Ihmisellä on tarve kuulua johonkin. Ryhmään, sukuun, perheeseen, työyhteisöön, harrastusporukkaan tai sellaiseen ryhmään, jossa kuvitellaan, että ei kuuluta mihinkään ryhmään. On mikroryhmiä ja vellovia mitalijuhlia.
Perustan tämän kirjoituksen omiin havaintoihini ja empiriaan. Menen siis metsään. Ihmisellä, kun on tapana tehdä olettamuksia, jotka hyvin usein ovat väärässä. Luon ohikiitävässä hetkessä ympärilleni tarinoita. Viestivän ihmisen ammattitauti, uskoisin.
Todellisuus on toinen. Minä en tiedä ihmisistä mitään. En historiasta, toiveista enkä edes puoluekantaa. Uskallan silti väittää, että ihminen on tehnyt valintoja habituksen, kulkuneuvon ja harrastusten kanssa. Näitä valintoja tehdään huomaamatta ja täydessä ymmärryksessä.
Jalkapallo on erittäin herkullinen yksityiskohta. Jalkapallosta sopii ja pitää tietää. Varsinkin jos kuuluu tiede- tai taideyhteisöön. Jalkapallo on fiksua. Olen itsekin opetellut teoreettiset alkeet, jotta voin nolostumatta seurata ottelun ystävieni seurassa. Samalla voin tutustua pienipanimotuotteisiin.
Meistä kerätään jatkuvasti tolkuton määrä dataa. Viestien ja mainonnan kohdistaminen pitäisi olla nyt oikein helppoa. Hei sinä lähiössä asuva keski-ikäinen mies. Saattaisit pitää juuri näistä asioista. Silti kuvittelen, että olen yksilö ja minuun ei voi vaikuttaa.
Rohkein uskaltautuu brändibingoon itsensä kanssa. Omien valintojen tutkiminen voi olla yllättävän antoisaa. Missä ovat kuluttamani taiteen juuret. Minkälaisen matkan olen kulkenut minuksi. Mihin ryhmään identifioin itseni. Onko identiteetti sama kuin arki?
Hieno blogi! Se, mitä taannoin eräs punk-artisti lauloi:"Vaatteet vaatteet, on mun aatteet" toimii edelleenkin. Ihmisen ulkoiset viestimet voivat viestiä muille lajitovereille paljonkin. Mielestäni USA:n presidenttivaaleissakin käytetään tuota viestintää nyt: Trump ei käytä koronasuojaimia kun taas vastapuolen ehdokas Joe Biden käyttää. Äänestäjä voi päätellä näiden kahden asian viestivän erilaisia asioita. Uskon (ja toivon), että tämä "maskiviestitys" toimisi myös siten, että äänestäjät pystyisivät päättelemään siitä, kumpi heistä olisi se vastuuntuntoisempi vaihtoehto. Sitten...
VastaaPoistaMinäkään en halua, että minuun yksilönä vaikutetaan ainakaan markkinavoimien taholta. Olen ainutlaatuinen. Ja olen samanlainen kuin muut. Kollektiivinen tietoisuus vaikuttaa meidän toimintaan alitajuisesti. Siitä on hyötyä, kunhan muistan, että valinnoissani käytän niitä kriteereitä, jotka ovat juuri omista lähtökohdistani peräisin.
Joten todellakin, valinnat kertovat itsestäni: ne ovat vastauksia minuuteeni ja itseni ymmärtämiseen.
Joogakulttuurissa yhtenä tavoitteena on karistaa ne roolitukset, joilla pidämme minuuttamme koossa. neo ovat turvallisa meille, mutta ne myös rajoittavat meidän kokemusta itsestämme. Luokkittelemme itsemme ja muut helposti esim. ammatin mukaan. Olisi mahtavaa ajatella, että voimme olla kaikkea muutakin!
Oma identiteetti voisi olla niin arki kuin myös juhlapyhä.
Brändibingo! Tosiaan.
VastaaPoistaKaipaamme suvaitsevaisuutta - sitä ei ehkä ole koskaan liikaa jaettavaksi? Mainonta luokittaa, suostuu siihen tai ei.
Nuorena ompelin omat heimovaatteni, jottei samanlaisia tulisi vastaan. Myöhemmin opettelin tavaksi leikata logot pois ostovaatteista, niskassa ne kutittavat ja muuten pistävät pahasti peilistä silmääni. Tapa on voimissaan edelleen.
Taide hyvä tilaisuus kohdata ennakkoluulonsa. Minun on monesti näyttelyssä huomautettava itseäni laskemaan kädet puuskasta ja tutustumaan mistä teoksessa kyse. On todella helppo torjua. Kieltäminen käy niin sukkelaankin.
Roolitamme kohtaamamme ihmiset, ei yksin vaatteiden perusteella vaan myös tilanteen, missä kohtaamme. Tätini kertoi tarinan ystävästään, joka istui New Yorkissa Philip Glassin kyydissä.
Tiedätkö sinä, kuka ajaa taksiasi? :)