Iloitsen siitä, että kirjoitan elämäni ensimmäistä
blogikirjoitusta. Itse asiassa rakastan kirjoittamista, vaikka se ei tämänhetkisen
elämän prioriteettilistassa olekaan ollut kovin korkealla. Aloitin kirjoittamaan
jo muutama viikko sitten toisesta aiheesta liittyen opinnäytetyöhöni, mutta sitten,
korona. Tuntui nyt asiaan kuuluvammalta aloittaa uudesta aiheesta.
Olemme kaikki alasta huolimatta uuden ja haastavan tilanteen
edessä niin Suomessa, Euroopassa kuin koko planeetalla. Yhtä lailla, niin monta
kuin on ihmistä, on tarinaa, ja eri näkökulmaa tässä tilanteessa. Yhteistä on
kuitenkin se, että meidän kaikkien tulee jaksaa, sietää epävarmuutta, nostaa
energiamme värähtelyä ja no, muuttua. Ihan ensiksi henkilötasolla meidän tulee
opetella toimimaan nyt täysin kotoota käsin ja olla tapaamatta ketään. Sosiaalinen
eristäytyminen on uutta. Se tuo jokaiselle ihmiselle ja perheelle erilaisia haasteita
sekä myös todellisia vaaratilanteita esimerkiksi vanhemmalle väelle tai vaikka perheille,
joissa on väkivaltaa. Tämä ei ole helppo yhtälö. Jokaisen tulee itse harkita
mikä on parasta hänelle ja toisaalta yhteiskunnalle, juuri tässä hetkessä, eli ottaa
täysi vastuu siitä, miten toimii.
Toisaalta voisi sanoa, että onneksi meillä Suomessa on
mahdollista eristäytyä jääkaappi täynnä ruokaa ja voimme nauttia asunnon
lämmöstä, monessa muussa maassa asiat eivät ole yhtä hyvin. Vaikka palaisimme
muutaman kuukauden kuluttua sosiaalisen eristäytymisen jälkeen ”vanhaan”, se ei
ole enää ”sama” näiden ihmiskunnan kokemusten jälkeen. Vanhakin tila oli itse
asiassa kriisissä kuten tiedämme, globaalit ympäristöasiat ja ihmisoikeudet
vaativat huomiota. Nyt virustilanteen myötä on tullut jo myös positiivisia
kokemuksia, mm. globaalit saastepäästöt pienenevät, kun ihmiset ja tavarat
liikkuvat vähemmän sekä monet ovat heränneet auttamaan naapuriaan ja hädässä
olevia. Mutta vaikka oppisimme tästä kaikesta ja olisimme kiitollisia siitä,
mitä meillä on, tuo uusi tilanne myös juuri nyt suuria haasteita meille ihan
jokaiselle.
Inspiroiduin Facebookin International Working Women of
Finland -ryhmässä olleesta kyselystä ”Mental Health check in” jossa
erivärisillä sydämillä pystyi merkitsemään oman henkisen tilansa. (kts. kuva). Olen
ko. ryhmän jäsen ja vastasin punaisella sydämellä kyselyyn, ja siinä hetkessä
kaikki olikin todella hyvin. Olin edellisenä iltana tehnyt etäjoogan kotona ja
sen jälkeen meditaation, tällainen kantaa aina muutaman päivän eteenpäin. Työpäivän
kriittiset yllätykset oli jotenkuten taltutettu ja pystyi taas hengähtämään.
Jäin miettimään, miten hieno ele, että ko. kyselyssä voi halutessaan myös
pyytää apua helposti, lilaa sydäntä painamalla.
On kuitenkin myös ollut erilaisia päiviä, vaikka silloin kun
kirjanpitäjä irtisanoutuu kesken tilinpäätöksen tai kun pitää sietää epävarmuutta
esimerkiksi sen suhteen, onnistuuko artistin tuonti ulkomailta kesälläkään. Haluaisinkin
esittää kysymyksen tässä hetkessä teille rakkaat kurssilaiset vahvistamaan jokaisen
tsemppiä kulttuurituottajaopiskelijana, työntekijänä ja perheenjäsenenä sekä
herättämään yhteishenkeä meille yhteisönä. Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Jos
käyt läpi sydämet, missä kohtaa olet, ja muistathan pyytää apua, jos menet
vihreän yli?
Jaksaminen on jatkuva teema. Teatterikeskus ja Suomen
Teatterit ry: järjestämässä Tuottajapäivässä Kaapelitehtaalla 4.2.2020
yhtenä aiheena esiteltiin opinnäytetyön tuloksia tuottajien työhyvinvoinnista
esittävän taiteen vapaalla kentällä ”Tuottajan työn kuormitus ja
voimavaratekijät”. Aihe herätti myös keskustelua tilaisuuteen tulleiden
keskuudessa. Kulttuurituottajan oma jaksaminen on ollut myös mukana monessa
kurssillamme käydyissä keskusteluissa sekä lisäksi monen meistä sekä lähipiirissä
olevan työpaikoilla.
Jäin tätä pohtimaan, että entä sitten, kun jaksaminen on
jotenkin reilassa vallitsevissa olosuhteissa mutta paletti meneekin nyt täysin
uusiksi viruksen myötä: työt lähtevät alta, tapahtumat perutaan, ravintolat,
rajat, koko Uusimaa laitetaan kiinni, miten silloin selvitä veden pinnan yläpuolella?
Miten hoitaa juoksevat asiat sekä samalla tekniikka, kun kaiken kommunikoinnin
on tapahduttava välittömästi etänä? Miten hoitaa perhe-elämän (esim. lasten
etäkoulu) ja työelämän yhdistäminen? Vaikka me kulttuurituottajat olemme
huipputyyppejä, pitää nyt todella pitää huolta itsestämme niin työelämässä kuin
vapaalla. Ja oikeastaan juuri erityisesti nyt kotona, kun rutiinit ja työ, tai
työttömyys sekä hyvinvointi tapahtuu pääosin neljän seinän sisällä. Itsensäjohtaminen
tulee nyt vahvasti keskiöön.
On myös tärkeä löytää keinoja hallita (itsensä)johtajana yksinäisyyttä,
josta esimerkiksi Alf Rehn kirjoitti: ”parhaat johtajat ottavat vastuuta
yksinäisyydestään, reflektoivat sitä ja oppivat elämään sen kanssa. Samalla he
myös hankkivat omat tukijoukot. … Tukijoukkojen rooli ei aina ole valmentaa,
mentoroida tai opettaa mitään erityistä vaan heidän kanssaan johtaja voi jakaa
yksinäisyyden.” Näkisin ja toivoisin, että KutuYamk2020 -ryhmä on meidän
kaikkien kulttuurituottajien yksi vertaistukiryhmä, etänäkin.
On myös ollut mahtavaa huomata, miten solidaarisuus on
lähtenyt vyöryen liikkeelle esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on
järjestetty tukiryhmiä (mm. Sisumarket), tietoa tulvii ja ihmiset tsemppaavat
toisiaan sekä jakavat tietoa esimerkiksi uusista rahoitusmahdollisuuksista (Huom!
olettehan kaikki jo Facebookin ryhmässä nimeltä Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki). Pieneksi
onneksi uusia pika-avustuksia on avattu nyt koronatilanteeseen, esim. Helsingin
kaupungin lisäksi mm. Taiteen Edistämiskeskukselta ja Ely-keskukset, Business
Finland ovat avanneet uusia apuväyliä. Myös taidetarjonta muuttuu ja kehittyy,
ja keikkoja ja teatteriesityksiä alkaa olla verkossa; varmasti iso kiitos myös monelle
teistä näistä uusista mahdollisuuksista.
Lisäksi henkilökohtaiseen elämään on nyt verkossa tarjolla ähkyyn
asti jumppaohjelmia, joogaa, meditaatioharjoituksia, lastenohjelmaa, hupisketsejä ja kutsuja eri
ryhmiin, koulutuksiin, kun ideoita lentelee, koska vihdoin on aikaa kehittää
toimintaa. Tietysti myös ruokaa voisi tilata suoraan kotiovelle, koska pitäähän
tuttua ravintolayrittäjää tukea ja uusi tilanne vie helposti ylikierroksille, jolloin
aito lepo on haastavaa. Raitista ilmaa ei kuitenkaan mikään voita, mutta mistä
löytää tilaa ilman ihmisiä. Tästä hässäkästä ja uusista kuvioista herää
kysymys, miten hallita tätä kaikkea? Voiko tätä hallita? Ja mitä sitten, kun
kaikkea ei voi hallita?
Kuten Pentti Sydänmaanlakan Älykäs Johtaminen -kirjassa
kertoi, sisältää itsensä johtaminen aina paradoksin, koska johtaja ja
johdettava ovat samassa yksilössä. Hän kirjoittaa eri osastoista tähän liittyen,
joissa ovat keho (esim. syöminen, liikkuminen, lepääminen, nukkuminen ja
rentoutuminen), mieli (esim. havaitseminen, ajatteleminen, muistaminen ja
oppiminen), tunteet ja tunneälykkyys (esimerkiksi itsensä kanssa paremmin
toimeen tuleminen tunteita hallitsemalla), arvot ja työ. Ja nythän työ meni
monilla kulttuurialalla työskentelevillä suurelta osin pirstaleiksi, eli on
kerättävä palaset kokoon jollain uudella tapaa.
Sydänmaanlakka kiteyttää myös, että ”itsensä johtaminen on
jatkuva oppimis- ja vaikuttamisprosessi, jossa tulet syvästi tietoiseksi
kehostasi, mielestäsi, tunteistasi ja arvoistasi, minkä jälkeen pystyt paremmin
ohjaamaan tekojasi, ajatuksiasi ja tunteitasi. Mitä paremmin tunnet itsesi ja
olet tietoinen toiminnoistasi, sitä paremmin pystyt ohjaamaan omaa elämääsi.
Oman tietoisuutesi, sisäisen tarkkailijan, kautta ohjaat ja tulkitset
havaintojasi.”
Koen, että vallitsevassa yhteiskunnan ja maailman tilanteessa
on kyse nimenomaan paradoksista. Tulevasta ei tiedä, epävarmuutta on siedettävä
ja samalla hoidettava niin rutiinit kuin suunnitella tulevaisuutta. Kasvamme
itsemme huippujohtajiksi.
Mielestäni on tärkeintä pysyä positiivisena, vaikka
se ei yhteiskunnan eri paniikkitilanteissa ole aina helppoa. Kaikki tunteet
ovat myös sallittuja, mutta esimerkiksi pelosta voi yrittää päästä eroon
hakemalla tietoa ja vertaistukea. Itse virukseen liittyen esim.
Mielenterveystalo listaa hyvin asioita koronavirukseen liittyvään huolen ja
epävarmuuden sietämiseen https://bit.ly/3byG4gQ Yhtenä kohtana tässä on myös vinkki siitä, että
kannattaa seurata vain luotettavia tiedonlähteitä. Sinänsä itsestään selvää,
mutta epävarmassa tilanteessa verkossa pyörii helposti kaikenlaista. Samasta
aiheesta nostaa Yle Uutiset (28.3.2020) ja Johanna Vehkoo, joka kehottaa aina ensin selvittämään
Kuka informaatiota tuottaa ja millä asiantuntemuksella.
Ehkä tämä viimeinen kappale ei ole paras mahdollinen heti
luotettavan tiedonlähteen maininnan jälkeen, koska en tiedä alla olevan tekstin
alkuperäistä lähdettä, mutta koska se tuli kahdesti vastaan sosiaalisessa
mediassa luotettavilta tahoilta, ja on niin hieno, niin jaan sen selvittämään
osaltaan paradoksia:
”Message from White Eagle, Hopi indigenous on 03/16/2020:
Don't feel guilty about being happy during this difficult
time. You don't help at all by being sad and without energy. It helps if good
things emanate from the Universe now. It is through joy that one resists. Also,
when the storm passes, you will be very important in the reconstruction of this
new world. You need to be well and strong. And, for that, there is no other way
than to maintain a beautiful, happy and bright vibration. This has nothing to
do with alienation. This is a resistance strategy. In shamanism, there is a
rite of passage called the quest for vision. You spend a few days alone in the
forest, without water, without food, without protection. When you go through
this portal, you get a new vision of the world, because you have faced your
fears, your difficulties.”
Myös huumori auttaa, asiaan kuin asiaan.
Toivotan voimia kaikille, linjoilla nähdään!
Marjo-Sisko Lindstedt, Kulttuurituottajaopiskelija (ylempi
amk, Humak)
LÄHTEET
Kohti työhyvinvointia tuottaja! Juutilainen, Niina (2019)
Mielenterveystalo, Koronavirukseen liittyvän huolen ja
epävarmuuden sietäminen
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/koronavirukseen_liittyva_huolen_ja_epavarmuuden_sietaminen/Pages/default.aspx
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/koronavirukseen_liittyva_huolen_ja_epavarmuuden_sietaminen/Pages/default.aspx
Rehn, Alf. Johtajuuden ristiriidat. 2018.
Sydänmaanlakka, Pentti. Älykäs Johtaminen 7.0. Miten kasvaa
viisaaksi johtajaksi? Alma Talent 2016.
Yle Uutiset, Valetietoa vastaan voi kamppailla https://yle.fi/uutiset/3-11280804?fbclid=IwAR1PXE52wz6Ur60UKIHQZ-O6DOjrikhyXTR9HPAk6okdh99_SDMVGSeUA3I
Yrittäjien ja taiteilijoiden koronatuki: https://www.facebook.com/groups/1046957995683694/
Luin tämän blogin vasta tänään ja se tosiaan upposi. Miten osuvasti kirjoitettu!
VastaaPoistaNuo sydämet on varmasti mahdollista käydä jopa yhden päivän aikana läpi. Toistaiseksi aina päätyen täyteen punaiseen. Mutta kuten valot vaihtuvat, heiluvat sävyt joskus punaisesta vihreään ja ilmeisesti myös violetti kuuluu nykyään skaalaan, ainakin itselläni. Tukiverkosto on todella tärkeä ja täytyy muistaa arvostaa ympärillään olevia ihmisiä. Sitä helposti uppoaa omaan kiireeseen (jopa kireyteen?!) ja unohtaa välittää täysillä niistä muista kiireisistä, ja kireistä, tyypeistä.
Niin tärkeää pitää huolta, ja toisaalta, tulla huolehdituksi.