Kultaiset vuodet
Onko kulttuurialalla ikäsyrjintää. Kenen tekemiä tarinoita haluamme kuulla ja nähdä. Kuka tarinoita saa kertoa. Kliseet ovat edelleen vahvasti läsnä, kun pohditaan eri ikäisten ihmisten kykyjä. Nuoret ovat dynaamisia ja tarjoavat tuoreita ajatuksia. Vanhemmat ihmiset tuumaavat ja katsovat muistiinpanoista.
Altistaako ikä samalla tavalla ennakkoluuloille kuin sukupuoli tai etninen tausta. Pystyykö Kekkosen ajan ihminen kertomaan uskottavan tarinan tämän päivän nuorista. Osaako 90-luvulla syntynyt ihminen samastua yhtenäiskulttuurin Suomeen. Parhaimmillaan kokemuksellisuus tuo syvyyttä, joskus taas näköalattomuutta.
Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan jo 40-vuotiaana ihminen alkaa menettää kiinnostavuuttaan työmarkkinoilla. Yli 40-vuotias ei enää opi uutta, sopeudu tai ole joustava eikä ainakaan tuo mukanaan uusia ideoita
Linkki Yle:n aiheesta tekemään uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-9701544
Täytän pian 50 vuotta. Aidosti uskon, että olen nyt parhaimmillani työntekijänä. Ikä on hionut turhia särmiä ja tuonut lisää kimmoisuutta. Oma kehityskaareni nyt vain on mennyt näin. kolmekymppisenä minussa oli enemmän ylimielisyyttä kuin osaamista. Oppiminenkin on nyt helpompaa kuin nuorena. Mieli kehittyy, vaikka aivot olisivat jo herkkyysvaiheensa ohittaneet.
On myös oikeasti vaikeita ikään liittyviä asioita. Liian harvoin näkee uskottavaa nuorille suunnattua viestintää. Nuorten äänensävyn tavoittaminen kuulostaa usein teennäiseltä, joskus kiusaannuttavuuteen asti. Vaikka olisi käytössä kaikki oikeat sanat ja sanonnat, ei nuorille voi tehdä sisältöä imitoimalla heidän maailmaansa. Aikaan saadaan vain hassu tulkinta todellisuudesta.
Olen ollut elämäni aikana kaksi kertaa aikuisopiskelija. Tällä tarkoitan, että olen opiskellut ja tehnyt työtä samanaikaisesti. 2000-luvun alussa ei ollut minkäänlaista havaintoa millaisia työpaikkoja kulttuurin, taiteen ja viestinnän aloilla tulisi tulevaisuudessa olemaan. 20 vuotta on yllättävän pitkä aika. Edellisellä tutkintoon tähtäävällä kerralla opiskeltiin kuvaajaksi, editoijaksi, äänittäjäksi, ohjaajaksi ja tuottajaksi. Välineet ja tuotannot olivat raskaita.
Sosiaalisen mediaan syntyneillä ihmisillä on aivan toisenlainen käsitys työmaailmasta kuin meillä, jotka menemme internetiin. Miksiköhän monet ammatit ovat nykyään englanniksi, vaikka suurin osa, jos ei jopa kaikki aiheeseen liittyvä kuitenkin tapahtuu suomeksi. Media Specialist, Chief Officer ja sisältö on kontenttia. Olisiko meillä täällä Suomessa edelleen ajatus, että asiat kuulostavat hienommilta vieraalla kielellä.
Ikä on sana joka tarkoittaa numeroita. Nuori ihminen saattaa olla jyrkkä arvokonservatiivi ja vanhempi voi olla valmis tekemään uusia temppuja – vieläpä ihan puhtaasti.
Ah, tuttua pohdintaa! Tuo on jokseenkin kammottavaa, että jo 40-vuotiaana menettää kiinnostavuuttaan työmarkkinoilla. Artikkeli näyttää kertovan, että tilanne on naisilla vielä huonompi tuon 40:n jälkeen. Hohhoijaa. Itse tässä 45:n ikävuoden kynnyksellä ja työttömänä jaksan kuitenkin uskoa, että joku työnantaja vielä näkee sen, mikä itselleni on tietenkin päivänselvää. Olen nimittäin mielestäni parhaimmillani työmarkkinoilla juuri nyt. En ole vielä mikään vanha (vaikka joku niin väittäisikin), mutta työkilsoja on takana jo 20 ja sitä myöten tietoa ja taitoa vaikka kuinka. Ja asia, minkä ei pitäisi vaikuttaa, mutta mikä vaikuttaa kuitenkin, minulla ei ole enää pieniä lapsia. Lisäksi tunnen itseni jo aika hyvin. Olen myös ajatellut asian niin, että se työnantaja, joka ei arvoani ymmärrä tai ylenkatsoo ikääni tai muuta epäkiinnostavaa ominaisuuttani, ei ansaitse minua. Hyvä 70-lukulaiset!
VastaaPoistaHyvä aihe! Itse täytän seuraavaksi 32-vuotta eli vielä on työuraa jäljellä :D 7 vuotta sitten odotin aikaa, kun minuun ei enää suhtauduta "vain tyttönä", vaan vakavasti otettavana asiantuntijana. Olen jotakuinkin nyt päässyt tuohon tilaan, vaikkakin edelleen silloin tällöin kohtaa epäluottamusta ja jopa tytöttelyä (harvemmin onneksi!). Jos 40-vuotiaana alkaa arvo jo laskea, niin käytännössä oman kokemukseni mukaan hyvä työura jää aika tyngäksi, n. 8-10 vuotta, aika masentavaa. Itse myös tiedän, että olen oikeasti vasta urani alussa, eli kerrytän osaamista, tietoa, taitoa, verkostoja, jne. tästä eteenpäin, ja kehityn koko ajan paremmaksi tekijäksi. Olisi mukava päästä nauttimaan siitä eläkepäiviin asti.
VastaaPoista