Työskentelen kulttuuristen menetelmien nuoriso-ohjaajana. Kulttuurisen nuorisotyön tavoitteena on tarjota nuorelle mahdollisuus osallisuuteen kohtaamalla nuori kulttuurin, taiteen ja median avulla. Kulttuuristen menetelmien avulla teemme ja tuotamme yhdessä nuorten kanssa heidän toivomiaan kulttuurisia toimintoja. Viimeisten kuukausien aikana työni nuoriso-ohjaajana on kuitenkin muuttunut. Kun koronarajoitusten takia kaikki meni kiinni, muuttui myös nuorten kanssa kohtaaminen. Nuorisotilojen ollessa kiinni, me ohjaajat koitamme tavoittaa nuoria ulkona kadulla ja eri alustoilla verkossa. Työaika, joka ilman koronaa käytettäisiin tulevan suunnitteluun yhdessä nuorten kanssa, on nyt nopeaa reagoimista eri ilmiöihin ja tilanteisiin.
Viimeisen puolen vuoden aikana nuorten pahoinvoinnista johtuvat ääri-ilmiöt ovat iskeneet yleiseen tietoisuuteen. On rankkaa lukea nuorten pahoinvoinnista. Nuoret heijastelevat yhteiskunnan tilaa armottoman rehellisesti ja onkin yleisesti arvioitu, että vuoden 2020 tapahtumien jälkimainingit tulevat näkymään yhteiskunnassa pitkään, 90-luvun laman tavoin. Media uutisoi nuorista usein negatiivisten ilmiöiden puitteissa ja huomiotta jäävät ne positiiviset asiat, joita nuorista voisi myös kirjoittaa.
Nuoret ovat luoneet verkossa kulttuuria jo ennen korona-aikaa. Eri digitaalisten alustojen mahdollistamana nuorilla on maailmanlaajuisia verkostoja ja toimintaa yli fyysisten rajojen ja rajoitusten. Digitaaliset yhteisöt ja virtuaalinen tekeminen ovat tuoneet nuorille yhteisöllisyyttä ja tuoneet myös helpotusta pandemia-ajan tunteiden käsittelyyn. Erityisesti nuorten joustavuus ja sisukkuus, sekä jatkuva luovuus myös kriisien keskellä jää usein huomiotta. Esimerkiksi Unescon mahdollistama ’My Covid-19 Story’-kampanja toi nuorten ääntä esiin kriisin keskellä. Nuorten toiveikkuudesta olisi varmasti monelle hyötyä kun koitamme katsoa ensi vuoteen ja tulevaan avoimin mielin.
Tätä blogia lukee ainakin parisenkymmentä kulttuurialan ammattilaista. Nyt ensi vuotta suunnitellessamme, haluaisinkin haastaa kaikki pohtimaan miten me kaikki kulttuurituottajina voisimme olla mukana mahdollistamassa nuorille heidän toivomaansa kulttuuria, verkossa tai muualla. Mitä tähän tarvittaisiin? Nuorilla on ideoita, energiaa, ja uudenlaisia ratkaisuja, nyt tarvitaan niitä aikuisia, jotka päästävät nuoret ääneen. Leena Ruotsalainen on kirjoittanut, että nuorten ideoihin tarttuminen vaatii aikuiselta luovaa hulluutta ja hallitun kaaoksen sietämistä. Ripaus luovaa hulluutta ja hallittua kaaosta? Ei kuulosta kovin vaikealta.
LÄHTEET:
Ruotsalainen, Leena. Kulttuurinen nuorisotyö on kamppailulaji. Teoksessa: Aaltonen, Kimmo, Hoikkala, Tommi ja Sell, Anna. Nuorisotyötä on tehtävä : menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet . Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 2007.
Thinkhouse: YOUTH CULTURE, CORONAVIRUS & SELF ISOLATION
Unesco: COVID-19 Pandemic: Youth Engaged in the #NextNormal
Varmaankin melko monen meistä työpäivä koostuu luovasta hulluudesta ja hallitusta kaaoksesta.:D Joten mahiksia on ! Todella tärkeä nosto, nuorien ahdinko alkaa näkymään eri puolilla Suomea (eri puolilla maailmaa) onnellisesti olen itse huomannut että alkoholin käyttö on joissakin piireissä todella OUT kuten myös tupakointi, ikävä kyllä osa tiedoistani viittaa siihen että tilalla voi olla pilven käyttö tai tietysti vielä ikävämpää jos tilalla on heti joku vielä paljon vahvempi aine. (Onneksi nämä kuitenkin enemmän yksilökohtaisia kysymyksiä.)Kohtaan paljon nuoria teatterin kautta ja olen onnekseni saanut olla osana luomassa heidän kanssaan esityksiä ja sitä kautta osana myös heidän tukiverkkoaan ja aktiviteettejaan myös Korona-aikana rajoitusten sallimissa oloissa. Ainakin näiden nuorten kokemus myös omasta itsestään on paljon enemmän bodypositive kuin itselläni koskaan ja olen huomannut että politiikka kiinnostaa nuoria kovasti, tipun aivan kelkasta kun alamme oikein keskustella. Todella upeaa siis ! Nuoriin tulisi siis ehdottomasti satsata !
VastaaPoista