuka ehtii ensin kehittyä parhaaksi ja itseään parhaiten markkinoivaksi some- ja virtuaalitapahtumaosaajaksi. Maaliviivalla nähdään, mutta hoidetaan tämä MESH nyt ensin kunnialla kotiin.

Soo soo ja someen mars!

"Halloota halloo! Virus sotki Sikalan kirjajulkkarisuunnitelmat. Kaikki on peruttu! Suomi on säpissä. Kirjailijat on nössöjä. Nyt pitää täräyttää somessa!"

 

"Mennään sinne someen"

Näistä tunnelmista, ja puhelun ensimmäisistä lauseista lähti liikkeelle tietokirjailija Viljami Puustisen Veljekset Gallén-Instagramlivekirjanjulkistamistilaisuustilaisuuden (huh mikä sanahirviö!) suunnittelu. En voinut muuta kuin nyökytellä ja todeta, että puhelimen toisessa päässä linjoilla roikkuva Kingston Wall — Petri Wallin saaga-kirjastaan tunnettuutta saanut tietokirjailija Viljami Puustinen oli oikeassa. Suomi oli juuri pistetty virallisesti karanteeniajaksi kiinni, tarkoittaen sitä että myös Sea Horseen, eli kansankielellä Sikalaan kaavaillut kirjanjulkkarit olivat vaarassa peruuntua. Vasta julkaistun Veljekset Gallén kirjamyynnin turvaamiseksi oli keksittävä nerokas out of the box-somemarkkinointisuunnitelma. 

Rumban päätoimittajasta kirjailijaksi

Tunnen Viljamin Rumba-ajoiltani ja jo silloin hänen kova työmoraalinsa ja kyltymätön tiedonjanonsa tekivät vaikutuksen. Työskentelin Rumballa päätoimittaja tittelin alla tituleeratun Viljami Puustisen, ja senaikaisen toimituspäällikkö Janne Flinkkilän hellässä, mutta tiukassa nuhteessa vuosina 2007-2009. Näiden sekavien, mutta mieleenpainuvien vuosien pohjalle rakensimme ystävyytemme. Viljamin siirtyessä täysipäiväiseksi kirjailijaksi Kingston Wall — Petri Wallin Saaga-kirjaa työstäessään tiemme erkanivat hetkeksi, yhdistyäkseen taas vuosia myöhemmin alkuun kivikkoiselta näyttäväksi kinttupoluksi.

Viljami Puustisen toisessa tietokirjajulkaisussa Veljekset Gallén esitellään lupaavan viulistin, mutta veljensä Akseli Gallen-Kallelan varjoon jääneen Uno Gallénin myrskyistä elämää. Unon tapahtumarikas elämä päättyi New Yorkissa, ja tänäkään päivänä viimeistä leposijaa ei ole merkitty edes hautakivellä. 

"Tämä virtuaalinen kirjajulkkariprojekti lähtee liikkeelle yhteydenotolla Tarvaspäähän."  

Takaisin työpöydän ääreen palattuani sanoin Viljamille että "Tämä virtuaalinen kirjajulkkariprojekti lähtee liikkeelle yhteydenotolla Tarvaspäähän." Jo alusta alkaen halusimme, että kirjajulkkarit toteutetaan elämyksellisellä tavalla. Gallen-Kallelan museon pihapiirin sijaitessa hyvien kulkuyhteyksien päässä Espoossa, pihapiiri tuntui luonnolliselta valinnalta. Samaan hengen vetoon päätimme myös että koronatartuntariskin huomioiden työryhmän koko olisi pidettävä maltillisena. Lisäsimme työryhmään vielä yhden jäsenen, Veljekset Gallénin ja Liken kustannuspäällikön Mari Hyrkkäisen. Tuotanto saattoi alkaa.

Siirrettyämme keskustelun WhatsAppiin, ja lisättyäni ryhmään myös Liken kustannuspäällikkö Mari Hyrkkäisen sain pian ongittua käsiini tapahtumabudjetin. 300 euroa. Just. 

Budjetin ollessa selvillä, lähdin rakentamaan tapahtumaa sen raameissa. 

Viljamille annoin lyhyehkön to do-listan, josta hän selvisi kiitettävästi deadlineja noudattaen. Hänelle jätin lähinnä vähemmän kuormittavia tehtäviä kuten yhteydenoton Gallen-Kallelan museeon Tarvaspään pihapiirissä ja pakkauslistasta huolehtimisen. Marin tehtäväksi jäi suunnitella kirjajulkkarihaastattelun rakenne.

Itse lähdin suunnittelemaan tapahtuman teknistätoteutusta, perustin Facebookiin tapahtuman ympärille event-ryhmän markkinointitarkoituksiin, loin suomalainen.com:iin myyntikampanjan kirjamyynnin tueksi ja laadin somesuunnitelman tapahtuman jälkeiselle ajalle. Tietoisena valintana avasin esimerkiksi Viljamin somekanavat vasta kirjajulkkareiden jälkeen.

Tapahtumapäivä käsillä    

Perjantai 27.3. Odotettavissa aurinkoa, mutta navakkaa mereltä puhaltavaa tuulta. Ei paha. Voitaisiin siis pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja suunnata auton nokka kohti Tarvaspäätä. Tapiolan ABC:ltä pullakahvit rekvisiitaksi, jännittyneen kirjailijan pakkosyöttö ja Marille ajo-ohjeet check! Kohta tärähtäisi Gallen-Kallelan museon pihasta! 

Kuvaus-set-upin pystytettyäni, ja Viljamilta vihreää valoa saatuani kokosin vielä kuvauskalustoni huojuvan rottinkituolin päälle, ja laitoin viimeisen yleisön lämmittelypostauksen Facebook-eventsivulle. Marikin oli sillä välin saapunut paikalle, ja kyseli viimeisiä vinkkejä haastattelun kulkuun liittyen, samalla hermostuneena kahvikupistaan juhlamokkaa hörppien. Sillä hetkellä ymmärsin olevani kuvaajan, tuottajan ja somemoderoijan lisäksi myös ohjaaja. Nyt pääsisi tv-tuotannoista kuvaussihteerinä ja tuotantoassistenttina hankittu työkokemukseni koetukselle. 

Sitten menoksi. Kertasin vielä: "Mari ja Viltsu. Kuulolla. Kohta mennään. Muistattehan istua lähekkäin kuten sovittiin, ja suuntaat Mari sen mikin aina sen eteen joka puhuu. Ok? Viidestä lähetykseen. 1-2-3-4-5 ja ollaan livenä Like Kustannuksen IG:ssä. Tunti lähtee pyörimään nyt kellon ollessa 14:00. Go."

Tapahtuman mitattavat tulokset selvillä

"Kiitos vielä Pihla. Katsoin koko lähetyksen. Hieno juttu se lopun kirja-arvonta-aktivointi ja Suomalaisen kirjakaupan myyntikampanjasta, eli siitä alennuskoodista mainitseminen. Todella onnistunut konsepti! Terveisin Päivi Paappanen, Kustannusjohtaja, Like Kustannus." Tämän tekstiviestin lähetyksen jälkeen luettuani, tiesin onnistuneeni. Välitin terveiset työryhmälle ja pyysin vielä Viljamilta omistuskirjoituksen omaan uniikkiin Veljekset Gallén-kirjailijapainokseeni. 

Viimeinen ryhmäkuva ja sitten kotiin tulosten analysoinnin kimppuun. Tuotannon hinnoittelussa olin ottanut huomioon lisälaskutusmahdollisuuden, ja kuka hullu kieltäytyisi mitattavista tuloksista? Lähetystä oli seurannut Like Kustannuksen Instagramissa yhteensä 251 henkilöä. Keskimäärin lähetystä seurasi 70 henkilöä kerrallaan. Osa oli viipynyt kanavalla koko tunnin ajan. Kysymyksiä ja kommentteja reilut 60. Kirja-arvontapalkinto osui hupaisasti Viljamin hyvälle ystävälle Stefi Greijerille. Se nauratti niin onnekasta voittajaa, kirjailijaa itseään kuin kustannusjohtajaakin. Nämä kirjankannet oli nyt suljettu ja virtuaaliset kirjajulkkarit tältä osin taputeltu, mutta sanokaa minun sanoneen — soo soo tylsyydelle ja luovuudenblokkaajille, kohta kajahtaa taas somessa!

  

Kuka Viljami Puustinen?  

Viljami Puustinen (s. 1969) on tietokirjailija ja toimittaja. Hänen teoksensa Kingston Wall – Petri Vallin saaga (2014) on noussut kulttimaineeseen, ja teosta 22-Pistepirkko (2004) on ylistetty yhdeksi parhaista suomalaisista bändikirjoista. Akseli Gallen-Kallelasta ja hänen veljestään Uno Gallénista kertovan kaksoiselämäkerran Veljekset Gallén (2020) syntyyn vaikutti ratkaisevalla tavalla se, että käytettävissä oli vaikuttava joukko ennen julkaisemattomia kirjeitä Puustisen perheen kotiarkistosta. Viljami Puustisen isoäiti on Akseli Gallen-Kallelan veljen Unon tytär May Gallén (myöh. Puustinen).

Seuraa Viljamia somessa IG @authorpuustinen ja Facebook Author Puustinen.

Linkit:

Kirjailijaesittely https://like.fi/kirjailijat/viljami-puustinen/

Veljekset Gallén kirjaesittely https://like.fi/kirjat/veljekset-gallen/

Osta kirja https://www.suomalainen.com/products/veljekset-gallen

Pihla Miettinen

Kirjoittaja on sosiaalisen median markkinoinnin ja tapahtumatuotannon ammattilainen sekä yrittäjä Helsingistä.