”Olipa mukava jutella”
oli erään opiskelijatoverin kommentti, joka jäi mieleeni tämän lukuvuoden viimeisen opintopäivämme pienryhmäkeskustelujen jälkeen. Keskusteluissa painittiin opinnäytetyösuunnitelmien kimpussa ja omassa ryhmässäni jaomme avoimesti ajatuksia siitä miten työ kullakin etenee. Monella se sisälsi sisäistä kamppailua siitä mikä on riittävästi, miten johtaa itseään ja miten tulla toimeen työn tuoman ahdistuksen ja muiden tunteiden kanssa. Se, että ryhmäläisillä oli uskallusta ottaa myös negatiiviset, epävarmat ja hankalat asiat keskusteluun mahdollisti ryhmän tuen ja avoimen keskustelun. Ilmapiiri oli turvallinen ja kannustava.
Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys nykypäivän työelämässä. Työpaikkojen psykologinen turvallisuus on huomionarvoista, koska turvallisessa ympäristössä ihmiset ovat parhaimmillaan - työnantajan näkökulmasta siis tuottavimpia.
Kulttuurialalla selvitäkseen on oltava luova, kehittämistaitoinen, innovatiivinen ja sisukas. Työn epävarmuus, hanke- ja apurahahakemusten ja -päätösten loputon virta ja muut työn vaatimukset uuvuttavat monen työntekijän. Jotta tässä upottavassa suossa pysyy pinnalla ja pystyy antamaan parastaan, on työn oltava vaativuuden lisäksi mielekästä. Mielekästäkään työtä ei kuitenkaan moni jaksa tehdä, jos ilmapiiri on turvaton.
 |
| Kuva: Pixabay. |
On suhteellisen helppoa määritellä, millainen työyhteisö ei ole turvallinen. Turvattomuutta voivat aiheuttaa mm. sanallisen, fyysisen tai seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhka työyhteisössä, yhteisöstä poissulkeminen ja työtehtävien epämääräisyys.
Mikä meille sitten luo turvallisuuden tunnetta? Siihen ei välttämättä riitä väkivallattomuus tai työtehtävien selkeä määrittely, vaan lisäksi tarvitaan myös hienovaraisia ja kohtaamiseen liittyviä vuorovaikutuksen tapoja.
Turvallisuuden rakentaminen vaatii kuuntelua, keskittymistä keskusteluun, toisen kunnioittamista, läsnäoloa ja vastuullista, työntekijää kunnioittavaa johtamista. Ennen kaikkea turvallisuuteen liittyy psykologista riskinottoa, kuten omien haavoittuvuuksien avaamista muille, ja sitä kautta luottamuksen rakentamista.
Turvallisuus voi tarkoittaa myös sallivuutta epämukaville keskusteluille ja konflikteille, koska myös konflikteja välttelevä ilmapiiri voi olla turvaton. Johtamisen näkökulmasta turvallisen ilmapiirin rakentaminen vaatii aikaa ja panostusta työntekijöiden kohtaamiseen, eikä sitä tulisi vähätellä. Turvattomassa ilmapiirissä ei viihdytä ja osaava työntekijä vie työpaikasta poistuessaan myös potentiaalin ja osaamisensa mukanaan.
Kohtaamisten ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys on varmasti kirkastunut monelle meistä erityisesti koronan varjostamana vuonna. Ja jos on ihmisiä, on mahdollista myös löytää itselleen turvaa.
Lähteet:
Nina Lyytinen. Psykologinen turvallisuus työyhteisössä, podcast 2019. https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/psykologinen-turvallisuus-tyoyhteisossa
Re:work: Foster Psychological Safety. https://rework.withgoogle.com/guides/understanding-team-effectiveness/steps/foster-psychological-safety/
Työterveyslaitos: Psykologinen turvallisuus työyhteisössä -webinaari 24.11.2020. https://www.dreambroker.com/channel/hg7cq37r/021qk6cz?fbclid=IwAR0hmq7gexcLDVzfdk9Wd5M7uxd0sly813bADlyqD8G17TfUnEg5IYg09cg
Kiitos kirjoituksesta Riikka! Tämä on niin totta. Olen monesti pohtinut erilaisia puutteita työpaikalla ja tullut siihen tulokseen, että vaikka monet ovat huomanneet ne, ei asioille tehdä mitään. Tämä voi johtua siitä, että kaikki odottavat jonkun ottavan vastuun asiasta. Tämä joku voisi olla esimerkiksi toimitusjohtaja, mutta toimitusjohtaja ei välttämättä näe kaikkea, mitä tapahtuu hänen työhuoneensa ulkopuolella. Peräänkuuluttaisin siis rohkeutta tehdä aloitteita. Hyvä työympäristö ja toimiva työyhteisö on kaikkien yhteinen etu ja sen eteen pitää yhdessä tehdä töitä.
VastaaPoista