Kevät 2020 on maailmanlaajuisesti muuttanut miten elämme ja työskentelemme. Covid-19 viruksen aiheuttama poikkeustila, jossa ihmiset ovat pääasiallisesti omissa kodeissaan työssä ja vapaa-ajallaan, on omassa kokemuksessa korostanut työyhteisöni parhaita ja vaikeita puolia. Tämä on näkynyt työ tarvikkeissa (työkalut ja digitaaliset taidot), työntekijöiden resursseissa (mielentila, stressin- ja muutoksensietokyky) ja eniten organisaation johtajuudessa. On ollut merkityksellistä huomata miten erilaiset persoonat toimivat kriisissä ja erityisesti miten erilaiset johtajat ovat reagoineet ja lähteneet toimimaan poikkeustilassa. Valaisevaa on ollut nähdä käytännössä miten organisaation strategia kestää ja vie organisaatiota eteenpäin myös vaikeissa olosuhteissa.
Kriisin keskellä on helppo huomata mitkä asiat ovat työyhteisössä todellakin kuralla ja mitkä asiat toimivat. Tällaisessa tilanteessa nouseekin heti “unohdettu” johto keskiöön. Työntekijät seuraavat tarkkaan (usein kriittisin silmin) johdon ideointia, tehtävien antoa ja suuntaa. Johtajuus on keskiöissä ja, jos johtajan omat resurssit, taidot ja kyky muovautua eivät ole kunnossa on tilanne lähes mahdoton.
Poikkeustilanne nostaa myös työntekijöissä esiin erilaisia piirteitä. Persoonallisuusteoria esimerkkejä kuten ”the big five" , "The six hats" tai Idiootit Ympärilläni kirjan hahmot ovat helppo erottaa tässä tilassa. En kuitenkaan usko, että kukaan on yksiselitteisesti vain yhden persoonallisuus ominaisuuden yhtälö, mutta kriisitilanteessa on ihmisen käyttäytyminen helpompi luonnehtia selkeiden linjojen kautta - ainakin ulkopuolisin silmin.
Omassa työelämässäni erilaiset tyylit ja tavat johtaa ovat nousseet esiin organisaation eri johtoportaissa. Suurin osa on ottanut tilanteen haltuun nopeasti: henkilöstön tärkeys ja usko heihin on jokapäiväisillä teoilla osoitettua, viestintä läpinäkyvää, tsemppaava asenne kohdillaan ja johto on organisaation arvon ja straegian kanssa linjassa. Toisaalta on myös löytynyt niitä johtajia, jotka johtavat mikromanageeraaviin ottein, jossa alaisen jokaista etätyö varttia seurataan ja kyseenalaistetaan.
Nämä mikromanageerajan alaiset myös selkeästi kipuilevat kuin äkäinen teini, joka pyrkii itsenäistymään. Monella tapaa mikromanageeraus on mielestäni varmin tapa tappaa työyhteisökulttuuri, luottamus ja työnilo. Aika näyttää pystyykö kaupungin kokoinen organisaatio puuttumaan tällaiseen johtamistyyliin ja suoraan sanoen uskalletaanko. Huolestuttavaa on miten mahdollisesti seuraavat 20-30 vuotta vielä tällä toimintamallilla työskentelevä ihminen voi kehittää ja vaalia turvallista, innovatiivista ja ennen kaikkea tervettä työyhteisöä. Mikä on myös ylemmän johdon vastuu tällaisessa tilanteessa? Onko oikein olla kriisin keskellä puuttumatta vai olisiko tämä ehkä juurikin se tärkein aika ottaa asia esille? Henkilökohtaisesti ajattelen, että kriisi lienee juurikin se paras aika puuttua moiseen epäkohtaan, sillä jos ei nyt niin koska?
Poikkeustilassa näkyy myös organisaation strategian tärkeys. Johdolle, joka saattaa olla epävarma kriisin keskellä, on strategia se työkalu, jolla on mahdollista lähteä purkamaan tilannetta ja johtaa sitä. Jos strategia on jo alkujaan tehty osallistavasti on henkilökunnan myös helpompi sitoutua sen arvoihin. Olemattoman strategian edessä on organisaation vaikea asettaa tavoitteita, joita voidaan ripeästi ottaa käyttöön. Tällöin strategia on luotava ennen kuin koko organisaation kokoinen laiva voi liikkua samaan suuntaan. Strategia on siis mielestäni ehdoton työkalu, jonka avulla yritys tai organisaatio voi ennakoida tulevaa sekä samalla vahvistaa ja mahdollistaa selviämisen kriisitilan keskiössä. Strategia on laiva-metaforassa kartta, tuuli, tähdet ja merivirtaukset, joita kapteeni sekä miehistö lukee löytääkseen suuntansa kohti turvallisia satamia ja, jotka tuntemalla he uskaltavat seilata kohti tuntematonta.
Anna Puhakka - Kulttuurituottaja, taiteilija, kuraattori, YAMK opiskelija
Linkit:
Niin tuttuja ajatuksia – kaikkea ei voi toki tässä avatakaan. Olen miettinyt myös paljon eroja mm. julkisen ja yksityisen sektorin toimintamalleissa. Toisaalla tehdään nyt suurempaa digiloikkaa kuin toisaalla. - Emma
VastaaPoistaKyllä. Samoja ajatuksia. Itse seuraan todella isolla mielenkiinnolla tätä digivallankumousta!
VastaaPoista