Korona kurittaa kuntataloutta - miten käy kuntien kulttuuritoiminnalle?

Yle uutisoi jo varhain keväällä koronan tyrmäävistä vaikutuksista kuntatalouteen. Epidemia on rokottanut kuntien taloutta rankasti verotulojen laskiessa ja terveydenhuollon menojen kasvaessa. Monet kunnat ovat painiskelleet tiukassa talouskurimuksessa jo ennen epidemiaa.

Korona ja tiukentunut taloustilanne näkyvät myös kuntien kulttuuritoiminnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön toukokuussa kunnille toteuttaman verkkokyselyn tulosten mukaan kuntien kulttuuritoiminta on heikentynyt koronan aikana monin tavoin vaikuttaen kuntalaisten hyvinvointiin, kuntien elinvoimaan ja matkailuun sekä yrittäjien toimeentuloon. Osassa kuntia kulttuuripalveluiden keskeytyminen vaikutti erityisesti riskiryhmiin, jotka käyttävät paljon yleisiä kulttuuripalveluita.
Samaan aikaan korona vahvisti digitaalisten kulttuuripalveluiden tarjontaa kunnissa. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan pystyneet tarjoamaan korvaavia palveluita esimerkiksi yksiköiden sulkemisen ja työn keskeytymisen vuoksi.
Kuntien kulttuuritoiminnan muutokset vaikuttavat suoraan myös taiteen ja kulttuurin tekijöihin. OPM:n kyselyn tulosten mukaan kunnista 29 % oli kyselyhetkellä antanut vuokrahelpotuksia kulttuuri- ja taidetoimijoille ja 32 % oli antanut avustuksia tilanteen helpottamiseksi. Vain kuusi prosenttia kunnista ilmoitti perineensä avustuksia takaisin. Henkilöstön kohdalla tilanteeseen oli reagoitu eri tavoin: kunnista 21 % oli lomauttanut tai keskeyttänyt palkanmaksun kulttuuritoiminnan henkilöstön osalta. Muihin tehtäviin oli kulttuuritoiminnan henkilöstöä siirtänyt 29 %.

Photo by Micheile Henderson on Unsplash

Uusi normaali?

Kuntien tuki taidelaitoksille ja paikallisille kulttuuritoimijoille on erityisen tärkeää poikkeusaikana, jotta palvelut ja toimintaedellytykset voidaan turvata myös jatkossa. OPM:n kyselyyn vastanneet esittivät huolta kuntien taloustilanteen vaikutuksista kuntien kulttuuritoimintaan. Vaikutuksia oli jo osin nähtävissä henkilöstön palkkaukseen sekä kulttuuri- ja taidetoimijoiden avustuksiin, mikä voi heijastua erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden toimintaedellytyksiin.
Kulttuuripalvelujen järjestäminen on kunnan lakisääteinen tehtävä. Paikallisesti ja alueellisesti tehtävää toteutetaan kuitenkin hyvin erilaisin resurssein. Kun jaettavana on vain niukkuutta ja vaakakupissa painavat samaan aikaan sosiaali- ja terveyspalveluiden, perusopetuksen ja kaupunki-infran kustannukset tai kouluinvestoinnit, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut voivat näyttäytyä helppoina säästökohteina. Kuntavaalien alla on hyvä haastaa oman kunnan luottamushenkilöitä keskustelemaan kulttuurin merkityksestä.
Joissakin kunnissa on jo tehty kulttuuriin pitkälle eteenpäin kohdentuvia säästösuunnitelmia, esimerkkinä Kouvola, jossa on kaavailtu mittavia leikkauksia orkesterien, musiikkioppilaitoksen ja teatterien avustuksiin.
Ilahduttavaa on, että valtio tukee koronan runtelemaa kulttuurikenttää. Valtionosuuksilla rahoitetaan myös kuntien kulttuuritoimintaa. Yle kertoo, että Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa varattavaksi taiteen ja kulttuurin määrärahoihin 594 miljoonaa euroa, joka on peräti 109 miljoonaa euroa enemmän kuin vuoden 2020 varsinaisessa talousarviossa. Summa sisältää mm. 5,5 miljoonan euron lisämäärärahan kuntien ja alueiden kulttuuritoiminnan kehittämiseen. Uutisen mukaan on tosin vielä avoinna, miten kurotaan umpeen veikkaustulojen romahtamisesta aiheutunut 60 miljoonan lovi kulttuurin rahoituksessa.
Miten koronan vaikutukset näkyvät sinun kotikuntasi kaikille avoimessa kulttuuritoiminnassa ja tulevan vuoden talousarviosuunnittelussa?
Erika Honkanen, kulttuurikoordinaattori ja kulttuurituotannon YAMK-opiskelija.
Lue lisää:
Koronapandemian vaikutukset kulttuurialalla: Raportti kyselyn vastauksista
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta

On aika katsoa lähelle ja etsiä mahdollisuuksia

 

”Paluuta entiseen normaaliin ei ole.”

Kommentin esittää tulevaisuudentutkija Ilkka Halava Kulttuuritoimituksen blogissa, Sirpa Pääkkösen blogitekstissä 16.8.20.

Sama pohdinta lienee monen muunkin mielessä koronan toisen aallon muuttuessa uhkasta todellisuudeksi. Onko paluuta entiseen? Jos ei, mikä kaikki muuttuu tulevaisuudessa? Muun muassa lomautukset, konkurssit, tapahtuma-, kulttuuri- ja nuorisoalan ahdinko ja uhkakuvat ovat antaneet esimakua tulevasta.

Siihen mitä ei voi estää, on reagoitava ja sopeuduttava. Halava esittää blogissa tulevaisuudennäkymiksi kansainvälisen kilpailun korostumista, itsensätyöllistämisen nousua ja kulttuuritoimijoiden liittoutumista.

Millainen toiminta pitäisi meidät pinnalla ja tekisi näkyväksi osaamisemme?
Suomalainen sisu ja kekseliäisyys ovat näyttäneet toimivuutensa koronankin aikana, kun esimerkiksi ginistä tunnettu Kyrö Distillery Company vältti keväällä lomautukset alkamalla valmistaa käsidesiä. 

Rajojen sulkeutuessa taide ja kotimaanmatkailu ovat kiinnostaneet suomalaisia. Ilkka Halava mainitsee blogissa suomalaisen innovaation, museokortin, jonka myynnin kuukausiennätys tehtiin heinäkuussa 2020. Keravalle valmistui Jouni Väänäsen ideasta Purkutaide -niminen talo, purkukuntoinen kerrostalo, jonka taiteilijat ovat täyttäneet graffiteilla ja kokeellisella taiteella. Vaativasta prosessista huolimatta lopputulos on sellainen, että yleisöä on riittänyt kesän aikana.

Kuvituskuva. Kuvaaja Steve Johnson palvelusta Pexels

Puumalakin on vetänyt väkeä, sillä näyttelijä Ville Haapasalo on paistanut georgialaisia juustoleipiä kirjaimellisesti hiki hatussa. Vieraillessani kioskilla heinäkuun lopulla, tunnin jonotuksen jälkeen tiskille päästyäni kuulin että leipiä oli paistettu siihen mennessä 16 000 kappaletta. Alun tavoite oli noin 5000 leipää.

Kekseliäät ja rohkeat ideat ja yritykset ovat riskinottoa, mutta voivat kantaa hedelmää. Rohkeat yksilöt pystyvät parhaillaan työllistämään ideallaan useita henkilöitä. Kuinka saisimme kokonaiset toimijat liittoutumaan niin, että lopputulos edesauttaisi kaikkien tilannetta poikkeustilan, tai uuden tulevan normaalin, aikana?

Väinö Linnan sanoin: "ei saa jäädä tuleen makaamaan".

Omaa tuottaja minää etsimässä

Photo by Braden Collum on Unsplash

Nykypäivänä tuntuu siltä, että innovaatio ja uuden kehitys on keskiössä lähes

jokaisen tuntemani kulttuurituottajan työssä. Olkoot kyse uusista palveluista,

toiminta menetelmistä tai vaikkapa idean tai asian tuotteistamisesta, on asioiden

laaja ymmärrys ja ikuisten Excel taulukoiden tulkitseminen ja tulevaisuusajattelu

arkipäivää. 

Kun mietin omaa rooliani kulttuurituottajana nykyisessä työpaikassani on sen

laajuus paperilla hyvinkin suppea. Se ei ota huomioon persoonaani, vahvuuksia

tai heikkouksia vaan nimeää tehtäväni rajoittamatta sitä liikaa. Tunnustan olevani

innovaatio henkinen, usein liian nopea ja joskus toisten odottelu ärsyttää. Olen

erinomainen kehittämään uusia hankkeita, tapahtumia ja palvelumuotoja. Nautin

asioiden yhdistämisestä ja olen huomannut, että näen helpommin asiayhteyksiä ja

mahdollisuuksia, tai ainakin ripeämmin, kun monet kollegoistani. Uusien rakenteiden

luominen, verkostojen, yhteisöjen ja ajatusten "tuotteistaminen tai hankkeistaminen"

on osa jokapäiväistä työelämääni ja vaikka se ei suoranaisesti kuulu työnkuvaani

olen aina valmis painamaan tuhatta ja sataa, perse edellä puuhun,

syteen tai saveen uuden edessä. Onnekseni minulla on myös työnantaja, joka

ymmärtää ja antaa vapautta kehittää uutta.

Kääntöpuoli tulee usein siinä vaiheessa, kun hakemukset on kirjoitettu, tekijät löydetty

ja rahoitus taattu. Huomaan, että vaikka välitän, on draivini lopahtanut enkä enään ole

paras ihminen tuottamaan projektia. Olen viestijuoksun ensimmäinen osa ja se on okei,

mutta jos ei ole viestin seuraavaa juoksijaa tiedossa aiheuttaa tämä stressiä ja kankeaa

puurtamista itselleni, joka on kuitenkin välttämätöntä. Kuten äitini sanoo, “ei niitä lapsia

kannata tehdä jos ei jaksa niitä loppuun asti kasvattaa”.

Täydellisessä maailmassa olisi tässä vaiheessa vuorossa tekijä-tuottaja. Hän on se

super tuottaja, joka on rauhallinen, miettii asiat kaikilta kanteilta ja kuten nimikin jo vihjaa

saa asiat tehtyä. Olen kateellinen tälle keskittymisen osaajalle, joka pystyy pitkäjänteisesti

hoitaa rutiineja ja saada asioita eteenpäin. Hän on se tuottaja, joka on löytää lopullisen

reitin maaliin. Olet sankari ja ilman tekijä-tuottajia harva innovaatio lyötäisi tietään maailmaan.

Todellisuus on, että tarvitsemme useita erilaisia tuottajia ja kulttuurituottajan tittelin alla piileskelee miljoonia erilaisia asiantuntijoita joiden taidot ja intressit ovat yhtä laajat, kuin kulttuurin muodot. Olen mietiskellyt omaa kulttuurituottaja persoonaani ja opin pikkuhiljaa hyväksymään omia vajavaisuuksia ja myös luottamaan vahvuuksiini. En ehkä ikinä ole se maaliviivan ylittävä tuottaja, mutta ehkä on tarpeeksi olla se joka juoksee ensimmäisen osan.

Anna Puhakka - Kulttuurituottaja, taiteilija, kuraattori, YAMK opiskelija