AJATELMIA JOHTAMISESTA

Johtajuus ja sen ympärillä pyörivät ismit, aatteet, trendit ja paradigmat ovat jatkuvasti kehittyvä pyörre, josta voi olla vaikea saada kiinni. Business-konsulttien ja tieteenharjoittajien kiima keksiä johtajuuden keskiöön uusia termejä, malleja, suppiloita, käkkyröitä ja käytäntojä on aikaan saanut sen, että johtajuuden keskiö on kovin ruuhkainen. 

Blogisarjassa kysyn, ihmettelen ja opin kolmelta johtajalta heidän ajatuksistaan johtajuudesta, luovuudesta  ja kuinka he selviävät tässä ajassa johtajana. Blogisarjaan valikoidut johtajat ovat luovien alojen ja luovien ihmisten johtajia, keskenään erilaisessa liiketoiminnassa, omia persoonallisuuksiaan ja juuri siksi kiinnostavia. 

Miina Miettinen, Kulttuurituotannon yamk-opiskelija

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

POSITIIVINEN REALISTI

Haastateltavana Anni Vepsäläinen, Helsingin Messukeskuksen toimitusjohtaja

Työkulttuuri muutoksen vauhdittajana

Helsingin Messukeskuksen toimitusjohtajana vuodesta 2014 toiminut Anni Vepsäläinen näyttää haastattelun alkuun hänestä muutamia vuosia sitten tehdyn 360 analyysin ja koosteen, josta Vepsäläisen johtajuuden teesit, tavoitteet ja teot tulevat esille pohjustaen, että oikeastaan mikään ei ole vuosien varrella muuttunut ja hän ajattelee johtajuudesta paljolti samankaltaisesti kuin silloin. Kuva, joka Vepsäläisestä materiaalin perusteella piirtyy, on kuva nopeasta päätöksentekijästä, asiakeskeisestä ja analyyttisesta johtajasta, jota ajaa eteenpäin päämäärätietoisuus ja asiakaslähtöinen ajattelutapa. 

Messukeskuksessa Vepsäläinen on kasvattanut liikevaihtoa ja tulosta tasaisesti, vuoden 2019 liikevaihto oli 59,3 miljoonaa euroa ja liiketulos 2,6 miljoonaa euroa. Kävijöitä Messukeskuksessa oli 1,1 miljoonaa ja asiakastyytyväisyys jota mitataan NPS-mittarilla*, on UFI - The Global Association of the Exhibition Industry:n selvityksen mukaan aivan eri tasoilla kuin muiden globaalien verrokki-tapahtumien ja -toimijoiden tulokset. Mikä positiivisen kasvun on tehnyt mahdolliseksi?

Lähdetään liikkeelle työkulttuurista ja mitä sille on tapahtunut vuosien varrella. Vepsäläinen pohjustaa, miten tämän päivän työkulttuurista puhuttaessa on lähdettävä purkamaan kysymystä kauempaa. ”Kun tulin taloon 2014 syksyllä, oli talon johtamiskulttuuri melko lailla keskitetty ja hierarkkinen, jossa ajateltiin, että viisaus asui kulmahuoneessa”, Vepsäläinen kertoo ja jatkaa: ”Henkilökohtaisesti ajattelin, että viisaus asuu ihmisissä.” Vepsäläisen pohdittavaksi tulikin kysymys, miten saada Messukeskuksen ihmiset ja heidän osaamisensa ja kykynsä valjastettua yhteisen tavoitteen taakse. 

Lähes saman tien johtajapestin alkamisesta, Vepsäläinen aloitti Messukeskuksen johtamiskulttuurin strategisen muutoksen, jossa työntekijöitä valtuutettiin ja vastuullistettiin. Muutoksen myötä työkulttuuria muutettiin tasa-arvoisemmaksi, hierarkiaa purettiin ja luottamusta työntekijöiden omiin näkemyksiin suhteessa heidän omiin tehtäviinsä kasvatettiin. 

Vepsäläinen muistuttaa, että kulttuurinmuutos vaatii aina aikaa: ”Tänä päivänä olen iloinen siitä, että olemme ottaneet aimo harppauksia eteenpäin. Messukeskus on nykyaikaisesti ja modernisti johdettu talo kansainvälisesti konservatiivisesta messualasta huolimatta. Näen, että Helsingin Messukeskus on edelläkävijä ja globaalisti asiat alkavat muuttua myös muualla maailmassa. Johtamiskulttuurinmuutos näkyy tänä päivänä asiakkaiden korkeassa sitoutumisen asteessa, henkilöstön parantuneessa tyytyväisyydessä, ja liiketoiminnan sekä tuloksen kasvuna.”

Skenaariot, ennakointi ja kriisityö

Meneillään oleva pandemia ja siitä johtuva globaali kriisi käytännössä lopetti Messukeskuksen toiminnan maaliskuun puolessa välissä. Messukeskuksessa, kuten muissakin tapahtumatoimialan yrityksissä, törmättiin vauhdilla seinään. Messukeskuksessa on jouduttu ja joudutaan tekemään sopeuttamistoimia. Muuttaako näin fataali kriisi yrityksen työkulttuuria ja jos niin miten? Tähän Vepsäläinen toteaa, ettei tiedä vielä. Pandemia on aiheuttanut aivan omanlaisensa kriisin. 

Messukeskuksessa parhaillaan käynnissä oleva strategia- ja skenaariotyön tarkoituksena on luoda askelmerkit tuleville kuukausille ja vuosille. Skenaarioiden luomisen ja ennakoinnin rooli strategiatyössä on kriisin myötä kasvanut. Ennakoinnin ja varautumisen tärkeys korostuu Vepsäläisen puheissa ja skenaariotyökaluja otetaan yhtiötasolla käyttöön myös esimerkiksi tapahtumabrändien kehitystyössä. Vepsäläinen näkee uusien työkalujen käyttöönoton hyvänä esimerkkinä siitä, että johtajana pitää koko ajan oppia, olla utelias ja pitää oma työkalupakki tilanteen ja tarpeen mukaan päivitettynä.

Pitkä johtajakokemus on helpottanut suhtautumista käsillä olevaan kriisiin: ”Kriisi ei ole meidän itsemme aiheuttama, se jotenkin helpottaa, vaikka asiat on ikäviä. On helpompi pysyä tyynenä, koska on asioita, jotka pitää ottaa annettuna ja niihin pitää sopeutua”.

Vepsäläinen kuvaa kriisin aiheuttamia tunnelmia: ”Tietysti kriisi oli kova keväällä, silloin kun tuli täydellinen lock down, mutta henkisesti on jopa vaikeampaa ollut se, ettei kesälomien jälkeen päästykään palaamaan normaaliin, se tilanne muuttui niin nopeasti”. Jotain on kuitenkin keväästä toisin. Messukeskus pyrkii varmistamaan, että se on toimintakykyinen ja vahva kun kriisi on ohi ja tilanne normalisoitunut: ”Nyt halutaan tehdä rauhallisesti töitä, tutkitaan erilaisia indikaattoreita eikä haluta tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Halutaan, että tämä 100 -vuotias Suomen Messut Osuuskunta pysyy pystyssä, niin meidän on pakko katsoa julmempiakin vaihtoehtoja.” 

Tappaako kasvu luovuuden?

Messukeskus on kasvanut viime vuosina ja toimintoja on tehostettu. Mitä vahvasti prosessoitu toimintamalli ja kasvamisen vaade tekee luovuudelle? Miten ajan pulssilla toimiminen on mahdollista, kun yritys kasvaa ja väistämättä organisaatioon muodostuu kerroksia, hierarkioita ja hiljaisia toimintatapoja? Jääkö luovuus kasvun jalkoihin? ”Minä näen oikeastaan toisinpäin”, Vepsäläinen vastaa ja avaa ajatusta lisää: ”Kun yrityksellä on kasvutavoitteet, halu kasvaa ja kasvustrategia, niin se on parasta polttoainetta luovuudelle”.  Vepsäläisen mukaan tavoitteiden ja strategioiden lisäksi ihan yhtä tärkeää on nähdä toimintansa tuloksia, onnistumiset ruokkii tahtoa ja halua tehdä lisää. Johtajana Vepsäläinen kokeekin olevansa parhaimmillaan silloin kun pitää kehittää liiketoimintaa.

Haaveena oma oivalluttamisprosessi

Luovilla aloilla innovaatioiden ja luovuuden synnyttämä uusi liiketoiminta on elinehto. Miten Messukeskuksessa luovuutta ruokitaan vai ruokitaanko ollenkaan?  ”Tuossa me voitaisiin olla yhtiönä parempia”, Vepsäläinen aloittaa: ”Mutta meillä on loistavia esimerkkejä meidän messubrändeissä ja myyntiryhmissä, joissa asiakkaiden kanssa yhdessä tehdään asioita. Meillä on todella syvälliset luottamukselliset suhteet asiakkaisiin ja toimialoihin. Meillä on vahvat tiimit, joissa yhdistyy toimialatuntemus ja tapahtuma-alan ammattilaisuus. Ne muodostaa meillä sen prosessiytimen”.

Parannettavaakin löytyy ja ratkaisu voisi löytyä räätälöidystä, Messukeskuksen näköisestä mallista, jossa luovuuteen kannustetaan enemmän. ”Meidän pitäisi vielä tehdä systemaattisemmin ja enemmän työtä siinä, miten yritystason prosessit tukee ja ruokkii luovuutta”, Vepsäläinen kertoo. 

Tällä hetkellä Messukeskuksessa on käytössä sisäinen ideakanava, jossa ideoiden vapaa heittely mahdollista, on ollut ajatushautomoita ja sisäisiä kyselyitä, mutta paljon olisi vielä mahdollisuuksia. Vepsäläinen kertoo esimerkkinä Pipelife Finlandin toimitusjohtajan Kimmo Kedonpää tekemästä kulttuurinmuutoksesta, jossa henkilöstö nähtiin liiketoiminnan kasvun voimavarana ja kehitettiin oma oivalluttamisprosessi. Prosessissa kaikkien ideat otetaan hyötykäyttöön ja työntekijöitä velvoitetaankin osallistumaan. 

 ”Haaveilen, että me voitaisiin tehdä meille omanlainen juttu, mutta pitää löytää se tämän yrityksen tapa”, Vepsäläinen toteaa ja jatkaa, kuinka tärkeää on löytää oikeat työkalut ja prosessit sopimaan yritykseen ja yrityskulttuuriin: ”Olen tehnyt virheitäkin, yritin tehdä aiemmassa työpaikassani lähes kopiota (Pipelifen) toimintatavasta, mutta ei se lähtenyt lentoon. Pitää löytää se oma tapa ja jaksaa pitkäjänteisesti tehdä työtä, paljon (erilaisia) asioita eikä saa antaa periksi.”

Anni Vepsäläinen

”Meidän historian paras lean-harjoitus” 

Poikkeustilanne ja -ajat pakottavat yritykset uusiutumaan, tekemään digiloikkia ja kehittämään ihan uutta liiketoimintaa. Messukeskus on kiihdyttänyt uusien liiketoimintamalliensa kehittämistä, uudistaa digitaalisia palveluitaan ja tarjoaa uudenlaisia ratkaisuja asiakkaille. Vepsäläinen ei vielä osaa sanoa jääkö kriisiajan toimintamalleista tai ideoista jotain myös normaaliaikaan, mutta lyhyellä aikavälillä uudenlaiset toimintamallit ovat tärkeitä. 

Vepsäläisen mukaan uuden kehittäminen ja luovuus vaatii toteutuakseen turvallista ilmapiiriä, jossa uskalletaan ja voidaan sanoa hölmöjäkin ideoita: ”Jos ihmiset eivät uskalla kertoa niitä raakileitaan, niin se potentiaali jää hyödyntämättä ja meidän yritys tässä kriisitilanteessa kipeästi tarvitsee niitä uusia (ideoita).” 

Globaalin pandemian aikaansaama kriisi vaikuttaa Messukeskukseen talouden lisäksi myös muutoin. Vepsäläisen kertoo kuinka kriisi vauhdittaa Messukeskuksen kulttuuria suuntaan, jossa yksiköiden raja-aidat katoavat ja ennen vallalla ollut ajatus hyvin yksikkökeskeisestä toimintamallista on muuttumassa: ”Rajojen ylimenevä, irrotteleva luovuus ja ideointi, niin sitä me ollaan tarvittu aikaisemminkin yrityksenä ja nyt meidän on vähän pakko sitä tehdä. Se on se hyvä puoli tässä.”

Kriisin yllättäväkin positiivinen vaikutus on näkynyt kolme vuotta aiemmin aloitetussa lean-toimintatapojen juurruttamissa organisaatioon. ”Olemme kolme vuotta yritetty viedä lean-menetelmiä käytäntöön ja panostettu tosi paljon, kouluttaneet esimiehiä ja muuta, eikä se oikein ole lähtenyt (käyntiin)”, Vepsäläinen kertoo. 

Lappeenrannassa tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistunutta Vepsäläistä kiinnostaa se, miten asioita voidaan tehostaa ja kuinka tehdä asioita fiksummin. Vepsäläisen mukaan lean on juuri sitä: ”Täällä hierotaan ihan tajuttomasti joitakin asioita, käytetään hirveän paljon resursseja ja siitä syntyy hukkaa.” Vuosien varrella kehittyneet monikerroksiset mallit ja tapa käyttää resursseja joutuu nyt kriisissä koetukselle. Niukkoja resursseja on pakko käyttää tehokkaammin. ”Tämä on meidän historian paras lean -harjoitus”, Vepsäläinen toteaa.

Tuhannen taalan kysymys

Hyvän johtajan ominaisuudet -haulla löytyy Googlesta 3 380 000 tulosta 0,39 sekunnissa ja leadership qualities -haku antaa 2 740 000 000 tulosta 0,52 sekunnissa. Mielipiteitä ja näkemyksiä hyvän johtajan ominaisuuksista siis on.

”Tämä on tuhannen taalan kysymys!” Vepsäläinen huudahtaa, kun kysyn, onko hyvällä johtajalla oltava tiettyjä ominaisuuksia, joiden optimaalisella liittymällä syntyy huippujohtaja vai synnyttääkö pikemminkin tilanne tai työyhteisö johtajan? Vepsäläinen mukaan tärkeintä on halu johtaa, mutta se halu johtaa, voi löytyä myöhemminkin uralla. Tyypittelyihin Vepsäläinen ei usko, ei tarvitse olla massahurmaaja ekstrovertti pystyäkseen toimimaan johtajana. Armollisinta Vepsäläisen mukaan on, että parhaiten pärjää olemalla vain oma itsensä. ”Johtajuuteen liittyy kyllä sitten, ainakin yritysmaailmassa, että täytyy olla tavoitteellinen, kunnianhimoinen ja vähän kilpailuhenkinenkin. Oma ego olisi hyvä laittaa syrjään ja onnistumiset tulee siitä yhteisestä onnistumisesta”.

Vepsäläinen on toiminut useilla eri toimialoilla ja tunnistaa, että eri aloilla johtaminenkin on erilaista. Tilannetta eri toimialalla johtamisen erilaisuudesta kuvaa Vepsäläinen hyvin näin: ”(Siellä) piti pinnistellä, kun olen päättäväinen ja suorapuheinen, niin piti himmailla sitä puolta ja tietoisesti jouduin tekemään ihan hirveästi työtä sen eteen. Jotenkin piti pehmentää sitä omaa viestiä koko ajan. Aika nopeasti huomasin, kun tulin tänne Messukeskukseen, kun tällä tapahtuma-alalla on aika suoraviivaista touhua ja se vaatii nopeutta, ja se on kiehtova kombo, se luovuus ja nopeus, että minulle on ollut aika helppoa olla täällä sellainen kun olen.”

Johtajana kasvaminen on myös ihmisenä kasvamista

Vepsäläisen mukaan hänen perusvahvuudet ja ajatukset johtamisesta ovat pysyneet aikalailla samoina vuosien aikana, mutta kuinka Vepsäläinen on vuosien aikana kehittynyt johtajana? ”Onneksi olen kehittynyt”, Vepsäläinen naurahtaa: ”Mutta ne perusvahvuudet on varmaan tosiaan ennallaan. Olen aina tykännyt hahmottaa kokonaisuuksia, se helpottaa, ja että on ollut hyvä ja nopea päätöksentekijä ja selkeä.” 

Suoraviivaisuus ja tehokkuus ei ole sopinut jokaiseen työkulttuuriin ja joskus työyhteisön rytmiin pääseminen on vaatinut työstämistä. ”Mutta olen kyllä tuota minun ihmispuolta kehittänyt paljon ja siinä kovin korkeakoulu oli Diacorissa, jossa onneksi johtaja-lääkäri uskalsi sanoa, että minun on otettava rauhallisemmin”, Vepsäläinen kertoo.

Vepsäläinen on aloittanut esimiesuransa 25-vuotiaana ja kesti jonkin aikaa ennen kuin hänelle kehittyi näkemys siitä millaista osaamista ympärilleen tarvitsee. Se on kuitenkin selvää, että johtajalle on tärkeää löytää ympärille ihmisiä, jotka tuo osaamista jota itsellä ei ole, ja jotka haastavat ajattelemaan toisin. Johtajana kasvaminen onkin Vepsäläisen mukaan myös ihmisenä kasvamista. 

Vepsäläinen saa ongelmista draivia

Kokemus ja se, että saa ratkoa ongelmia erilaisissa tilanteissa ja kasvattaa sitä omaa työkalupakkia helpottaa johtamista, Vepsäläinen sanoo ja kokee, että myös persoonallisuuden särmien hioutuminen on keventänyt johtamista. Mutta kaikki tieto, kokemus ja työkalupakin työkalutkaan eivät auta, jos ei ole dravia johtamiseen. ”Jos ei ole dravia, niin sitten ei kyllä kannata toimitusjohtajan hommissa olla. Se draivi pitää vaan löytää. Minulla ei toistaiseksi ole ollut niitä ongelmia”, Vepsäläinen sanoo. 

Vepsäläinen huomauttaa tarvitsevansa uusia haasteita ja ongelmia ratkottavaksi: ”Tässä messutoimialassa on sekin kiehtova juttu, että tässä on (mukana) kaikki toimialat ja pääsee syväsukeltelemaan sillä tavalla. Ja vaikka tämä on pk-yritys, niin tässä löytyy koko ajan niitä kiehtovia uusia ongelmia, joita pääsee ratkomaan, ja sitä minä rakastan.” Kriisiaika on tuonut esiin supervoimia, halvaantumisen ja toimintakyvyttömyyden sijaan Vepsäläinen saa kriisistä virtaa ja toimii entistäkin tomerammin.

Vinkit tuleville esimiehille

”Ole oma itsesi. Johda omaa työtäsi. Ole positiivinen realisti, molempia tarvitaan”, Vepsäläinen luettelee ja jatkaa: ”Ja sitten päästää minun all time favoriteen, Jim Collinsin Stockdalen paradoksiin.” Stockdalen paradoksin mukaan selviytyä voi silloin kun johtajat säilyttävät raskaina aikoina uskonsa, kohtaavat vaikeat asiat suoraan brutaalin realistisesti. Harhaanjohtavasta toiveajattelusta tulee päästä eroon ja ongelmien kiertely pitää lopettaa. Stockdalen paradoksista on Vepsäläisen mukaan apua myös aloitteleville esimiehille positiivisen realismin vahvistajana. Paradoksi on kulkenut Vepsäläisen mukana aina ja siihen hän palaa aina uudestaan. Nyt kriisin aikana, se on osoittautunut entistä tärkeämmäksi ohjenuoraksi.

Vepsäläisen kulttuurivinkki

”Minä tykkään elokuvista, ja olen kaivannut sitä, että pääsee taas elokuviin. Käyn elokuvissa yleensä yhdessä mieheni ja/tai kahden lapseni kanssa. Seuraavaksi mennään katsomaan Christopher Nolanin Tenet.”

Lisätietoa jutussa käytetyistä termeistä:

NPS-mittari* = Net Promoter Score-kyselytutkimus joka pyrkii selvittämään asiakkaiden uskollisuuden tasoa. Sanottu myös joskus suosittelumittariksi.

Stocdalen paradoksista lisää, esimerkiksi: https://www.jimcollins.com/media_topics/TheStockdaleParadox.html,  http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/stockdalen-paradoksi/ ja https://esseepankki.proakatemia.fi/paras-neuvoni-johtamiseen-ikina/

Tapahtumateollisuus ry - uutta edunvalvontaa tapahtuma-alalle

Koronakausi rajoitteineen sekoitti kulttuurialan työnteon ja herätti toimijoita puuttumaan ripeästi tapahtumatuotantojen uudelleenjärjestelyyn ja samalla pohtimaan koko toimintakentän puutteita ja kehitystarpeita. Kaikkien eri tapahtumatuottajien asioita ajamaan on kesäkuussa perustettu uusi edunvalvontayhdistys Tapahtumateollisuus ry, jonka jäseniksi pääsevät tapahtumia järjestävät yhteisöt. Tapahtumateollisuus ry toimii koko tapahtumatoimialan yhteisenä edunvalvojana, vaikuttajana ja puolestapuhujana.

Yhdistys on ensitöinään tilannut Turun yliopiston kauppakorkeakoululta kaksiosaisen raportin, jonka ensimmäiseksi julkaistussa osassa selvitetään laajan toimialan kuvaa ja syyskuussa luvatussa toisessa osassa tuodaan esiin näihin liittyviä talouden tunnuslukuja. Tavoitteena on nostaa tapahtumateollisuus esille omana toimialanaan, jotta tapahtuma-alan talousluvut ja vaikutukset saadaan kootusti esille ja sitä kautta päästään kehittämään koko toimikenttää. Nyt eri tapahtumat ovat eri toimialaluokitusten alla, eikä tapahtumatuotannon kokonaisvaikutusta päästä vertailemaan muihin teollisuuden toimialoihin. Tapahtumateollisuus ry on itse koonnut tapahtuma-alan liiketoimintamuotoihin perustuvan toimialalistauksen, mikä antaa hyvän kuvan laajasta alasta, järjestäjistä aina erilaisiin alihankintaverkostoihin.

Koronapandemia vauhditti Tapahtumateollisuus ry:n perustamista. Yhdistys tuo raportissaan esille myös selvityksensä pandemian vaikutuksista kevätkauden tapahtumatoimintaan. Epidemian mukana seuranneita aluehallintoviraston rajoituksia noudattaessa tapahtumia on pyritty siirtämään, jouduttu perumaan ja sulkemaan kokonaisia tapahtumatiloja kävijöiltä. Hankala tilanne on erityisesti pienillä mikroyrityksillä, alihankintaketjun jonkin erityiaslan ammattilaisilla. Vaarana on niiden toiminnan loppuminen ja tietyn alan ammattitaidon menetys. Yhdistystyö on käynnistynyt vauhdikkaasti ja sillä pyritään vaikuttamaan myös valtion budjettineuvotteluihin toimialan pinnalla pitämiseksi.

Tapahtuma-alan ongelmien ja tapahtumien vaikutusten sekä koko laajan tuotantojoukon esille tuomiseksi Tapahtumateollisuus ry järjestää mielenilmauksen. Ilman tapahtumia ei tapahdu mitään - mielenilmaus tapahtumien puolesta on tiistaina 8. syyskuuta 2020 klo 12.00 – 15.00 Helsingissä ja kutsuu mukaan kaikki tapahtuma-alan toimijat istumaan hiljaa Kansalaistorille – turvavälit muistaen ja koronakauden ohjeistuksia muutenkin noudattaen. Saman aikaisesti rajoitetumpi joukko kokoontuu Eduskuntatalon portailla, jossa koko toimialan puolesta pitävät puheenvuoronsa edustajat messu-, urheilu-, viihde-, taide- ja hengellisistä tapahtumista sekä artistien ja työntekijöiden omat edustajat. Samalla yhdistys toimittaa valmistelemansa Tapahtuma-alan tukiesityksen elinkeinoministeri Mika Lintilälle. Tilaisuutta voi seurata verkossa FaceBook-tapahtumana ja mahdollisesti muutenkin striimattuna.

Jos joku blogin seuraajista pääsee mielenilmaukseen paikanpäälle, pyydän laittamaan kommentteihin kuvia ja tunnelmia tapautumasta! Katson itse striimistä ketä tuttuja paikanpäällä näkyy.

Syksyn käynnistyessä on käynnisteltävänä myös oma tapahtuma-aktiivisuus. Omat kesätapahtumani ovat olleet todella rajalliset. Suoritin verkkokursseja, tapasin pientä joukkoa ihmisiä ja pysyttelin erossa joukkotapahtumista. Huomaan tarvitsevani totuttelua palautuessa ihmisten ilmoille. Kun kesänäyttelyn viimeisenä päivänä kiersin tuntemattomassa joukossa katsomassa taideteoksia, huomasin välillä kammonneeni likelle tulevia kanssakatsojia. En ole ihan varma johtuiko kammo koronasta vai tottumattomuudesta ihmisjoukkoihin. Haluan luottaa, että kanssaihmiset kantavat vastuussa ja seuraavat annettuja suojaohjeita. Jotta näin, on vain patisteltava itsensä taas väkijoukkoihin ja siedättäytyä siihen.

Johanna Pihlajamaa

Viitteet:

Tapahtumateollisuus ry:n toimialaraportti 1/2
https://www.tapahtumateollisuus.fi/wp-content/uploads/2020/07/Tapahtumateollisuuden-toimialaraportti-2020-osa-1.pdf

Mielenilmaus:
https://www.facebook.com/events/321751162274509/

Tapahtuma-ala on kokenut kovia, mutta tästä noustaan vielä!

Olemme eläneet tänä keväänä poikkeuksellisia aikoja. Yhdessä yössä hävisi monelta toimeentulo kokonaan. Mediassa on paljon kirjoitettu ravintola-alan ahdingosta ja matkailubisneksen vaikeuksista, mutta tapahtuma-alaa kohdannutta kriisiä ei ole kovin isosti huomioitu. Ei ainakaan valtion kaavailemien koronatukien osalta. Tapahtuma-ala on kuitenkin yksi eniten koronasta kärsineistä toimialoista, kun kokoontumisrajoitukset ovat iskeneet suoraan alan ytimeen. Kokouksia, konferensseja ja muita tilaisuuksia ei ole voitu järjestää ja tämän on vaikuttanut merkittävästi alan toimintaedellytyksiin.

Kaikki meni tai ainakin melkein

Iltalehden lööppi helmikuu 2012

Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö Mara ry tuo esiin tiedotteessaan, että kongressi- ja tapahtumatoimialan yritykset menettivät huhtikuussa yli 90 % liikevaihdostaan ja henkilöstö on suurelta osin ollut lomautettuna. 

Turun Logomon toimitusjohtaja Päivi Rytsä kertoo Evento-lehden blogissa, että heiltä hävisi 200 tapahtumapäivää, joka vaikuttaa laajasti sekä eri tapahtumissa käytettäviin ammattilaisten toimeentuloon että Turun kaupunkiin, sillä esimerkiksi kongressivieraat tuovat paljon tapahtuman ulkopuolista tuloa paikkakunnalle. 

Sama näkyy Helsingissä. Helsingin Sanomien jutussa Helsingin kaupungin omistaman markkinointiyhtiö Helsinki Marketingin toimitusjohtaja Laura Aalto sanoo, että taloudellinen vaikutus on noin 24 miljoonaa euroa maalis-kesäkuussa toteutumattomista tapahtumista. Kaiken kaikkiaan erilaiset tapaamiset, tapahtumat ja kongressit tuovat Helsinkiin vuodessa arviolta noin 400 miljoonaa euroa.

Erilaisiin tapahtumiin, konsertteihin ja festivaaleihin lippuja välittävän Tiketin toimitusjohtajan Mirva Merimaan mukaan heidän myyntinsä on tippunut 95 % koronan takia. Tiketin liikevaihdosta iso osa tulee normaalisti kesän aikana, jolloin järjestetään isoja festivaaleja, mutta tänä vuonna niitä ei ole. Tapahtuma-alan toipuminen kestää pitkään, jopa vuoteen 2023 asti, sanoo Merimaa Suomen Yrittäjien verkkouutisessa toukokuussa. 

Kesän isot tapahtumat ja festivaalit on peruttu. Provinssirock, Ruisrock, Pori Jazz ja Suomi Areena, Savonlinnan Oopperajuhlat, Seinäjoen Tangomarkkinat, Flow-festivaali, Kuhmon Kamarimusiikki ja Sulkavan suursoudut. Mitään näitä järjestetä tänä vuonna. Flow-festivaalin taiteellinen johtaja on syystäkin kauhuissaan YLEn uutisessa.

”Onhan tämä ihan katastrofi. Korona yllätti. Hyvin harva on osannut tällaiseen varautua. Varmasti tullaan näkemään myös konkursseja. On paljon ihmisiä, joilta työt ovat loppuneet kokonaan."

 Tuomas Kallio, Flow-festivaali

Tapahtuma-alan merkitystä ei ole tunnistettu meillä eikä Euroopassa

Koronan vaikutukset tapahtuma-alaan ovat erittäin isot eivätkä kohdistu vain tapahtumanjärjestäjiin, vaan laajasti erilaisiin niihin liittyviin palveluntarjoajiin, alihankkijoihin ja muihin ammattilaisiin. Silti on niin, että päättäjät ja viranomaiset eivät ole osanneet erilaisia tukitoimenpiteitä ja koronasta selviytymistä pohtiessaan miettiä,  mitä erityistoimenpiteitä alalla tarvitaan. Tämä johtuu varmasti osittain alan pirstaleisuudesta sekä siitä, ettei sitä oikeastaan ole tunnistettu omaksi toimialakseen. 

Näin on myös muualla Euroopassa. Osallistuin 8.4.2020 webinaariin, jossa eurooppalaisten tapahtuma-alan medioiden edustajat kokoontuivat pohtimaan koronan vaikutuksia omassa maassaan. Sivuhuomiona täytyy todeta, että teknisesti kyseinen tapahtuma ei ollut ollenkaan onnistunut. Äänet rätisivät, kaikuivat ja kiersivät, kaikkia puhujia ei saatu linjoille, puhujilla oli muita ääniä päällä ja esimerkiksi saapuvien viestien äänet kuuluivat lähetykseen ja erään puhujan kohdalla aina, kun hän sai puheenvuoron, ääni katosi ja sitten hetken päästä hän huuteli muiden päälle, kun ei kuullut heitä. Moneen kertaan mietin, että nyt kyllä lopetan, kun niin kovasti piti pinnistellä, jotta huomio säilyi asiassa. Asia kuitenkin kiinnosti, joten jatkoin, mutta tässä webinaarissa toteutui niin moni negatiivien asia, joka pitäisi olla kunnossa verkkotapahtumissa ja tarkistaa etukäteen sekä ohjeistaa puhujia. Ärsytti kyllä kovasti, niin paljon, että piti vielä tässäkin purnata. Ja tässä kiteytyi yksi syy, miksi en ole webinaarien iso fani. Tai ainakin niiltä nykyään vaatii huomattavasti enemmän, mutta se on jo ihan toisen tarinan paikka ja siitä Karoliina Pirkkanen bloggasikin tänne juuri pari päivää sitten.

No, mutta takaisin asiaan - lähes kaikki puhujat kertoivat, että tapahtuma- ja kokousalaa ei tunnisteta omaksi toimialakseen eikä ymmärretä sen merkitystä tai sitä miten paljon korona on alan toimijoihin vaikuttanut. Ainoastaan Hollannissa on kohdennettu toimenpiteitä suoraan tapahtuma-alalle. Tämän lisäksi webinaarissa mainittiin Tanska, jossa tapahtuman järjestäjät saavat erityistä tukea. Webinaari on kuunneltavissa täällä (esityskieli englanti) : https://www.eventoplus.com/webinar/ (skrollaa sivua alas, sivulla ovat webinaarit aikajärjestyksessä uusimmasta vanhimpaan). 

Tapahtuma-ala on kuitenkin myös Suomessa merkittävä työllistäjä ja sen talousvaikutukset ulottuvat laajalle. Kati Kuusisto New Work Agencystä on tutkinut tapahtuma-alaa ja kuvannut tapahtuma-alan ekosysteemin, joka on esitetty alla olevassa kuvassa. Se tuo hiukan konkretiaa siihen, miten isosta ja vaikuttavasta alasta on kyse. Aina ei edes tiedetä  mistä puhutaan, kun puhutaan tapahtumista ja tapahtuma-alasta. Siihen kuuluvat mm. kokoukset, seminaarit ja kongressit, messut, festivaalit ja kulttuuritapahtumat, yritystapahtumat ja urheilutapahtumat. Kaikkiin näihin liittyy vielä erilaisia palveluntarjoajia, kuten tekniikka ja rakenteet, tapahtumapaikat, logistiikka, turvallisuus, markkinointi, catering ja anniskelupalvelut, puhujat ja esiintyjät, somistus. Eikä tässäkään ole vielä kaikki. Tapahtumien takia yleensä matkustetaan ja käytetään kuljetus- ja majoituspalveluita. Vaikutukset ovat siis varsin laajat sekä talouteen että työllisyyteen.

Lähde: Evento 3/2020

Toivoa ei ole menetetty

Vaikka ala on suurissa vaikeuksissa, ei toivoa ole menetetty. HUMAKin lehtori Sanna Pekkinen kirjoittaa samasta webinaarista omassa blogissaan ja toteaa, että tapahtuma-alan median edustajat eivät ole vaipuneet epätoivoon, vaan heistä ja heidän puheistaan välittyy luottamus tulevaisuuteen. Jaan tämä saman näkemyksen itsekin ja se on itse asiassa yhdistävä tekijä lähes kaikille tässä blogissa mainituille tahoille: vahva usko tapahtuma-alan uuteen nousuun ja vielä parempaan huomiseen. Ihmisten halu kohdata ei ole kadonnut minnekään. Ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja yhteinen kokemus sitouttaa paremmin. Livetilanteessa vuorovaikutus syntyy helpommin ja haluttu viesti jää mieleen paremmin.

”Varmasti meistä jokainen on kyllästynyt koronakriisin jälkeen live striimeihin.

 Inhimillisen kohtaamisen tarve ei tule poistumaan” 

Laura Aalto, Helsinki Marketing

Samanlaiseen maailmaan tuskin palataan ja tapahtuma-alalla tulee miettiä tarkemmin esimerkiksi, miten tapahtumissa ja niiden järjestämisessä huomioidaan vastuullisuus ja ekologisuus. Myös turvallisuus nousee yhä tärkeämmäksi seikaksi tapahtumissa. Digitaalisuus on monessa mielessä ottanut ison loikan ja jatkossa verkossa varmasti toteutetaan enemmän kokouksia ja tapahtumia. Erityisesti jalansijaa tulevat saamaan hybriditapahtumat, joissa yhdistyvät eri tavoin sekä virtuaalinen että paikan päällä osallistuminen. Tapahtuma-ala muuttaa muotoaan, mutta perustarpeet pysyvät: ihminen tarvitsee ruokaa ja juomaa, turvallisen olon sekä yhteyden muihin ihmisiin.

”Uskon, että koronakriisi tuo myös tapahtuma-alalle uusia ja erilaisia tapoja  toimia.  Mutta vaikka tavat toimia ehkä muuttuvat, ihmisten tarve kohtaamisille ei häviä.  Kun koronakriisi on selätetty, tapahtuma-ala nousee jaloilleen.” 

Päivi Rytsä, Logomo

Yhdessä tästä(kin) selvitään!

Sitähän sanotaan, että ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Niin tässäkin. Tapahtuma-ala on aktivoitunut ja lähestynyt maan päättäjiä ja viranomaisia omilla lausunnoillaan, kannanotoillaan ja ehdotuksillaan. Lisäksi on huomattu tarve sekä tiiviimpään yhteistyöhön että saada oma ääni paremmin kuuluville. Tapahtuma-alalle onkin syntymässä uusi edunvalvontajärjestö Tapahtumateollisuus ry, jonka tavoitteena on saada tapahtuma-ala yhteiskunnallisesti tunnistetuksi. Tällöin on mahdollista paremmin vaikuttaa alan toimintaedellytyksiin ja arvostukseen.  Ainakin valtion lisätalousarviossa on huomioitu kulttuuritapahtumat ja opetus- ja kulttuuriministeriön momentilta myönnetään 9,6 miljoonalla eurolla avustuksia koronan takia peruuntuneiden tai ennakoitua pienempinä toteutuvien kulttuuritapahtumien tukemiseen. Jää nähtäväksi, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta jotakin helpotusta tukalaan tilanteeseen on tulossa.

Pirve Harakka

Tapahtumatuottaja, joka uskoo aitojen kohtaamisten voimaan.

"People will forget what you said, people will forget what you did,
but people will never forget how you made them feel."
Mary Angelou

Pakko on paras muusa 

Siinä vasta ikävä otsikko. Mutta tottahan se on. Pakko ajaa meitä arkielämässä paremmin kuin mitkään muut bonukset ja porkkanat, ja se saa meidät suoriutumaan vaikeistakin asioista. Eikä pakko ole pelkästään huono asia, sillä usein kun se ajaa meidät työn pariin, niin loppu sujuukin kuin itsestään. Kaupassa on käytävä, koska muuten ei saa ruokaa, blogikirjoitus on kirjoitettava koska deadline on nyt, tapahtumat on vietävä verkkoon, koska muuten minulla ei ehkä enää ole työpaikkaa, eikä rahaa käydä siellä kaupassa.

  

Pakon edessä meillä on kuitenkin myös mahdollisuus uudistua ja kehittyä. Mietitäänpä vaikka tapahtuma-alaa. Kuinka pitkään meillä onkaan ollut käsissämme kaikki mahdollisuudet virtuaalisten tapahtumien ja elämysten kehittämiseen? Vastaus on vuosia. Tapahtuma-alalla on mennyt pitkään hyvin, eikä siten ole ollut pakkoa miettiä miten alasta voisi tehdä vielä monimuotoisempaa liiketoimintaa. Alkoholinmyynti on jo pitkään ollut tapahtumien parasta tulovirtaa. Kaikesta huolimatta koko ajan on tiedetty, että niin hyvin kuin sillä tienaa, niin yhtä epävarmaa sen jatkuvuus on.

  

Nyt pakko on iskenyt tapahtuma-alalle ja tapahtumat siirtyneet verkkoon. Se ei ollut vaikeaa, sillä sen mahdollistama teknologia ja välineet olivat jo kaikkien ulottuvilla. Nyt kuitenkin on löytynyt uusi ongelma. Osallistavia, virtuaalisia tapahtumia osataan kyllä järjestää, mutta miten niillä tehtäisiin rahaa? Luovat alat, luovat ratkaisut. Nyt kun pakko on ajanut meidät toimimaan ei auta kuin kokeilla. Kokeilukulttuuri kukoistaa, kun uusia ratkaisuja ja tapoja keksitään pää märkänä, ja samalla mietitään mistä ja mitä ihmiset ovat verkossa valmiita maksamaan. Jokohan on keksitty tapahtumien Netflix? Suoratoistopalvelu, jossa virtuaalisiin tapahtumiin voi osallistua kuukausimaksun hinnalla?  

Katse kohti tulevaa 

Millaisia muutoksia korona sitten tuo tulessaan vaikkapa tapahtuma-alalle? Voisiko se auttaa vaikkapa kulujen karsimisessa? Kun vuokrat ja tekniikka ovat suurimmalle osalle toimijoista yksi kalleimpia kustannuksia, voisiko tulevaisuudessa tapahtumia toteuttaa sekä fyysisesti että verkossa yhteisille alustoilla muiden toimijoiden kanssa? Jos esim. Fyysiset esitykset pidettäisiin useamman muun toimijan kanssa yhteisessä tilassa vuorotellen ja sitten välipäivät myytäisiin verkkoesityksiä? Olisipa kiinnostavaa katsoa mitä lipunmyynnille kävisi, jos voisi valita live-esityksen lipun 23€, tai seuraavana päivänä virtuaaliesityksen 10€ lippujen välillä. En tiedä kumman itse valitsisin, en ole koskaan kokenut tätä mahdollisuutta, mutta näen kyllä monta tilannetta missä myös virtuaalilippu voisi kiinnostaa. 

Näitä asioita on pysähdytty aikaisemmin ajattelemaan, mutta pakko ei ole ajanut muutokseen, eikä ole uskallettu tai viitsitty kokeilla. Siksi meiltä menee tällä hetkellä paljon aikaa ja energiaa perustoimintojen pyörittämiseen, silti samanaikaisesti pitäisi jaksaa ajatella jo tulevaa. Kun korona vihdoin laantuu ja kulttuurielämä alkaa uudelleen, miten tämä ala elää ajassa? Saisimmeko otettua tästä virtuaalipakosta jotakin hyvää ja pysyvää osaksi toimintaa myös jatkossa? Jos nyt keksimme hyviä tapoja toimia ja mahdollisesti myös tienata, niin emmehän hautaa niitä pöytälaatikkoon, vain siksi että meidän ei ole enää pakko hyödyntää niitä. Emmehän, opimmehan tästä jotakin, jonka muistamme myös jatkossa. 

Historia on niin moneen kertaan todistanut, että ihmismuisti on lyhyt, joten siihen ei kannatta luottaa. Sen sijaan siihen kannattaa, että tämä myös kehittää meitä ihmisiä. Me kokeilemme, kehitämme ja opimme uutta. Ammatillista kehitystä tapahtuu varmasti monella saralla. Esimerkiksi kaikki se puhe siitä, että jotkut ovat huonoja tekniikan kanssa. Ne jotkut ovat nyt pakostakin kehittyneet aiheen parissa. Itsensä johtaminen ja priorisointi voi olla joillekin vaikeaa, nyt siinäkin on ollut pakko kehittyä. Ja luovuus, sen on nyt pakko kukkia, jotta tämä ala olisi jatkossakin hengissä. 

Enkä tällä kirjoituksella tahdo nyt viisastella vierestä. Olen itse samassa veneessä, ja saman ammatillisen ongelman edessä. Ystäväni pakko se ajaa minuakin, ja deadlinen hoputtamana istun viimeinkin aurinkoisena sunnuntai päivänä koneella naputtelemassa blogikirjoitusta, joka kyllä vain syntyi pakon aikaan saamasta ideasta.  

Lopuksi on vielä pakko myöntää, että vain pakon edessä aloin ajatella näin, ja että vielä hetki sitten olin sokea. Niin sokea, että en nähnyt tällaista muutosta tulevan vain muutamassa viikossa. Elämässä kaikesta pitää kuitenkin oppia ja kehittyä, ja mitä tästä nyt taskuun jää, niin aikakin verkkokalvoille tatuoitu, hehkuvin neonkirjaimin välkkyvä teksti.  

MUISTA! MIKÄÄN EI OLE VARMAA! 

Isabella Rossi,

Kulttuuri- ja tapahtumatuottaja, jonka mielestä pakko on ajoittain enemmän kuin jees!