Tarvitsemme korkeatasoista, kyseenalaistavaa, ihmisiä haastavaa sekä opettavaa taidetta ja kulttuuria. Mutta onko kökkötaiteelle oma paikkansa?
Onko ihmisten tärkeää välillä kokea myös tunne “olisin tehnyt tuon paremmin” tai nauraa vaan sille että missään ei ole mitään järkeä? Mahdollistaako tälläinen taide aivan erillaisen vapautuneen kokemisen ilman suurempia analyysejä ? JA voiko olla, että se on joissakin tapauksissa ohjaajan/ kurssin vetäjän tarkoitus? JA jos se on tarkoitus, voiko se olla hyvä idea?
Muistan omista teatteriopinnoista päivän jolloin olimme uiskennelleet todella syvissä vesissä, käyneet läpi ryhmämme kaikki henkilökohtaiset sattumukset omaisten kuolemasta koulukiusaamiseen. Tunti painosti kaikkia ja lopuksi esitimme aikaisempana päivänä tekemämme sketsit.
Meidän ryhmän sketsit perustui sarjakuvataiteilija hugleikur daksonin töihin (töiden kuvia ohessa).
Aloitimme hiukan hillitysti, koska paikka oli hankala. Huumoria kaiken aikaisemmin puhutun jälkeen. Saammeko nyt näyttää nämä sketsit? Saako nyt vitsailla ?
Otimme riskimme ja tämä tunteisiin väsytetty yleisömme alkoi pikkuhiljaa hihitellä yleisössä. Jatkoimme ja jatkoimme, kunnes lopuksi tulimme sketsiin, jossa oli todella mustaa huumoria, siis niin mustaa että teki pahaa esittää sitä. Koko huone oli hysteerisen naurun vallassa.
Mikä naurun aiheutti? Oliko se Defenssin tuotos?
Oliko ihanaa kun sai vain nauraa? Tarvitseeko minun tietää mikä sen aiheutti?
Haluan ajatella, että sen aiheutti kökkötaide. Ihana hiomaton ja rehellinen ilmaisu.
Se kökkötaiteesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen.. suunnittelematon ja hiomaton taide, joka voi kaikessa keskeneräisyydessään olla myös hulvattoman hyvä. Esimerkiksi Teak piti "Virhe"-produktion 2010, missä koko tarkoitus oli keskeneräisyys ja sen tutkiminen. Ja toki esimerkkejä on monia muitakin.
Minusta tällaiselle on selkeä paikka. (Ja en tarkoita, että alkuperäinen tekijä ei suunnittelisi töitään, meidänkin sketsit oli tarkoituksella treenattu vain kerran.)
Mitä kökkötaide on sinulle? Onko sille mielestäsi paikka? Jos on mikä se on?
Tuotantopäällikkö, 2.apulaisohjaaja Yellow Film & TV.
Teatteri näyttelijä/ohjaaja (Teatteri-ilmaisun ohjaaja, Centria AMK.)
Lähihoitaja (Savon Ammatti-ja Aikuisopisto.) Ylioppilas
Lähteet:
https://dagsson.com
https://old.uniarts.fi/taiteellis-pedagoginen-tapahtuma
On sille oma paikka, kökkötaiteelle. Toivottavasti kaikille löytyy turvallinen tapa ja tila kökköillä. Nauru kun voi olla myös reaktio pelkoon.
VastaaPoistaTodellakin on kökkötaiteella oma paikkansa! Tuosta Maijun määritelmästä "suunnittelematon ja hiomaton taide, joka voi kaikessa keskeneräisyydessään olla myös hulvattoman hyvä", tulee minulle ihan ensimmäisenä mieleen improvisaatio. Se on välillä kiusallista noloilua, mutta samalla se voi olla silkkaa neroutta. Ja ainakin tekijöilleen yleensä vapauttavaa.
VastaaPoistaJäin miettimään, onko Hugleikur Dagssonin kuvat kökkötaidetta vai pelkästään sysimustaa huumoria, vai olisivatko ne hänen tapauksessaan sama asia? Hänen stand upinsa on ainakin niin hersyvän mustaa, että katsomossa välillä poskia punoitti, kun tajusi mille nauraa. Samalla tulee se olo, että ei mikään ole niin vakavaa, ettei sille voi nauraakin, toki turvallisessa ympäristössä ja niin että kaikki ymmärtävät kyseessä olevan raadollinen tapa tarkastella asioita huumorin varjolla.
Mielestäni kaiken (taiteen) ei tarvitse olla viimeisteltyä ja siloteltua, vaan kaikelle inhimilliselle on tilaa, kutsuu sitä sitten kökkötaiteeksi tai miksi vaan.