LUOVAN JOHTAJUUDEN KESKIÖT, kolmiosaisen blogisarjan toinen osa. 

Johtajuus ja sen ympärillä pyörivät ismit, aatteet, trendit ja paradigmat ovat jatkuvasti kehittyvä pyörre, josta voi olla vaikea saada kiinni. Business-konsulttien ja tieteen harjoittajien kiima keksiä johtajuuden keskiöön uusia termejä, malleja, suppiloita, käkkyröitä ja käytäntojä on aikaan saanut sen, että johtajuuden keskiö on kovin ruuhkainen. Blogisarjassa kysyn, ihmettelen ja opin kolmelta johtajalta heidän ajatuksistaan johtajuudesta ja kuinka he selviävät tässä ajassa johtajana. Blogisarjaan valikoidut johtajat ovat luovien alojen ja luovien ihmisten johtajia, keskenään erilaisessa liiketoiminnassa, omia persoonallisuuksiaan ja juuri siksi kiinnostavia. 

Miina Miettinen, Kulttuurituotannon yamk-opiskelija

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

”TÄMÄ ON NYT SE MUN PURPOSE”

Haastateltavana Helene Auramo, Prönön perustaja ja toimitusjohtaja.

MERKITYSTÄ ETSIMSSÄ JA LÖYTÄMÄSSÄ

Helene Auramon työhistoriassa on läkähdyttävän paljon uuden luomista ja erilaista tekemistä. Voisi ajatella, että Auramo on sitä ihmistyyppiä, joka innostuu ja kyllästyy nopeasti, ja toisaalta, että Auramo on mieluummin sekä-että -ihminen, ei joko-tai.  Auramo on muun muassa Okimo Clinicin perustaja, Indiedaysin perustaja, Slushin perustajajäsen, Zipipopin perustaja, ollut perustamassa Liike NYTiä ja mukana Auramo-Stenvallissa jakamassa aikaa ja ideoita itselle merkityksellisissä projekteissa. Nyt Auramo vie eteenpäin prönöilyä*, yritystä ja ehkä filosofiaakin. Mikä on Prönö ja mitä on prönöily?

”Prönö on alusta, missä voi löytää päteviä osaajia. Voi suositella muille osaajia ja voi löytää muiden suosittelemia osaajia”, Auramo kertoo ja jatkaa: ”Idea lähti vahvasti siitä, että olen itse ollut pitkään yrittäjä ja mulla on aina ollut tärkeenä fiilis siitä, että on olemassa tyyppejä jotka voi jeesaa, jos on asioita mistä ei itse tiedä. Varsinkin yrittäjänä, kun sä teet paljon uutta.”  Prönö on siis palvelu, joka auttaa yrittäjiä löytämään toisen yrittäjän ja yhdistämään tieto-taitonsa. 

Eikö maailmalla sitten ole jo valmiiksi erilaisia alustoja ja palveluja joiden avulla voi jakaa osaamista ja verkostoitua? Auramon mukaan on, mutta ne keskittyvät jakamaan sisältöjä ja mainontaa pyrkimyksenä koukuttaa käyttäjät viettämään aikaa itse alustalla. Prönö on työkalu, jossa ei ole sisältöjä vaan ihmisiä, joilta voit pyytää apua ja tarjota apuasi muille. Auramo pohtii sosiaalisten medioiden ja palveluiden toimintaperiaatetta lisää: ”Somessa on se pielessä, että jotta ihmiset muistaa sen jonkun osaajan, sen pitää tuottaa sitä sisältöä. Ja se on jotenkin sääli, sillä jos sä oot tosi hyvä juristi, niin miksi sun pitäisi tuottaa sitä sisältöä? Eikö sen pitäis riittää, että sä osaat sen homman? Ja että ihmiset käyttäis ajan siihen työhön eikä siihen, että ne höpöttelee (somessa) sitä sun tätä.” Prönön tarkoitus on rakentaa yhteisö, jossa itseisarvo ei ole kontaktien määrässä vaan merkityksellisyydessä. 

Prönössä ja se toimintaperiaatteessa näkyy vahvasti Auramon oma aatemaailma ja sisäänkirjoitettu ajatus halusta tehdä merkityksellistä työtä itse valitsemiensa tyyppien kanssa. Prönössä yksi hakumahdollisuus perinteisten toimiala- tai osaamishakutoimintojen lisäksi on arvomaailma.  Auramo avaa näkemystään: ”Jos mietitään kuluttajia niin ne voi miettii ostopäätöksissä sitä, että ne haluu ostaa jonkun luomutuotteen tai ekologisemman tuotteen. Ja sit kun me mietitään, että kun me ostetaan ihmisiltä palveluita, niin eihän me vielä pystytä kauheesti ees kattoo mitkä näiden arvot on tai kannattaaks nää niitä sustis (sustainbility) asioita, ja se on hölmöö.”

INNOVOINNIN TAKANA ON MERKITYKSENLUONTI

Uuden luominen ja ´kreaaminen´´ tuntuu olevan jokaisen itseään kunnioittavan yrityksen sääntö. Se, onko innovoinnin keisarilla vaatteita, on eri juttu. Mikä on innovoinnin tarkoitus? ”Että saadaan muutettua asioita ja maailmaa paremmaks. Se on se mistä se kaikki lähtee. Kun asiat muuttuu koko ajan, sä muutut ja asiat menee eteenpäin. Sulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että ne menee oikeeseen suuntaan. Mä koen, että se tulee myös vastuuntunnosta, ” Auramo kertoo ja jatkaa: ”Prönönkin osalta se, että eihän tää oo tavallaan kauheen järkevä polku monessakaan suhteessa. Hirvee riski, mutta koen, että mulla on vastuu tehä tätä ja mä koen, että mulla on vastuu auttaa niitä yrittäjiä jotka miettii miten ne saa vietyä yritystään seuraavalle tasolle. Mulla ei vaan ollut vaihtoehtoja. Tää näkyy monessa muussakin mun tekemisessä, ei vaan ole ollut vaihtoehtoja. Sä vaan oot sen asian soitin, etkä voi olla tekemättä. En antais itselleni ikinä anteeks jos en olis ainakin yrittänyt. Koen merkityksellisyyttä joka päivä.”

Merkityksellisyys, tarkoitus ja arvot korostuvat Auramon puheessa eikä ilman niiden tutkiskelua Prönökään olisi sellainen kun se on nyt. Auramo kävi läpi sisäisen prosessin, jonka aikana hän kirkasti itselleen arvot ja itsen tarkoituksen. Prosessin myötä Auramo otti eteensä tyhjän canvaksen ja päätti, että `mä saan nyt tehä ihan mitä haluun ja päättää mikä se on`. Auramolle se, oli syvempään tarkoitukseen perustuvaa, yrittäjähenkisten ihmisten auttamista ja vahvasti arvojohdettua tekemistä. Innovaatio Prönön lopulliseen muotoon lähti rakentumaan näiden ajatusten päälle. Auramo kokee, että: ”Prönö on myös minä. Tämä on nyt se mun purpose.”

VOIKO INNOVOINTIA KEHITTÄÄ STRATEGISESTI JA SYSTEMAATTISESTI?

Auramon mukaan voi. On kuitenkin lähdettävä liikkeelle luovuudesta joka Auramon mielestä innovaation aikaisempi aste: ”Luovuutta voi kehittää tosi paljon. Ympäristöllä voi vaikuttaa siihen sillä, että ollaan avoimia, annetaan ihmisten heittää ideoita eikä naureta niille”.  Luovan kulttuurin kehittäminen ei tarkoita ryppyotsaista tekemistä, päinvastoin, yhteinen ideoille nauru on koko työyhteisön yhteisöllisyyttä rakentavaa silloin kun se ei ole pahantahtoista. Auramo antaa esimerkin: ”Zipipopissa meillä oli tapana ennen idean esittämistä sanoa että, nyt on bobo-idea. Se tarkoitti sitä, että nyt on vaan idea jota ei ole miettinyt vielä sen tarkemmin eikä esittäjä ole yhtään varma onko se hyvä idea vai ihan hullu. Oli idea hyvä tai huono, ihmistä ei arvosteltu sen idean perusteella. Lopulta ei puhuttu enää bobo-ideoista, vaan se ideoinnin ja hyväksymisen kulttuuri oli jo niin vahvasti juurtunut työyhteisöön.”

Sen lisäksi, että on saatu luotua työkulttuuri johon voi luottaa ja jossa ei tarvitse pelätä joutuvansa naurunalaiseksi, tarvitaan Auramon mukaan kykyä yhdistellä eri asioita, on keskusteltava paljon eri ihmisten kanssa ja aktiivisesti pohdittava onko ideat hyviä ja toteuttamiskelpoisia. ”Prönöönkin tulee koko ajan kaikenlaisia ideoita eri suunnista ja kun me sitten tutkitaan niitä ideoita tarkemmin, niin monet on sellaisia joita me ollaan käsitelty jo aiemmin ja tiedetään että se ei oo vaikka juridisesti mahdollinen. Välillä se on turhauttavaakin kun niitä ideoita tulee”, Auramo kuvaa Prönön tilannetta.

IDEOINTI ON KIERRÄTTÄMISTÄ

Auramon mielestä ideoinnissa on hyvä olla myös rajoja. Asetetut tavoitteet auttaa ja työskentelyssä kannattaa käyttää erilaisia priorisointimenetelmiä ja workshoppeja, sillä kaiken ja kaikenlaisten ideoiden heittely ei ole tehokasta. Auramo itse huomasi, miten tuloksellista oli oman idean kehittymisprosessin näkökulmasta idearaakileen esittely jollekin toiselle.  

Vähän aikaa sitten Auramo heitti oman raakileensa eteenpäin henkilölle, joka jatkojalosti sen visuaaliseksi suunnitelmaksi, jonka jälkeen Auramo lähetti sen koodarille, jolta tuli pari kehitysajatusta lisää idean toteuttamiseksi. Prosessin aikana Auramo oivalsi myös miten esimerkiksi markkinointi kannattaa tehdä. 

Tuloksellisuus luovuudessa tulee Auramon mukaan siitä, että työskentelee parhaiden tyyppien kanssa jotka vie ideaa askeleen eteenpäin. Vilpittömyys, luottamus ja aito halu olla mukana on Auramon mukaan elintärkeää. Luovuudessa on tärkeää asettaa rajat ja raamit ja antaa muille hyvän perehdytyksen jälkeen tarpeeksi vapautta.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

LUOVUUS JA HULLUUS - JA VASTUU VISIOSTA

Ajatuksesta, että keskeneräistä ideaa ei voi esitellä, täytyy luopua. On hylättävä ajatus, että voi joutua naurunalaiseksi. Auramo kertoo: ”Välillä sulla on vähän semmonen hullu olo, koska sä puhut asioista, joita ei oo olemassa. Sä puhut semmosesta, joka on joskus ja sun pitää puhua siitä kuitenkin siten, että sä uskot tähän ihan sikana. Sä meet itsevarmana ja sua hävettää ne sun keskeneräiset matskut ja sä sanot, että mä tiiän, te pystytte tekemään tästä paremman ja luotat siihen. Ja sitten kun ne pystyy tekemään siitä paremman niin sä oot tosi onnellinen.”  Rohkeus tulla esiin keskeneräisenä ja epätäydellisenä tulee Auramon mukaan siitä, että tuntee itsensä ja sen miten oma mieli toimii, eikä anna egon sotkea ajatuksia. Vielä Prönön alkuvaiheesa Auramo koki, että mieli pyrkii johtamaan tekemistä ´sun pitää tehdä vielä enemmän ja sun pitää tehdä tämä ja tuo´. Nyt tilanne on toinen ja haasteet liittyvät enemmän konkreettiseen tekemiseen.

Innovaatiossa on Auramon mukaan eri vaiheita; alussa on ideat ja hullutkin ajatukset, jonka jälkeen alkaa optimointi ja rajojen asettelu jotta käytännön työ voi alkaa. Innovoinnin johtamisessa sen vetäjällä on vastuu ohjata tekemistä: ”Sulla on vastuu kuitenkin ohjata koko ajan. Ei voi mennä silleen, että sä uskot kaikkia ja meet minne sattuu. Sulla pitää olla itsellä se vahva visio”, Auramo kertoo ja toteaa lopuksi, että innovaatio on kaupallinen kun taas idea ei välttämättä sitä ole. 

Prönön toiminnan alussa on tehty asiakasanalyysejä ja -tutkimusta, joten ymmärrys asiakkaasta on olemassa, ja sitä ymmärrystä kasvatetaan koko ajan. Sen sijaan Prönössä ei käytetä mitään innovointi- tai luovuusprosessia tyyliin ´nyt innovoidaan!`, vaan tekeminen lähtee ennemminkin käsillä olevasta ongelmasta ja priorisoinnista, siitä pohdinnasta miten asioita voisi tehdä paremmin. Tällä hetkellä Prönössä keskitytään tiukasti rajattuihin asioihin, suuret linjat on määritelty eikä päämäärättömään rönsyilyyn ole varaa tai tarvettakaan. Hetken pohdittuaan Auramo toteaa, että ”Itseasiassa me ei tehdä tällä hetkellä ollenkaan innovaatiotyötä. Eikä Prönön osalta ollut ollenkaan innovaatiota. Mä olen ajatellut sen pienempinä palasina”

PAKOSTA HALUUN

Johtaminen on aina arvolatautunutta, kirjoitetut yrityksen arvot eivät aina täsmää käytännön tekemisen tasolla eikä yrityskulttuuri muodostu arvojen mukaiseksi. Auramolla arvot ovat olleet koko yrittäjyyden ajan samat. Sen sijaan tavoitteellisen arvotyöskentelyn jälkeen Auramosta on tullut vahvempi henkilönä ja työn tekeminen kumpuaa nyt selkeämmin arvoista käsin. Konkreettisena esimerkkinä Auramo kertoo perspektiivin muutoksesta, jonka ansiosta hän nauttii jokaisesta päivästä ja siitä, että saa oppia. Epätoivo, paniikki tai tehtäväkeskeinen arki enää johda tekemistä.

”Ennen mulla oli tämmönen motto: Pakko on paras -motivaattori. Nyt en ajattele noin ollenkaan, mikään ei oo pakko. Mä vaan haluun tehä ja sillon mä saan sen kyllä tehtyä, fiilis vaan siinä matkalla on eri. Ja ehkä halu antaa tilaa myös sille luovuudelle. Pakkoduunissa ei oo paljon tilaa luovuudelle, se vaan suoritetaan.”

Auramon halua olla luova ruokkii yhdessä toimiminen sekä yrittäjämäisen asenteen tuoma ratkaisukeskeisyys ja kekseliäisyys. Lisäksi Auramo tukee luovuuttaan lukemalla, meditaatiolla ja light energyn tuomalla positiivisuudella.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

ARVOT JA JOHTAMINEN

Millainen Auramo kokee olevansa johtajana? Auramo kertoo kyselystä, jossa taannoin Marketing Clinicillä tiimin vastauksissa nousivat adjektiivit: inspiroiva ja luova ja reilu. Psykologisissa testeissä inspiroinnin vierelle nousee dominointi, joka Auramon mukaan näkyy halussa johtaa. Johtajana Auramo kuvaa itseään näin: ”Oon aika vaativa ja tykkään tehä töitä hyvien fiksujen ihmisten kanssa jotka pystyy ajattelemaan nopeesti. Mun tehtävä on myös huomata ihmisten vahvuudet ja heikkoudet ja valjastaa ne vahvuudet.”

Arvojaan Auramo halusi testata käytännössä ja hän kehitti itselleen oman arvotyökalun, jonka avulla pystyi peilaamaan miten hänen arvonsa heijastuvat johtamisessa. Arvotyökalun avulla Auramo huomasi, että esimerkiksi vaativuus on sitä, että hän välittää tiimistään ja haluaa että tiimiläiset menestyvät. Hän kokee, että on hänen vastuullaan viedä tiimiläisiä eteenpäin, ohjauksen tarve on erityisen suurta nuorempien työntekijöiden kohdalla. 

Yksi Auramon arvoista on rauha joka näyttäytyy oikeudenmukaisuutena ja reiluutena. Reiluus läpileikkaa koko tekemisen aina sisäisestä tiimityöskentelystä alihankkijasuhteisiin. Auramo haluaa, että myös häntä ja yritystä kohdellaan reilusti. Johtajana Auramo näkee vapauden tärkeänä arvona ja siihen liittyvän voimaantumisen vastuunottamista  ja oppimista unohtamatta. Ei ole yleistä, että johtajalle on ok, että hänen heikkouksistaan puhutaan. Auramolle on. Hänestä se on osa läpinäkyvyyttä eikä omat heikkoudet hävetä. Päinvastoin, kaikille on hyvä tuntea toistensa heikkoudet. Kääntöpuolena on onni tuntea kollegoiden vahvuudet. Tuntemus auttaa koko tiimiä luomaan yhdessä työyhteisön joka näyttäytyy osaavana ulospäin.

JOHTAJAN TÄRKEIMMÄT PÄÄTÖKSET

Auramon johtajana tekemät tärkeimmät päätökset ovat liittyneet irtisanomisiin ja palkkaamisiin sekä organisaation suunnan muutosten tekemiseen. Irtisanomisissa henkilökohtaisesti Auramolle on ollut vaikeinta se, ettei hän ole osannut ohjata tai saanut henkilön koko potentiaalia esiin, eikä ole pystynyt kaupallistamaan henkilön osaamista. Hän ei koe, että paremmat tai laajemmat ennakkotestaukset olisivat muuttaneet asiaa. Vastuu on aina hänen.

Tilanne on start up -kulttuurissa toinen, työyhteisönä se on luova eikä ihan kaikkea osaamista voikaan testata ennakkoon, kun tekeminenkin on sellaista mitä ei ole tehty ennen. Välillä perehdytys näyttäytyy vaativuutena, sen taustalla on kuitenkin halu, että henkilö oppii ja onnistuu. Auramo ja hänen yrityksensä käyttää paljon aikaa esimerkiksi harjoittelijoiden perehdytykseen toiveena, että harjoittelija voisi kasvaa tehtäviinsä ja hänet pystyttäisiin vakinaistamaan.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KULTTUURIVINKKI KULTTUURINTUOTTAJILLE

Manuela Boscon taide, auttaa kaikkia itsensä etsijöitä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Termien selitys:

Prönöily*= kulttuuri, jossa ideat, osaajat ja intohimot löytävät toisensa.

BKT ja luontoarvo

 

Kuulin radiouutisista tänään (1.9.2020), että Suomessa matkailuala on bkt:n kannalta kannattavampi kuin metsäteollisuus tai elintarviketeollisuus (TEM / business Finland). Tilasto, johon viittaan on vuodelta 2018 ja siinä kerrotaan, että matkailutoimialat muodostavat 2,7 % Suomen bkt:sta, joka on saman verran kuin maa-, metsä- ja kalatalous ja puolitoista kertaa enemmän kuin elinkeinoteollisuus.

Oli miten oli, tilanne näyttää siltä, että elämme monelta osin maailmassa, joka nykyisellään pyörii kuluttamisen, turismin ja sen BKT:n sanottelemana. Miten me tähän päädyttiin?

Korona teki sen, että maailman muuttui. Ehkä hetkellisesti, ehkä saaden aikaiseksi joitakin pysyvämpiäkin ratkaisuja. Saaden aikaiseksi myös sellaisia ratkaisuja, jotka tekivät elämästämme hieman kestävämpää. Nykyelämämme ei ole kestävää ja on löydettävä pikaisesti keinoja, joilla saisimme itsemme pelastettua itseltämme. Jo Pentti Malaska vuonna 1979 totesi, että luonto selviää kyllä tästä tuottamastamme tuhosta, mutta me ihmiset emme välttämättä selviä ellemme tee asialle jotain ja pian.

”1930-luvulla, jolloin ihmiskunta oli vaikutuksiltaan luontoon kuin hyttynen norsuun nähden, oli samantekevää, mihin se luontoa ”pisteli”. Ongelmat olivat kaikki paikallisia ja luonto korjasi ne äkkiä. Mutta kun ihmiskunnan voimasuhde luontoon tulee samaksi kuin norsun suhde toiseen norsuun, silloin alkaa olla merkitystä, miten toinen toista tönii. Ja jos me kasvamme kymmenpäiseksi norsulaumaksi siihen yhteen nähden, me alamme olla sille vaaraksi, jos käyttäydymme aggressiivisesti sitä kohtaan. (Teollisuus 1979, Pentin haastattelu.)” Tulevaisuussarja 8, Pentti Malaska.

Miksi ihmeessä puuhaamme sitten kaikkea muuta kuin sitä kaikista tärkeintä? Maailman pelastamista. Miksemme laita kaikkia voimavarojamme siihen, että luonto säästyy ja me säästymme. Miksemme tiedota tietämättömiä, tee tekoja ja poista elämästäsi vääriä tekoja.

Koronan tuomat rajoitukset toivat sen, osa kulutuksesta tyssäsi, liikkumisrajoitteet maan sisällä ja ulkomaille vähensivät myös totuttua kestämätöntä elämäntapaa. Tavaratalot, vaatekaupat ja baarit sulkivat ovensa, lentokoneet eivät lentäneet ja jokseenkin niin sanotut elämälle-ei-niin-välttämättömien asioiden kulutus väheni tai loppui hetkellisesti kokonaan. Maailman pysähdyttyä hetkeksi totutusta arjenpyörityksestä, katseet kääntyivät perinteisempiin arvoihin ja henkiseen hyvinvointiin. Syntyi mm. trendit tehdä leipää itse omalla juurella, käydä luonnossa ja soittaa isovanhemmille. Korona pakotti pysähtymään ja antoi mahdollisuuden tutkia sitä, mitä sinulla on nyt ja tässä, ja miksi. Kiinnostus itsensä kehittämiseen, oman elinympäristön tutkimiseen ja kiinnostus omiin läheisimpiin kasvoivat. Havainnot perustuvat pelkästään omiin näkemyksiini, kokemuksiini ja kevään 2020 aikana kuulemiini uutisiin. Havainto siitä, ettemme ehkä tarvitsekaan kaikkea tätä mitä elämäämme sisältyy, vaan että vähempikin riittää, on mielestäni hyvä herätys kestävämpään tulevaisuuteen.

Kun osa vanhemmista tekivät etätöitä samalla kuin lapset opiskelivat etänä kotona, syntyi uusia jännittäviä tilanteita perheen sisällä, ehkä jopa uusia kohtaamisia perheenjäsenten välillä. Kuten eräs tuntemani kolmen lapsen äiti toivoi hartaasti koulujen aukeavan, koska ei jaksanut enää lapsiaan. Kotikaranteenin aikana tunteet olivat hiiltyneet mm. siihen pisteeseen, että hän kiroili ensimäistä kertaa esikoiselleen. Koska korona sai aikaiseksi paljon uusia tilanteita myös ihmissuhteet joutuvat koetukselle. Mitä tämä kertookaan todellisuudestamme? Ehkä sen, että kaikki ovat arjessaan niin paljon omassa maailmassaan etteivät kohtaa toisiaan ja sitten, kun maailmat kohtaavat, kaikki yllättyvät, etteivät osaa synkronisoida itsenäisesti kehittynyttä omaa elämäänsä yhteiselämään muiden yhteisön jäsenien kanssa. Moni saattoi joutua opettelemaan kohtaamaan perheenjäsenensä tai rakentamaan ihmissuhdettaan tai kohtaamaan itsensä uudelleen.

Jos mittaisimmekin menestystämme maailmalla, ei BKT:n perusteella, vaan henkisen hyvinvoinnin määrällä, jota muun muassa taide ja kulttuuri tuo meille, aineettomasti.

Noh, maailmankäsityksemme muuttuu mentaalisella tasolla hitaasti. Seuraavassa Lastenkulttuurikeskusten liiton järjestämästä ”Kestävä tulevaisuus ja lastenkulttuuri” tilaisuudesta 9.4.2020 ote Otto Tähkäpään esityksestä :

”ihmiskunnan historiaa suuressa kehyksessä; pysyvyys ja muuttumattomuus, muuttumattomuuden kehä alkoi murtumaan 1700-1800-luvuilla, kun ensimmäisen teollisen vallankumouksen seurauksena. - muuttui kun siirryimme Nopean ja kiihtyvän muutoksen aikakaudelle, jota tällä hetkellä elämme.

Kaikki hyvä mikä ollaan saatu viimeisen 150 viimevuoden aikana on tullut ympäristön kustannuksella. Hyvinvointi ja vauraus ja väestö on kasvanut niin samaan aikaan meidän vaikutus ympäröivään luontoon on kasvanut.

Nyt se muutos mikä ollaan koettu viimeisen 150 vuoden aikana, se kaikki hyvä kehitys on ikään kuin pyyhkiytymässä pois.

Meidän vaikutus ympäristöön ja luonnon varojen käyttö on kasvanut siihen samaan tahtiin. Ei voi ajatella että meillä on kaikki hyvin, paitsi meillä on tämä ekologinen kriisi. Ekologinen kriisi ei ole irrallinen tästä kaikesta muusta kehityksestä.

Sen seurauksena ollaan ajauduttu siihen tilanteeseen, että meidän pitää tehdä täysin päinvastainen liike, meidän pitää ikään kuin päästä pyramidin huipulta, ei sentään 150 vuodessa vaan parissa vuodessa.

Kokonaisvaltainen muutos, joka meidän täytyy tehdä, jos haluamme saada rajattua ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.

Voidaanko jatkaa tätä nykyistä kehitystä, uusliberalistista talousajattelua; ollaan ajateltu, että samaan aikaan voi kasvattaa taloutta ja vähentää päästöjä.”

Tästä seuraa se johtopäätös, että tämä käsillä oleva ekologinen kriisi on täysin historiallisesti ainulaatuinen ympäristö ongelma. Koska sen ratkaisua ei voi rajata tiettyyn yhteen päästölähteeseen tai tekijään kuten aiempien ympäristöongelmien suhteen. ”

” Eli se että tässä hetkessä tätä meidän ajattelua ja myöskin tulevaisuuskuvittelua ja uudistuskykyämme rahoittaa nimenomaan tää modernistinen maailmankuva joka me ollaan omaksuttu tän viimesen noin 150 vuoden aikana ja nimenomaan meidän kyvyttömyys ikään kuin kyseenalaistaa siihen maailmankuvaan liittyviä perusolettamuksia, minkä seurauksena me ollaan tietyllä tavalla jumahdettu tälläseen niin sanottuun umpikujaan että me yritetään etsiä ratkaisuja niistä samoista ajatuksista jotka on tän ongelman alun perin aiheuttanutkin ja sen seurauksena tälläisten toisenlaisten kestävämpien tulevaisuuksien kuvitteleminen on käynyt lähes mahdottomaksi vaikka se ois just oleellista tässä hetkessä, jotta pystyttäis saamaan aikaan se kokonaisvaltainen kulttuurinen ajattelutapojen muutos, josta mä alussa puhuin ni se edellyttäis myös sitä että me pystyttäis uudistamaan myöskin tätä meidän maailmankuvaa. ”

Otto puhuu asiaa. (Yllä oleva valitsemani Fingerporin sarjakuva on lähinnä kantaanotto juurikin tähän uusien ajatusten nykyisenkaltaiseen juurtuneiden mielien vaikeasti uuden asian omaksuvaan käsittelyyn)

Päätän kirjoitukseni ajatukseen:

Miksi elämämme valintoja ohjaa bruttokansantuote eikä maapallomme pelastaminen?

Lähteet:

Yle Radio Suomi 1.9.2020 klo 16 Uutiset kohta 08:28 https://areena.yle.fi/audio/1-50596443

Business Finland https://www.businessfinland.fi/494339/globalassets/julkaisut/visit-finland/tutkimukset/2020/2019-matkailu-vientialana-infograafi.pdf

Tulevaisuussarja 8, Pentti Malaska https://www.tutuseura.fi/wp-content/uploads/2017/03/Tulevaisuussarja8_Pentti-Malaska.pdf

Lastenkulttuurikeskusten liiton ”Kestävä tulevaisuus ja lastenkulttuuri” tilaisuus 9.4.2020 https://www.lastenkulttuuri.fi/blog/2020/04/09/kestava-tulevaisuus-ja-lastenkulttuuri-tilaisuus-9-4-2020/

Mitkä heimot

Ihmisellä on tarve kuulua johonkin. Ryhmään, sukuun, perheeseen, työyhteisöön, harrastusporukkaan tai sellaiseen ryhmään, jossa kuvitellaan, että ei kuuluta mihinkään ryhmään. On mikroryhmiä ja vellovia mitalijuhlia.

Perustan tämän kirjoituksen omiin havaintoihini ja empiriaan. Menen siis metsään. Ihmisellä, kun on tapana tehdä olettamuksia, jotka hyvin usein ovat väärässä. Luon ohikiitävässä hetkessä ympärilleni tarinoita. Viestivän ihmisen ammattitauti, uskoisin.

Otetaan esimerkki. Pelaan brändibingoa. Saatan yhdistää tennishallin, suurella painetun logon, laatuauton ja ilmansuunnan. Mielessäni punon kokonaisen elämäkerran. Tiedän, mistä saunassa jutellaan. After skii ja minttukaakao. Lomalennot ja rapujuhlat. Toisessa tarinassa seikkailee polkupyörä ja kestokassi.

Todellisuus on toinen. Minä en tiedä ihmisistä mitään. En historiasta, toiveista enkä edes puoluekantaa. Uskallan silti väittää, että ihminen on tehnyt valintoja habituksen, kulkuneuvon ja harrastusten kanssa. Näitä valintoja tehdään huomaamatta ja täydessä ymmärryksessä. 

Olen käyttänyt luvattoman paljon aikaa pohtiessani urbaaneja heimoja ja heimojen käyttäytymiseen liittyviä riittejä. Kaikki kliseet on kirjoitettu useaan kertaa luovan luokan vinyylilevyistä ja makuoluthempeilystä. Jääkiekosta ja jalkapallosta. Joita ei koskaan saisi laittaa samaan lauseeseen.

Jalkapallo on erittäin herkullinen yksityiskohta. Jalkapallosta sopii ja pitää tietää. Varsinkin jos kuuluu tiede- tai taideyhteisöön. Jalkapallo on fiksua. Olen itsekin opetellut teoreettiset alkeet, jotta voin nolostumatta seurata ottelun ystävieni seurassa. Samalla voin tutustua pienipanimotuotteisiin.

Meistä kerätään jatkuvasti tolkuton määrä dataa. Viestien ja mainonnan kohdistaminen pitäisi olla nyt oikein helppoa. Hei sinä lähiössä asuva keski-ikäinen mies. Saattaisit pitää juuri näistä asioista. Silti kuvittelen, että olen yksilö ja minuun ei voi vaikuttaa.

Rohkein uskaltautuu brändibingoon itsensä kanssa. Omien valintojen tutkiminen voi olla yllättävän antoisaa. Missä ovat kuluttamani taiteen juuret. Minkälaisen matkan olen kulkenut minuksi. Mihin ryhmään identifioin itseni. Onko identiteetti sama kuin arki? 

Onko kökkötaiteelle oma paikkansa?

Tarvitsemme korkeatasoista, kyseenalaistavaa, ihmisiä haastavaa sekä opettavaa taidetta ja  kulttuuria. Mutta onko kökkötaiteelle oma paikkansa? 

Onko ihmisten tärkeää välillä kokea myös tunne “olisin tehnyt tuon paremmin” tai nauraa vaan sille että missään ei ole mitään järkeä? Mahdollistaako tälläinen taide aivan erillaisen vapautuneen kokemisen ilman suurempia analyysejä ? JA voiko olla, että se on joissakin tapauksissa ohjaajan/ kurssin vetäjän tarkoitus? JA jos se on tarkoitus, voiko se olla hyvä idea? 

Muistan omista teatteriopinnoista päivän jolloin olimme uiskennelleet todella syvissä vesissä, käyneet läpi ryhmämme kaikki henkilökohtaiset sattumukset omaisten kuolemasta koulukiusaamiseen. Tunti painosti kaikkia ja lopuksi esitimme aikaisempana päivänä tekemämme sketsit. 

Meidän ryhmän sketsit perustui sarjakuvataiteilija hugleikur daksonin töihin (töiden kuvia ohessa).

Aloitimme hiukan hillitysti, koska paikka oli hankala. Huumoria kaiken aikaisemmin puhutun jälkeen. Saammeko nyt näyttää nämä sketsit? Saako nyt vitsailla ? 

Otimme riskimme ja tämä tunteisiin väsytetty yleisömme alkoi pikkuhiljaa hihitellä yleisössä. Jatkoimme ja jatkoimme, kunnes lopuksi tulimme sketsiin, jossa oli todella mustaa huumoria, siis niin mustaa että teki pahaa esittää sitä. Koko huone oli  hysteerisen naurun vallassa. 

Mikä naurun aiheutti? Oliko se Defenssin tuotos? 

Oliko ihanaa kun sai vain nauraa? Tarvitseeko minun tietää mikä sen aiheutti?

Haluan ajatella, että sen aiheutti kökkötaide. Ihana hiomaton ja rehellinen ilmaisu.

Se kökkötaiteesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen.. suunnittelematon ja hiomaton taide, joka voi kaikessa keskeneräisyydessään olla myös hulvattoman hyvä. Esimerkiksi Teak piti "Virhe"-produktion 2010, missä koko tarkoitus oli keskeneräisyys ja sen tutkiminen. Ja toki esimerkkejä on monia muitakin.

Minusta tällaiselle on selkeä paikka. (Ja en tarkoita, että alkuperäinen tekijä ei suunnittelisi töitään, meidänkin sketsit oli tarkoituksella treenattu vain kerran.)

Mitä kökkötaide on sinulle?  Onko sille mielestäsi paikka? Jos on mikä se on?

Maiju Nousiainen
Tuotantopäällikkö, 2.apulaisohjaaja Yellow Film & TV.
Teatteri näyttelijä/ohjaaja (Teatteri-ilmaisun ohjaaja, Centria AMK.)
Lähihoitaja (Savon Ammatti-ja Aikuisopisto.) Ylioppilas

Lähteet:

https://dagsson.com

https://old.uniarts.fi/taiteellis-pedagoginen-tapahtuma

MATALALLA KYNNYKSELLÄ

 

Mitä tehdä, kun puhti on loppu, ilma tuntuu tukalalta, väsyttää ja silti olisi ”sata” asiaa, jota pitäisi vielä tehdä. - > Silloin on tehtävä asioita matalalla kynnyksellä. Ruuaksi se, mikä on helpointa. Työtehtävistä ne, jotka ovat välttämättömiä ja nekin ”kunhan saa tehdyksi”- ajatuksella. Silloin tulee sallia itselleen olla väsynyt ja välinpitämätön. Aina ei onnistu, joskus ei onnistu viikkoon, joskus ei vuoteen. On kuitenkin tärkeä luottaa siihen, että kyllä se hetki myös tulee, kun jälleen taas jaksaa.

Tänä aamuna heräsin jälleen koronakaranteenissa. Tänäänkään ei tarvinnut herätä herätyskelloon, pestä pikeisesti hampaat, pakata eväät ynnä muut tarpeelliset tavarat päivää varten. Tänään ei myöskään tarvinnut laittaa ylleen farkkuja ja kauluspaitaa vaan sen sijaan sai pukea ylleen pitkät kalsarit ja sen ruman, mutta mukavan tuntuiset hupparin. Viikot toisensa jälkeen on voinut pitää yllään niitä mukavimpia vaatteita vailla vaatehuolia. Vaatevalintojen vaikeudesta on saanut todella olla lomalla, kuten muustakin oman perinteisen julkisivun ylläpidosta. Ihohuokoset ovat hetkeksi päässeet hengähtämään peitevoidekerroksesta ja silmät saaneet rauhan eri maskeeraustuotteista. Aamunsa voi aloittaa epäorganisoidusti, koska kaikki tarvitsemasi löytyvät läheltäsi eikä asioiden pakkaamiseen tai mukaan ottamisen muistamiseen tarvitse käyttää resursseja. Hitaat aamut eivät enää ole vain viikonloppujen luksusta vaan voit aamuisin heräillä rauhassa, koska työpaikalle siirtymiseen ei nyt tarvitse varata aikaa. Heräämisen ja kahvin keittämisen jälkeen voi hitaasti hiipua työpöytänsä äärelle vailla kiirettä. Siitä ne huolet sitten alkavatkin. Netti pätkii, videopalaveri yhteydet eivät toimi, lapset riitelevät taustalla, alituisia keskeytyksiä, tietokonekin vaatii päivitystä, joka tapahtuu automaattisesti vain toimiston verkossa ja se työergonomia on ihan p****stä.

Hmm. Ajankohta on kieltämättä erityisen otollinen itsensä tutkiskelulle, omien elämänarvojen uudelleen asettelulle ja totuttujen tapojen kyseenalaistamiselle. Mitäs jos tänään aloittaisinkin aamuni joogalla, kuuntelisin kehoani ja omia tarpeitani sekä antaisin itselleni aikaa ja rauhaa. Enää ei kiinnosta hötkyily vaan hyggeily. Koronan alkushokista muutokseen tottumisen jälkeen on alkanut rauhallinen vaihe. Arkeensa on oppinut ehkä uuden rytmin ja rutiinin, joka sisältää enemmissä tai vähemmissä määrin armollisuutta itseään kohtaan. On ehkä oppinut antamaan itselleen luvan olla ja elää hetkessä, antanut toiveilleen enemmän tilaa arjessa sekä oppinut kuuntelemaan itseään ja ympäristöään eri tavalla. Näin ainakin minun kohdallani on käynyt. Ympäristömuutos arjessani on suorastaan pakottanut esiin uudenlaisia näkökulmia omaan elämäntilanteeseen / -asenteeseen.

Hep!

Aivan kuin luonto olisi sanonut, että nyt riittää ja jokin ”ylempi voima” olisi alkanut vauhdittamaan muutosta kohti jo voimassaolevia nykytrendejä. Trendit, joihin viittaan ovat mm. itseensä, omaan hyvinvointiin ja omiin voimavaroihinsa panostaminen, itsensä kehittäminen (niin työssä kuin yksityiselämässä), omien vahvuuksiensa ja heikkouksien tiedostaminen, itsensä johtamisen taidot sekä vaihtoehtoiset, uudet toimintatavat. Korona siis pakottaa ihmiset kääntymään itseensä, tutkimaan omia arvojaan ja havahtumaan ympäristöönsä. Jollei sitä ole jo aiemmin tehnyt, niin nyt viimeistään edes jollain tasolla on pakko havahtua omiin elämänarvoihinsa ja uudelleen asettaa maailmankuvaansa.

Viime kesäkuussa julkaistussa blogissa kerrotaan työelämän muutoksesta, jota mielestäni Korona on vauhdittanut / vahvistanut. Ohessa pari nostoa blogista.

2.   TYÖN ROOLI OMASSA ELÄMÄSSÄ MUUTTUU Ihmiset haluavat (työ)elämäänsä entistä enemmän vapautta ja omaehtoisuutta suhteessa siihen, milloin töitä tehdään. Jokainen on oman työnsä ja uransa toimitusjohtaja. Työelämässä oman asiantuntijuuden rakentaminen ja brändäys verkostoissa ja some-kanavissa näkyy, yhteisölliset työtavat kehittyvä ja ilmiölähtöiset työn sisällöt työkaluineen ja tarpeineen nostavat päätään.  5.   OMA ORGANISAATIO ON HAJALLAAN MONESSA PAIKASSA Työ pirstaloituu ja digitalisoituu, oma organisaatio on hajallaan eri paikoissa ja organisaatiokohtaisesta tekemisestä mennään kohti verkostoja. Erikoistuminen tiettyyn tehtäväalueeseen lisääntyy ja toisaalta asiakkaiden tarpeet edellyttävät monialaista yhteistyötä. Ajasta ja paikasta riippumattomat työn tekemisen tavat ja yhteisen ajan muodot ratkaisevat monet murheet. (Humap.com, blogi: ”suomalaisen työelämän kuusi vahvinta kehityssuuntaa” 11.06.2019)

 

Itse työskentelen lapsuudenkodissani, joka on entinen maatila. Helpotuin päästessäni vetäytymään maaseudun rauhaan, pois maailman myllerryksestä, koronashokista ja ihmispaljoudesta. Maatilan rauha asettaa minulle elämän peruselementit kohdilleen, poistaa ympäröivästä elämästä turhan ”hömpötyksen” luoden arjesta hyvin askeettisen. Eriytyminen ihmiskontakteista, elinympäristön kaventuminen yhteen asuntoon ja yhden huoneen sisälle muuttaa ajatustapaani ympäröivästä maailmasta ja minun paikastani siinä. Huomaan olevani rohkeammin minä. En mielistele tai selittele, en välitä turhista vaan fokusoin resurssini tehokkaammin ja uskon omiin kykyihini. Kohtaan oman Huijarisyndroomani. (linkki wikipediaan ja MeNaiset-artikkeliin).( Tiina Ekman (psykologi, psykoterapeutti ja kouluttaja) on kirjoittanut aiheesta kirjan.)

Tänään (sekä tulevaisuudessa) etenen matalalla kynnyksellä, en vaadi itseltäni enempää kuin pystyn antamaan. Annan työlleni, opiskelulleni ja ympäröiville ihmisille vain sen, mikä sen hetkisiltä resursseiltani irtoaa ilman riistoa hyvinvoinnistani. Kun voin hyvin, jaksan paremmin. Aion myös nauttia pienistä asioista, kuten ruuanlaitosta ja raittiista ilmasta. Hyväksyn, etten ole hyvä joissain asioissa ja hyväksyn, että jotkut asiat tulee tehtyä huonosti.

Otan lopuksi pari pointtia esille Sitran 2014 Julkaisusta nimeltä ”Lupa tehdä toisin”

henkilöstölähtöinen tuottavuuden kehittämishanke, jonka toinen perusoletus on: ”henkilöstö on organisaation tärkein tuottavuustekijä”.

Henkilöstölähtöisen tuottavuuden kehittämisen kantavana toiminta-ajatuksena on ”lupa tehdä toisin”.

On lupa vaikuttaa

lupa innostua

lupa kokeilla

lupa olla yhteydessä

lupa kysyä miksi

lupa tehdä virheitä ja oppia niistä

lupa nauraa

lupa olla oma-aloitteinen

lupa vakiinnuttaa hyvät kokeilut jokapäiväiseksi toiminnaksi

 

Olen samaa mieltä. Käännän ajatuksen omaan hyvinvointiin panostamiseen. Aion soveltaa omaan toimintaani tämän Sitran julkaisun kantavaa toiminta-ajatusta antamalla itselleni luvan tehdä toisin.

 

Ihana, paha karanteeni kotioloissa. Yritän lähettää tätä blogia vihdoinkin ”ajoissa”. Aikeeni tyssää siihen, että netti ei toimi.

 

Lähteet:

https://www.humap.com/blogi/2019/06/suomalaisen-tyoelaman-kuusi-vahvinta-kehityssuuntaa/

https://www.sitra.fi/julkaisut/lupa-tehda-toisin/

Yksi laiva-metafora lisää

Kevät 2020 on maailmanlaajuisesti muuttanut miten elämme ja työskentelemme. Covid-19 viruksen aiheuttama poikkeustila, jossa ihmiset ovat pääasiallisesti omissa kodeissaan työssä ja vapaa-ajallaan, on omassa kokemuksessa korostanut työyhteisöni parhaita ja vaikeita puolia. Tämä on näkynyt työ tarvikkeissa (työkalut ja digitaaliset taidot), työntekijöiden resursseissa (mielentila, stressin- ja muutoksensietokyky) ja eniten organisaation johtajuudessa. On ollut merkityksellistä huomata miten erilaiset persoonat toimivat kriisissä ja erityisesti miten erilaiset johtajat ovat reagoineet ja lähteneet toimimaan poikkeustilassa. Valaisevaa on ollut nähdä käytännössä miten organisaation strategia kestää ja vie organisaatiota eteenpäin myös vaikeissa olosuhteissa.

Kriisin keskellä on helppo huomata mitkä asiat ovat työyhteisössä todellakin kuralla ja mitkä asiat toimivat. Tällaisessa tilanteessa nouseekin heti “unohdettu” johto keskiöön. Työntekijät seuraavat tarkkaan (usein kriittisin silmin) johdon ideointia, tehtävien antoa ja suuntaa. Johtajuus on keskiöissä ja, jos johtajan omat resurssit, taidot ja kyky muovautua eivät ole kunnossa on tilanne lähes mahdoton.

Poikkeustilanne nostaa myös työntekijöissä esiin erilaisia piirteitä. Persoonallisuusteoria esimerkkejä kuten ”the big five" , "The six hats" tai Idiootit Ympärilläni kirjan hahmot ovat helppo erottaa tässä tilassa.  En kuitenkaan usko, että kukaan on yksiselitteisesti vain yhden persoonallisuus ominaisuuden yhtälö, mutta kriisitilanteessa on ihmisen käyttäytyminen helpompi luonnehtia selkeiden linjojen kautta - ainakin ulkopuolisin silmin.

Omassa työelämässäni erilaiset tyylit ja tavat johtaa ovat nousseet esiin organisaation eri johtoportaissa. Suurin osa on ottanut tilanteen haltuun nopeasti: henkilöstön tärkeys ja usko heihin on jokapäiväisillä teoilla osoitettua, viestintä läpinäkyvää, tsemppaava asenne kohdillaan ja johto on organisaation arvon ja straegian kanssa linjassa. Toisaalta on myös löytynyt niitä johtajia, jotka johtavat mikromanageeraaviin ottein, jossa alaisen jokaista etätyö varttia seurataan ja kyseenalaistetaan.

Nämä mikromanageerajan alaiset myös selkeästi kipuilevat kuin äkäinen teini, joka pyrkii itsenäistymään. Monella tapaa mikromanageeraus on mielestäni varmin tapa tappaa työyhteisökulttuuri, luottamus ja työnilo. Aika näyttää pystyykö kaupungin kokoinen organisaatio puuttumaan tällaiseen johtamistyyliin ja suoraan sanoen uskalletaanko. Huolestuttavaa on miten mahdollisesti seuraavat 20-30 vuotta vielä tällä toimintamallilla työskentelevä ihminen voi kehittää ja vaalia turvallista, innovatiivista ja ennen kaikkea tervettä työyhteisöä. Mikä on myös ylemmän johdon vastuu tällaisessa tilanteessa? Onko oikein olla kriisin keskellä puuttumatta vai olisiko tämä ehkä juurikin se tärkein aika ottaa asia esille? Henkilökohtaisesti ajattelen, että kriisi lienee juurikin se paras aika puuttua moiseen epäkohtaan, sillä jos ei nyt niin koska?

Poikkeustilassa näkyy myös organisaation strategian tärkeys. Johdolle, joka saattaa olla epävarma kriisin keskellä, on strategia se työkalu, jolla on mahdollista lähteä purkamaan tilannetta ja johtaa sitä. Jos strategia on jo alkujaan tehty osallistavasti on henkilökunnan myös helpompi sitoutua sen arvoihin. Olemattoman strategian edessä on organisaation vaikea asettaa tavoitteita, joita voidaan ripeästi ottaa käyttöön. Tällöin strategia on luotava ennen kuin koko organisaation kokoinen laiva voi liikkua samaan suuntaan. Strategia on siis mielestäni ehdoton työkalu, jonka avulla yritys tai organisaatio voi ennakoida tulevaa sekä samalla vahvistaa ja mahdollistaa selviämisen kriisitilan keskiössä. Strategia on laiva-metaforassa kartta, tuuli, tähdet ja merivirtaukset, joita kapteeni sekä miehistö lukee löytääkseen suuntansa kohti turvallisia satamia ja, jotka tuntemalla he uskaltavat seilata kohti tuntematonta.

Anna Puhakka - Kulttuurituottaja, taiteilija, kuraattori, YAMK opiskelija

Linkit:

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/kriisi-mittaa-johtajan-resilienssin-nain-poikkeustilasta-selviaa/79254198-60eb-47e4-b5bd-d122096b8449

https://www.turbinehq.com/blog/personalities-in-the-workplace

http://www.debonothinkingsystems.com/tools/6hats.htm

Kulttuurituottaja itsensä huippujohtajana

Iloitsen siitä, että kirjoitan elämäni ensimmäistä blogikirjoitusta. Itse asiassa rakastan kirjoittamista, vaikka se ei tämänhetkisen elämän prioriteettilistassa olekaan ollut kovin korkealla. Aloitin kirjoittamaan jo muutama viikko sitten toisesta aiheesta liittyen opinnäytetyöhöni, mutta sitten, korona. Tuntui nyt asiaan kuuluvammalta aloittaa uudesta aiheesta.

Olemme kaikki alasta huolimatta uuden ja haastavan tilanteen edessä niin Suomessa, Euroopassa kuin koko planeetalla. Yhtä lailla, niin monta kuin on ihmistä, on tarinaa, ja eri näkökulmaa tässä tilanteessa. Yhteistä on kuitenkin se, että meidän kaikkien tulee jaksaa, sietää epävarmuutta, nostaa energiamme värähtelyä ja no, muuttua. Ihan ensiksi henkilötasolla meidän tulee opetella toimimaan nyt täysin kotoota käsin ja olla tapaamatta ketään. Sosiaalinen eristäytyminen on uutta. Se tuo jokaiselle ihmiselle ja perheelle erilaisia haasteita sekä myös todellisia vaaratilanteita esimerkiksi vanhemmalle väelle tai vaikka perheille, joissa on väkivaltaa. Tämä ei ole helppo yhtälö. Jokaisen tulee itse harkita mikä on parasta hänelle ja toisaalta yhteiskunnalle, juuri tässä hetkessä, eli ottaa täysi vastuu siitä, miten toimii.

Toisaalta voisi sanoa, että onneksi meillä Suomessa on mahdollista eristäytyä jääkaappi täynnä ruokaa ja voimme nauttia asunnon lämmöstä, monessa muussa maassa asiat eivät ole yhtä hyvin. Vaikka palaisimme muutaman kuukauden kuluttua sosiaalisen eristäytymisen jälkeen ”vanhaan”, se ei ole enää ”sama” näiden ihmiskunnan kokemusten jälkeen. Vanhakin tila oli itse asiassa kriisissä kuten tiedämme, globaalit ympäristöasiat ja ihmisoikeudet vaativat huomiota. Nyt virustilanteen myötä on tullut jo myös positiivisia kokemuksia, mm. globaalit saastepäästöt pienenevät, kun ihmiset ja tavarat liikkuvat vähemmän sekä monet ovat heränneet auttamaan naapuriaan ja hädässä olevia. Mutta vaikka oppisimme tästä kaikesta ja olisimme kiitollisia siitä, mitä meillä on, tuo uusi tilanne myös juuri nyt suuria haasteita meille ihan jokaiselle.

Inspiroiduin Facebookin International Working Women of Finland -ryhmässä olleesta kyselystä ”Mental Health check in” jossa erivärisillä sydämillä pystyi merkitsemään oman henkisen tilansa. (kts. kuva). Olen ko. ryhmän jäsen ja vastasin punaisella sydämellä kyselyyn, ja siinä hetkessä kaikki olikin todella hyvin. Olin edellisenä iltana tehnyt etäjoogan kotona ja sen jälkeen meditaation, tällainen kantaa aina muutaman päivän eteenpäin. Työpäivän kriittiset yllätykset oli jotenkuten taltutettu ja pystyi taas hengähtämään. Jäin miettimään, miten hieno ele, että ko. kyselyssä voi halutessaan myös pyytää apua helposti, lilaa sydäntä painamalla.

On kuitenkin myös ollut erilaisia päiviä, vaikka silloin kun kirjanpitäjä irtisanoutuu kesken tilinpäätöksen tai kun pitää sietää epävarmuutta esimerkiksi sen suhteen, onnistuuko artistin tuonti ulkomailta kesälläkään. Haluaisinkin esittää kysymyksen tässä hetkessä teille rakkaat kurssilaiset vahvistamaan jokaisen tsemppiä kulttuurituottajaopiskelijana, työntekijänä ja perheenjäsenenä sekä herättämään yhteishenkeä meille yhteisönä. Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Jos käyt läpi sydämet, missä kohtaa olet, ja muistathan pyytää apua, jos menet vihreän yli?

Jaksaminen on jatkuva teema. Teatterikeskus ja Suomen Teatterit ry: järjestämässä Tuottajapäivässä Kaapelitehtaalla 4.2.2020 yhtenä aiheena esiteltiin opinnäytetyön tuloksia tuottajien työhyvinvoinnista esittävän taiteen vapaalla kentällä ”Tuottajan työn kuormitus ja voimavaratekijät”. Aihe herätti myös keskustelua tilaisuuteen tulleiden keskuudessa. Kulttuurituottajan oma jaksaminen on ollut myös mukana monessa kurssillamme käydyissä keskusteluissa sekä lisäksi monen meistä sekä lähipiirissä olevan työpaikoilla.

Jäin tätä pohtimaan, että entä sitten, kun jaksaminen on jotenkin reilassa vallitsevissa olosuhteissa mutta paletti meneekin nyt täysin uusiksi viruksen myötä: työt lähtevät alta, tapahtumat perutaan, ravintolat, rajat, koko Uusimaa laitetaan kiinni, miten silloin selvitä veden pinnan yläpuolella? Miten hoitaa juoksevat asiat sekä samalla tekniikka, kun kaiken kommunikoinnin on tapahduttava välittömästi etänä? Miten hoitaa perhe-elämän (esim. lasten etäkoulu) ja työelämän yhdistäminen? Vaikka me kulttuurituottajat olemme huipputyyppejä, pitää nyt todella pitää huolta itsestämme niin työelämässä kuin vapaalla. Ja oikeastaan juuri erityisesti nyt kotona, kun rutiinit ja työ, tai työttömyys sekä hyvinvointi tapahtuu pääosin neljän seinän sisällä. Itsensäjohtaminen tulee nyt vahvasti keskiöön.

On myös tärkeä löytää keinoja hallita (itsensä)johtajana yksinäisyyttä, josta esimerkiksi Alf Rehn kirjoitti: ”parhaat johtajat ottavat vastuuta yksinäisyydestään, reflektoivat sitä ja oppivat elämään sen kanssa. Samalla he myös hankkivat omat tukijoukot. … Tukijoukkojen rooli ei aina ole valmentaa, mentoroida tai opettaa mitään erityistä vaan heidän kanssaan johtaja voi jakaa yksinäisyyden.” Näkisin ja toivoisin, että KutuYamk2020 -ryhmä on meidän kaikkien kulttuurituottajien yksi vertaistukiryhmä, etänäkin.

On myös ollut mahtavaa huomata, miten solidaarisuus on lähtenyt vyöryen liikkeelle esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on järjestetty tukiryhmiä (mm. Sisumarket), tietoa tulvii ja ihmiset tsemppaavat toisiaan sekä jakavat tietoa esimerkiksi uusista rahoitusmahdollisuuksista (Huom! olettehan kaikki jo Facebookin ryhmässä nimeltä Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki). Pieneksi onneksi uusia pika-avustuksia on avattu nyt koronatilanteeseen, esim. Helsingin kaupungin lisäksi mm. Taiteen Edistämiskeskukselta ja Ely-keskukset, Business Finland ovat avanneet uusia apuväyliä. Myös taidetarjonta muuttuu ja kehittyy, ja keikkoja ja teatteriesityksiä alkaa olla verkossa; varmasti iso kiitos myös monelle teistä näistä uusista mahdollisuuksista.

Lisäksi henkilökohtaiseen elämään on nyt verkossa tarjolla ähkyyn asti jumppaohjelmia, joogaa, meditaatioharjoituksia, lastenohjelmaa, hupisketsejä ja kutsuja eri ryhmiin, koulutuksiin, kun ideoita lentelee, koska vihdoin on aikaa kehittää toimintaa. Tietysti myös ruokaa voisi tilata suoraan kotiovelle, koska pitäähän tuttua ravintolayrittäjää tukea ja uusi tilanne vie helposti ylikierroksille, jolloin aito lepo on haastavaa. Raitista ilmaa ei kuitenkaan mikään voita, mutta mistä löytää tilaa ilman ihmisiä. Tästä hässäkästä ja uusista kuvioista herää kysymys, miten hallita tätä kaikkea? Voiko tätä hallita? Ja mitä sitten, kun kaikkea ei voi hallita?

Kuten Pentti Sydänmaanlakan Älykäs Johtaminen -kirjassa kertoi, sisältää itsensä johtaminen aina paradoksin, koska johtaja ja johdettava ovat samassa yksilössä. Hän kirjoittaa eri osastoista tähän liittyen, joissa ovat keho (esim. syöminen, liikkuminen, lepääminen, nukkuminen ja rentoutuminen), mieli (esim. havaitseminen, ajatteleminen, muistaminen ja oppiminen), tunteet ja tunneälykkyys (esimerkiksi itsensä kanssa paremmin toimeen tuleminen tunteita hallitsemalla), arvot ja työ. Ja nythän työ meni monilla kulttuurialalla työskentelevillä suurelta osin pirstaleiksi, eli on kerättävä palaset kokoon jollain uudella tapaa.

Sydänmaanlakka kiteyttää myös, että ”itsensä johtaminen on jatkuva oppimis- ja vaikuttamisprosessi, jossa tulet syvästi tietoiseksi kehostasi, mielestäsi, tunteistasi ja arvoistasi, minkä jälkeen pystyt paremmin ohjaamaan tekojasi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Mitä paremmin tunnet itsesi ja olet tietoinen toiminnoistasi, sitä paremmin pystyt ohjaamaan omaa elämääsi. Oman tietoisuutesi, sisäisen tarkkailijan, kautta ohjaat ja tulkitset havaintojasi.”

Koen, että vallitsevassa yhteiskunnan ja maailman tilanteessa on kyse nimenomaan paradoksista. Tulevasta ei tiedä, epävarmuutta on siedettävä ja samalla hoidettava niin rutiinit kuin suunnitella tulevaisuutta. Kasvamme itsemme huippujohtajiksi. 

Mielestäni on tärkeintä pysyä positiivisena, vaikka se ei yhteiskunnan eri paniikkitilanteissa ole aina helppoa. Kaikki tunteet ovat myös sallittuja, mutta esimerkiksi pelosta voi yrittää päästä eroon hakemalla tietoa ja vertaistukea. Itse virukseen liittyen esim. Mielenterveystalo listaa hyvin asioita koronavirukseen liittyvään huolen ja epävarmuuden sietämiseen https://bit.ly/3byG4gQ Yhtenä kohtana tässä on myös vinkki siitä, että kannattaa seurata vain luotettavia tiedonlähteitä. Sinänsä itsestään selvää, mutta epävarmassa tilanteessa verkossa pyörii helposti kaikenlaista. Samasta aiheesta nostaa Yle Uutiset (28.3.2020) ja Johanna Vehkoo, joka kehottaa aina ensin selvittämään Kuka informaatiota tuottaa ja millä asiantuntemuksella.

Ehkä tämä viimeinen kappale ei ole paras mahdollinen heti luotettavan tiedonlähteen maininnan jälkeen, koska en tiedä alla olevan tekstin alkuperäistä lähdettä, mutta koska se tuli kahdesti vastaan sosiaalisessa mediassa luotettavilta tahoilta, ja on niin hieno, niin jaan sen selvittämään osaltaan paradoksia:

”Message from White Eagle, Hopi indigenous on 03/16/2020:

Don't feel guilty about being happy during this difficult time. You don't help at all by being sad and without energy. It helps if good things emanate from the Universe now. It is through joy that one resists. Also, when the storm passes, you will be very important in the reconstruction of this new world. You need to be well and strong. And, for that, there is no other way than to maintain a beautiful, happy and bright vibration. This has nothing to do with alienation. This is a resistance strategy. In shamanism, there is a rite of passage called the quest for vision. You spend a few days alone in the forest, without water, without food, without protection. When you go through this portal, you get a new vision of the world, because you have faced your fears, your difficulties.”

Myös huumori auttaa, asiaan kuin asiaan.

Toivotan voimia kaikille, linjoilla nähdään!

Marjo-Sisko Lindstedt, Kulttuurituottajaopiskelija (ylempi amk, Humak)

LÄHTEET

International Working Women of Finland https://www.facebook.com/groups/348015526109949/

Kohti työhyvinvointia tuottaja! Juutilainen, Niina (2019)

Mielenterveystalo, Koronavirukseen liittyvän huolen ja epävarmuuden sietäminen
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/koronavirukseen_liittyva_huolen_ja_epavarmuuden_sietaminen/Pages/default.aspx

Rehn, Alf. Johtajuuden ristiriidat. 2018.

Sisumarket: https://www.facebook.com/groups/774325809759461/

Sydänmaanlakka, Pentti. Älykäs Johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi? Alma Talent 2016.

Yle Uutiset, Valetietoa vastaan voi kamppailla https://yle.fi/uutiset/3-11280804?fbclid=IwAR1PXE52wz6Ur60UKIHQZ-O6DOjrikhyXTR9HPAk6okdh99_SDMVGSeUA3I

Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki: https://www.facebook.com/groups/1046957995683694/