Tuottajana koen ja elän tapahtumia usein työsilmälasien kautta, mutta silti kulttuurikokemukset, varsinkin musiikki ja konsertit, ovat minulle valtavan tärkeitä. Hyvällä live-keikalla muistan miksi rakastan työtäni. Se on myös syy sille miksi en koskaan muuttaisi mihinkään, missä ei olisi mahdollisuutta kuunnella elävää musiikkia tai käydä taidemuseoissa. Arki on elämisen arvoista, kun siihen mahtuu riittävästi kulttuuria.
Taiteen vaikutuksesta
Musiikin positiivisesta vaikutuksesta on olemassa tietenkin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä ja esimerkiksi ylilääkäri Seppo Soinila kertoo musiikin positiivisista vaikutuksista aivoliiton verkkojulkaisussa (2018). Hänen mukaansa musiikki parantaa kognitiivisia toimintoja ja tuottaa mielihyvää ja sen avulla voidaan vähentää stressiä ja lievittää ahdistuneisuutta, jopa kipua. Ja paljon muutakin. Soinila kertoo musiikin aktivoivan aivoja erityisesti lapsena, mutta tutkimuksen mukaan vaikutus jatkuu koko ihmisiän ja se aktivoi aivoissa useita tunteisiin, kognitioon ja motoriikkaan liittyviä alueita. (Aivoliitto 2018). Artikkelin tiedot eivät yhtään yllätä.
Työni puolesta musiikki ja tapahtumat ovat iso ja merkittävä osa elämääni ja nautin kulttuurista tottakai myös vapaa-ajalla. Silti en ole juurikaan ajatellut taiteen sisältöä ja merkitystä ihmiselle sen syvällisemmässä mittakaavassa. Tietenkään taiteen positiivinen vaikutus ei ole jäänyt huomaamatta, mutta aiheen varsinainen pohtiminen on jäänyt vähemmälle.
Sitran tutkimuskooste (Honkala & Laitinen 2017) taiteen ja kulttuurin vaikutuksista tiivistää niiden suurimman arvon kiteytyvän kokemuksiin. En voisi olla enemmän samaa mieltä. Tutkimus toteaa vaikutuksen ulottuvan elämään myös laajemmin ihan yksilötasolla, aina yhteisöihin ja yhteiskunnan tasolle asti ja nostaa esiin kuusi aluetta, joihin taide ja kulttuuri erityisesti vaikuttavat.
 |
| Kuva: Sitra, Honkala & Laitinen 2017 |
Taulukon perusteellakin taiteen ja kulttuurin merkitys on kiistaton. Niiden hyötyarvoa ei varmasti vieläkään osata täysin arvostaa, mutta oikeus niistä nauttimiseen pitäisi olla Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa ihan jokaisella.
Sisältö puhuttaa
Taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia ja saavat aikaan erilaista vuorovaikutusta, mutta taide on myös keino käsitellä vaikeita ja kipeitäkin asioita. Taiteen avulla voidaan nostaa esiin aiheita, joista keskusteleminen muuten ei olisi mahdollista. Saadaan ääni myös niille asioille, joista ehkä muuten vaiettaisiin. Kuitenkin taide ja sen sisältö lajista riippumatta herättää monenlaisia tunteita ja eripuraa, myös kiukkua.
Ateneumin museonjohtaja Susanna Petterson kertoo (Ateneum 2018) museoiden tekevän harvoin päätöksiä poistaa teoksia negatiivisen palautteen pohjalta, vaikka arvostelua voi yleisön puolelta tulla rankastikin. Asian monimutkaisuus korostuu #MeToo-aikakaudella, kun vallitseva mediaympäristö asettaa haasteita yllyttämällä ylilyönteihin ja voimakkaisiin reaktioihin. Petterson muistuttaakin, että on tärkeä säilyttää suhteellisuudentaju ja historiantietoisuus samaan aikaan kun tarkastelemme taidetta vain yhden sukupolven näkökulmasta kaikkien tulevien ja menneiden aikakausien joukossa. Ei tämän hetken arvokysymyksiä voida soveltaa takautuvasti teoksiin, jotka ovat oman aikansa ilmentymiä, hän toteaa. Ei, vaikka eri liikkeiden esiin nostamat kysymykset olisivatkin tärkeitä. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan 1800-luvulla maalaama Aino-taru koetaan kyseenalaiseksi, sillä nykyaikakauden valossa Väinämöinen voidaan nähdä törkeänä ahdistelijana ja lisäksi maalauksessa on alastomuutta. Pyynnöistä huolimatta teosta ei ole poistettu Ateneumin seinältä. ”Taiteen tehtävä on esittää kysymyksiä ja antaa ajattelemisen aihetta”, toteaa Petterson ja osuu naulan kantaan jatkaessaan ” Ei ole oikeaa tai vääränlaista taidetta. On vain taidetta.”
Omassa työssäni en ole koskaan ollut siinä roolissa, että minun olisi tarvinnut vastata ohjelman sisällöstä. Olen ollut vastuussa siitä, että kokonaisuus toimii ja artisti voi keskittyä tekemään oman työnsä. Kuinka mielenkiintoista, ja toisaalta raskasta, onkaan ajatella taiteen sisältöä tekijän tai valitsijan näkökulmasta. Mitä ajattelee artisti tehdessään kappaleeseensa sanoituksia tai mitä miettii museonjohtaja suunnitellessaan näyttelyiden sisältöä. Painaako vastuu? Kuinka paljon sisältöä mietitään tavallisen kuluttajan näkökulmasta ja jääkö jotain hienoa esittämättä, jos pitää olla liian varovainen? Vai pitäisikö kuitenkin olla varovaisempi, jotta voisi olla korrekti kaikkia kohtaan? Kuinka suuri osa taiteesta sensuroidaan varmuuden vuoksi? Kenellä on vastuu siitä, että monipuolista sisältöä tarjotaan monenlaisessa paikassa monenlaisille ihmisille ja kaikki pääsevät sen ääreen? Näitä asioita pohdin erityisesti tänään.
Katriina Lappalainen, tapahtumatuottaja ja kulttuurituotannon YAMK-opiskelija
Lähteet
Aivoliitto 2018. Seppo Soinilan artikkeli ”Musiikki antaa aivoille siivet”. Aivoliiton verkkojulkaisu 24.9.2018.
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/musiikki-antaa-aivoille-siivet /. Viitattu 8.3.2020
Ateneum 2018. Susanna Petterson: Aino-taru pysyy seinällä. Museonjohtajan blogi 5.2.2018.
https://ateneum.fi/susanna-pettersson-aino-taru-pysyy-seinalla/. Viitattu 8.3.2020.
Sitra 2017. Nina Honkalan ja Liisa Laitisen artikkeli ”Näkökulmia taiteen ja kulttuurin tutkituista vaikutuksista”. Sitran verkkojulkaisu 21.11.2017.
https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-vaikutuksiin/. Viitattu 6.3.2020.
Kuulun itse myös aktiivisiin kulttuurin kuluttajiin ja vierailen mielelläni tapahtumissa laidasta laitaan. Kulttuuri on omassa elämässäni voimavara. Talvella se on kirjaimellisesti kuin aurinko, valo joka kirkastaa tavallisen harmaan arjen. Kun ostan liput teatteriin, festivaaleille tai vaikka jääkiekkopeliin, minulla on jotakin odotettavaa. Voin sopia näkeväni samalla ystäviäni, voimme yhdistää menoon ravintolaillan tai viinilasillisen. Tapahtuman jälkeen olen täynnä tuntemuksia, tunnen kuinka näkemäni vaikuttaa mieleeni, mutta mikä parasta sen vaikutus ei jää vain siihen hetkeen, vaan muisto kokemuksesta voi seurata minua vielä vuosienkin päähän. Ja tämä siis silti, vaikka kokemus ei olisi ollutkaan minulle mieluisa, vaikka esitys olisi ollut omituinen tai näyttely huono. Silti minä muistan sen. Yhden päivän arjen keskellä, joka herätti minussa jotakin yleensä positiivista.
VastaaPoistaEhkä juuri siksi minun on vaikea ymmärtää ihmisiä joille kulttuurin kokeminen tai edes kokeileminen on vastenmielistä. "Näkemättä paskaa"-mentaliteetti tuntuu istuvan syvässä ja monille siitä irti päästäminen on vaikeaa. Tietynlaisissa piireissä harva uskaltaa tällaisia ajatuksia lausua ääneen, vaikka niin ajattelisikin, mutta joissakin joukoissa kulttuurin halveksuminen ja vähättely on suorastaan yleinen velvoite. Onko syy siihen uusien asioiden pelko, vai onko kyseessä vain ihmisten laiskuus? Asetammeko me kulttuurin kuluttajat paineita ensikertalaisille? Pelkäävätkö he nolaavansa itsensä uuden edessä jos eivät tunne koodia, vai onko heillä vain kulttuurista pölyttynyt mielikuva?
Tiedän että kysymystä siitä, mikä saisi muutkin kuin keski-iän jo ylittäneet naiset kuluttamaan kulttuuria sankoin joukoin on enemmän kuin puhkikaluttu, mutta silti toivon että siihen etsittäisiin ja kokeiltaisiin aktiivisesti uusia toimenpiteitä. Kulttuuri, tapahtumat ja elämykset aikaan saavat niin paljon hyvää, tuntemuksia ja kokemuksia, että toivon kaikkien pääsevän siitä osalliseksi. Sen toteutumiseksi, että kulttuurista tulisi osa valtavirtaa ja suuren yleisön päivittäistä arkea vaaditaan paitsi aktiivisia tekoja, myös enemmän kokeilevaa ajattelua sekä rohkeita tekoja. Siinä meillä on alan tekijöillä on todellinen missio.
Myös minulle taiteen ja kulttuurin nauttiminen kuuluvat osana hyvinvointiin ja terveyteni hoitamiseen. Jos pienikin stressinpoikanen ilmoittaa olemassaolostaan, tyrmään sen taiteella. Nopeasti ja vaivattomin se käy laittamalla cd-levyn pyörimään. Viimeisin stressipiikki oli muutama päivä sitten ja sain sen tainnutettua Leonard Cohenin albumilla Old ideas.Musiikin tenho, tuo vanhanaikainen, mutta niin sopiva sanonta, vaikuttaa niin psyykkiseen kuin fyysiseen terveyteeni ihmeellisellä tavalla. Jokaisella meillä on varmasti omat tapansa tähän, mutta yhtä kaikki- ilman taidetta ja kulttuuria maailma olisi paljon sairaampi paikka.
VastaaPoistaKun sitten kuulen päinvastaisia kommentteja kuten että taide "vie rahat tärkeämmiltä asioilta kuten terveydenhoidolta" en tiedä itkeäkö vai nauraa.
Missä vaiheessa ja miksi tämä taidevastaisuus on syntynyt? Ketkä levittävät näitä puheita? Luulen, että kyse on tietämättömyydestä. Taide voidaan kokea vain "joidenkin toisten" etuoikeudeksi. Esim. aikoinaan agraariaikaan taiteesta pääsi nautimaan ainoastaan eliitti.("se parempi väki"). Sen jälkeen tuli aika, jolloin taidetta alettiin tuoda lapsille peruskouluun( hyvä idea!),jonka seurauksena syntyi kohderyhmiä( keski-ikäiset naiset etunenässä), jotka ottivat taiteen omakseen osana hyvää elämää. Nyt ne äänet, jotka vastustavat taiteen kentille suunnattuja resursseja, ovat yleensä populististen äänenpainojen raskauttamia. Miksi? Ehkä siksi, koska taide vastustaa syrjintää, sortoa ja diktatuuria-ja koska se uskaltaa sanoa sen ääneen.Eläköön taide!
Kulttuuri on itselle todella tärkeä voimavara, ymmärrän sen, että se ei ole sitä kaikille tai sitä ei ainakaan myönnetä. Olen kuullut paljon siitä EDELLEEN, että "en viitsi lähteä teatteriin, kun pitäisi pukeutua" tämä vanhoillinen ajatus siitä, että "kultturellit ihmiset menevät teatteriin aina parhaimmat päällä" tuntuu todella huvittavalle. Itselle pukeutuminen toki tuo kivan lisän iltaan, ikäänkuin nostaa sen illan arvoa kun saa laittautua, mutta se ei todellakaan ole vaatimus, saati edes silminnähtävä totuus. Esimerkiksi kesäteattereissa Suomen kesässä tuulipuku on varmempi asu kuin mekko.
VastaaPoistaKulttuurin merkitys lienee silti näillekin teatteria vierastaville ihmisille selkeä. Musiikkia kuunnellaan ja tv:tä sekä elokuvia katsotaan, mutta ei varmaankaan ymmärretä millainen joukko tekijöitä ja työtunteja on kaiken tämän takana.
Korona on näyttänyt tämän hyvin. Kulttuurista on helppo karsia kun tulee kova paikka, koetaan, että kulttuuri ei pidä meitä pinnalla kriisissä, "se ei ole välttämätöntä." Väitän että samalla kuitenkin kaivataan kotisohvalle uusia sarjoja katsottavaksi ja virkistäisi saada uusia biisejä listalle.
Välillinen vaikutus on valtava, tiedän paljon ystäviä jotka ovat heikolla hetkellä saaneet voimaa hyvästä sarjasta, naurut uuden hauskan biisin sanoituksesta jopa niin että on vältytty joltakin peruuttamattomalta harmilta.