Journalismin vastuu: Ajatelmia korona-ajan journalismista, yksityisestä ja julkisesta terveydenhuollosta sekä itsemääräämisoikeudesta vanhainkodissa

Suuri Journalisti -palkinto jaetaan jälleen 10.3. Asian uutisointi herätti minut ajattelemaan journalismin vastuuta näin Korona-aikana. 

Ensimmäisten isompien Korona otsakkeiden lyödessä Suomen lehdistön läpi mukana oli kotipaikkakuntani Kiuruvesi. Otsikointi ja asian informointi oli itseni mielestä pöyristyttävän huonoa. 

Pohjustuksena tilanne tiivistetysti: Kallion Sydän nimisessä Attendon alaisuudessa toimivassa yksityisessä hoivakodissa sairastui yksi asukas Korona-virukseen. Hänen luonaan oli tutkimusten mukaan käynyt vierailija edeltävällä viikolla "etelästä". Tämä kyseinen asukas oli siis ensimmäinen joka sai tartunnan ja kaiken lisäksi liikkuva muistisairas ihminen. Henkilö oli asetettu karanteeniin luonnollisesti heti kun asiasta oltiin tietoisia, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Hoivakodin asukkaat ovat iältään 80-104-vuotiaita joten kuolleita tuli useita. 

Ristiriita piilee mielestäni tässä: Hoivakodeissa asukkaiden  itsemäärämisoikeus pyritään pitämään niin normaalina kuin se on mahdollista. Ennen Koronan tuloa liikkumisen vapaus oli mahdollista myös vuodeosastoilla (kunhan ei mene toisten huoneeseen.) Se edesauttaa henkilön omaa jaksamista, ylläpitää lihaksistoa ja mahdollistaa uusia kokemuksia. Hoivakodeissa on myös oikeus pitää omia vaatteita, omia verhoja ja pussilakanoita. Omaiset voivat tuoda karkkeja ja omia lempiherkkuja asukkaalle (ei tosin nyt tällä hetkellä voi).

MUTTA miten pakotat muistisairaan, liikkuvan ihmisen huoneeseen? Paikoilleen? Lukitaanko ovi? Onko se todella ainut keino? Mitä kaikkia sääntöjä siinä rikotaan?

Lehdistö nautiskeli tapahtumasta oikein kunnolla. ATTENDON alla ja vastuulla ollut YKSITYINEN hoivakoti oli otsikoitu usein jotenkin näin.

“Kiuruveden hoivakodin asukaskuolemat kuohuttavat”

“Kiuruveden hoivakodin asukkaista on kuollut liki puolet – “Katsoin ensimmäisenä, onko lippu puolitangossa”

“Poliisi aloitti esitutkinnan Kiuruveden hoivakodista: Nippu raskaita rikosnimikkeitä, toistakymmentä epäiltyä”

Tästä saa kuvan, että Kiuruveden julkinen terveydenhuolto olisi päästänyt tilanteen noin pahaksi. 

Tässä jälleen yksi väittämä itseltäni alalla 10-vuotta työskennelleenä: Julkinen puoli toimii paremmin kuin yksityinen. 

En tarkoita, että esim. lääkäri-aikoja saisi todella nopeasti, mutta vuodeosastot ovat jatkuvan puunaamisen ja syynäämisen alla jo pelkästään valvojien toimesta joten paikkojen tulee olla puhtaina. Mitään siivouksia tms. ei voi jättää tekemättä säästö-syistä. Mitään tarvittavia välineitä ei voi jättää tilaamatta säästö-syistä. Asukkaita ei voi jättää valvomatta säästö-syistä.

Attendo ja sen vastuu-henkilöstö joutui asiasta poliisin tutkimuksen alle. Selvitetään missä kaikessa on säästetty ja siten ohjeistettu koko hoitohenkilöstöä tekemään asiat tietyllä tavalla, myös Korona-aikana. JA lopputulos oli tämä : 

“Huhtikuun toisella viikolla Attendo päätti keskeyttää hoivakodin toiminnan, jolloin sen toimintavastuu siirtyi Ylä-Savon sote-kuntayhtymälle.”

Eli julkinen puoli joutuu ottamaan vastuu yksityisistä hoivakodeista sillon kun hoivakodin toiminta ei ole heille enää taloudellisesti kannattavaa. Julkinen puoli jolla on jo lähtökohtaisesti kaikki muutkin palvelut. Ei siinä, olin tyytyväinen tähän asiaan, tiesin, että hommaan saadaan joku tolkku. 

Joten tullaan kysymykseen, jossa voi alkaa pohtimaan, mikä seuraavista on journalismin tavoite näinkin valtavan asian kuin kanssa kuin koronapandemia on:

-KLIKKIOTSIKON luominen

-HUOMION poisvieminen esimerkiksi siltä, että itse Koronaa ei saada haltuun

-MISSÄ asia tapahtui 

-KUKA taho oli vastuussa

-EMPATIAN välittäminen omaisille

-SYYTTELY ja väärän tiedon levittäminen

-PROVOSOINTI

-SIITÄ UUTISOINTI MIKÄ AUTTAA MEIDÄT ETEENPÄIN?

Mitä mieltä sinä olet? Mikä on journalismin/tin vastuu? Riippuuko se täysin siitä oletko Ylellä vai Seiskassa töissä? Onko sinulla journalistina varaa olla olematta "mulkku"?

Ja vielä ajatuksia siitä mikä mielestäsi olisi pahin/ paras vaihtoehto jos olisit itse 85-104 vuotias hoivakodin asukki (vähättelemättä tapahtuman hirveyttä ja sen aiheuttamaa surua ja menetyksiä):

-Ajaudun vuodepotilaaksi Koronan aiheuttamien liikkumisrajoitteiden vuoksi. Hiivun hiljaa pois makuuhaavojen ympäröimänä vuosien saatossa.

- Masennun yksinäisyyden vuoksi. Ajaudun lääkekierteeseen ja vuodepotilaaksi, hiivun hiljaa pois sängyn pohjalla vuosien saatossa.

-Kuolen Koronaan parissa päivässä. Samalla tavalla kuin olisin voinut kuolla seuraavaan Norovirukseen tai Influenssaan. 

Minulle viimeinen on hyvä vaihtoehto. Ajattelin elää nyt täysillä ja mielelläni kuolla seisaaltaan jonkun rakkaan harrastuksen parissa.

Ajatuksia olisi hienoa jakaa myös siitä jos muilla on vastaavia kokemuksia harhaanjohdattavista otsikoista tai aiheista joita piilotellaan toisilla otsikoilla. Esimerkiksi näiden "Koronan alkutaipaleessa jyrättyjen hoivakotien" jälkeen tiedän useita hoivakoteja joista ei uutisoitu tai uutisoida, vaikka Korona jyllää niissäkin.

Fakta homma – mutta kenen

Kanadalainen viestinnän tutkija ja kommunikaatioteoreetikko Marshall McLuhan sanoi kirjassaan, The Medium is the Message (Understanding Media: The Extensions of Man, 1964), viestin sisällön sijaan kiinnostavaa on, kuka viestin tuo tai missä kanavassa viesti kerrotaan.

Koronapandemia muutti viestinnän vuonna 2020. Maaliskuun alusta alkaen päämediat ovat kertoneet yhtä tarinaa. Olkaa ihmisiksi, älkää eläkö kuten ennen. Peskää kädet, yskikää hihaan, pysytelkää kotona – varsinkin nuhaisina. Käyttäkää kasvomaskia.

Viestiä ovat vieneet ihmiset, joiden pääasiallinen tehtävä ei ole kommunikointi, tärkeä kyllä. Virkamiehet, poliitikot, terveydenhuollon ammattilaiset ja nimettömät ihmiset nimimerkkien takana. Asiantuntijoiden lausuntojen ja haastattelujen perään kasaantuu satoja tai tuhansia mielipiteitä. Siis mielipiteitä asiantuntijan käytössä olleisiin tutkimustuloksiin ja parhaaseen tilannekuvaan.

Ihmisiä kuolee ja sairastuu jokaisessa maailman kolkassa. Tutkijoilla on hyvä käsitys, miten tauti leviää ja miten siltä voi suojautua. Positiiviset ajatukset ja raikas syyssää ei estä koronaa tarttumasta on virallinen viesti. Ihmisillä on mielipiteitä asioista, joita ennen kutsuttiin faktoiksi. Ihmiset haluavat kertoa mitä mieltä ovat faktoista. Joku haluaa olla mahdollisimman paljon faktojen puolella. Jotain ei kiinnosta. Joku haluaa esitellä vaihtoehtoisen näkökulman.

Faktoista on tullut poliittisia. Ilmasto, ihmisoikeudet ja maailmanlaajuinen pandemia altistuvat mielipiteille ja retoriikalle. Harvassa pöydässä istuu eri leiristä saapuneita ihmisiä, jotka olisivat valmiita antamaan piiruakaan periksi, vaikka sillä voisi olla tulevaisuutta hyödyttäviä vaikutuksia.

On puhuttu totuuden jälkeisestä ajasta. Ihmisillä on jatkuvasti suurempi vapaus esittää omia mielipiteitä ja uskomuksia totuuksina. Siihen kannustetaan. Sinä ja sinun kokemusmaailmasi olette oikeassa. Sinä saat olla mitä haluat ja muut eivät voi sitä ottaa sinulta pois.

Samalla puhutaan, että tiede on tärkeämmässä roolissa kuin koskaan aiemmin. Meidän pitää erottaa valeuutiset uutisista ja uskoa eniten oikeassaolevaa. Tilanne on mahdollisimman kutkuttava ihmiselle, joka elää konflikteista ja vastapareista. Oikeassaolemisesta on tullut ajanvietettä ja erottautumisen väline. Valitset itsellesi pistämättömän totuuskuplan.

Näin joulun pyhinä Dan Brownin Da Vinci koodista tehdyn elokuvan. Hurjasti etenevässä (juonipaljastus) uskontojännärissä etsitään Graalin maljaa, mutta löydetään Jeesuksen veriperillinen. Tämä olisi kirjan ja elokuvan mukaan iso juttu. Vuonna 2020 väitän muuta. Jos trillerin mukainen juonikuvio kävisi nyt toteen, niin asia väiteltäisiin sosiaalisessa mediassa hengiltä parissa päivässä. Jeesuksen verilinja hukkuisi jonnekin Temptation Islandin ja kattauskuvien väliin.

Koronavuosi on teljennyt ihmiset ja ihmisten ajatukset entistä pienempään tilaan. Aiheita on ollut vähemmän ja ihmiset eivät ole saaneet viettää aikaa keskenään. Varsinkaan toisilleen vieraat ihmiset. Omassa päässä ja seurassa vietetty aika ei aina ole sitä hedelmällisintä.

Katsoin eräänä päivänä Stockmannin vastapäätä sijaitsevan uudehkon ravintolan, jonka nimi on Old Irish Pub, digitaalista mainospintaa. Ihmiset pitivät hauskaa tanssimalla ja nauramalla. Koin itseni täysin vieraantuneeksi kyseisestä toiminnasta. Iälläkin saattaa olla vaikutusta tunteeseeni. Silti pystyn ymmärtämään, että ihmiset eivät voi hyvin jos heiltä ottaa pois yhdessäolon.

Tulevana vuotena toivon, että ihmiset saavat tanssia ja nauraa, olla yhdessä samaa mieltä.
   

Hyvää Uutta Vuotta 2021 Kulttuurituottajalle, terveisin verottaja!

Kulttuurituottaja on hyvä veronmaksaja

"Pienituloisten 1250 euroa bruttona kuukaudessa tienaavien verotus kiristyy suhteessa eniten ensivuodesta alkaen."

Palkkavertailussa pääkaupunkiseudulla asuva Kulttuurituottaja tienaa, mikäli Takun suosituksiin on uskominen 2235e-4427e. Muun Suomen alueella palkat sijoittuvat 2126e-4008e välimaastoon. Palkan suuruus määräytyy osaamisen ja asiantuntijatason mukaan. Asuit missäpäin Suomea tahansa, jäät silti todennäköisesti vuosituloissasi alle suomalaisen vuotuisen keskipalkan 45 000e ja maksat suhteessa enemmän veroja kuin esimerkiksi ruotsalainen kollegasi. 

 

 

 

Äänimies työpöytänsä ääressä

 

Kuinka paljon maksan todellisuudessa veroja?

Todellisuudessa verokorttisi ei kerro koko totuutta siitä miten paljon veroja maksat. EVA:n verokone on oiva työkalu tarkistaa omaverosi. Palkansaajana, voit testata todellisen verotuksesi täältä: http://www.totuusveroistasi.fi/ 

Samaan aikaan tuloverotuksen kiristyessä, myös työvoiman palkkauksen verotus kiristyy entisestään. Tämä tarkoittaa entistä suurempaa ahdinkoa niille tapahtuma-alan yrityksille jotka ovat selvinneet hengissä korona-aalloista. Myös arvonlisäverotus nousee terveydelle ja ympäristölle haitallisten hyödykkeiden valmisteverojen osalta. Tällä on iso vaikutus mm. ravintola-alan palveluntarjoajiin. Jo ennestään kallis tuoppi Flowssa maksaa ensikesänä enemmän.

 

                                                            Nuorisoa Lepakon puistikossa

Nähdäänkö vielä ensikesänä festareita, vai palaako normaali arki ennalleen vasta 2022 tienoilla? Aika näyttää.

                                                                            Flow-yleisöä

 

Pihla Miettinen

Kirjoittaja on Kulttuurituottaja Yamk-opiskelija Helsingistä

Lähteet:

 https://www.salkunrakentaja.fi/2020/12/tuloverotus-kiristyy-2020/?fbclid=IwAR2dYR1y5SzwH3G-FlqWuJMlz1Br_OtcgZ3LbyeoXGhECFogBWPaKGoVpzw

http://www.taku.fi/oppaat/2018/kulttuurituottaja_palkkasuositus_2018_2020.pdf 

https://www.lonestatistik.se/loner.asp/yrke/Kulturproducent-9521

Kuvat:

https://www.helsinkikuvia.fi/?search=true

Joulun tuo Coca Cola

 Jouluisen brändimainonnan ehdoton ykkönen Coca Cola ei pettänyt tänäkään vuonna

 

Kuva STT

Koronan takia Coca Colan joulurekka jäi tänävuonna parkkiin, mutta pitkin kuluvaa viikkoa Helsingin keskustan katukuvasta on voinut bongata Coca Cola-brändättyihin toppatakkeihin sonnustautuneisiin promoottoreihin, jotka ovat jakaneet tuhansia 0,5 l Coca Cola-pulloja joulustressistä kärsiville kaupunkilaisille. 

Tuuloslainen, perinteikäs joulukuusienkasvattaja Teemu Saarinen sai upean päätöksen 50-vuotisyritysjuhlavuodelleen saadessaan tilaisuuden toimittaa 12-metriä korkean luomujoulukuusen Rautatientorille Coca Cola-brändin tilauksesta. Punaiseen tonttulakkiin ja yritykselle tunnusomaiseen Coke Red Pantone #F40009-jouluvaloihin sonnustautunut joulukuusi piristää vielä koko joulukuun ajan  muuten lumetonta ja ankeaa kaupunkikuvaa.

Muuten promootio- ja tapahtuma-alalla on b2c-puolella ollut todella hiljainen loppuvuosi. Face-to-face-promootiot ovat yksi toisensa jälkeen peruuntuneet, ja tapahtuma-alan yritysten katseet ovat kääntyneet jo vahvasti 2021-vuoden puolelle, ja valmistautuminen Q1 on jo käynnissä.

Koronarokotuskamppanjan käynnistyessä jo ensi viikolla, uskallan jo ehkä kohta itsekin kiskaista taas myyntihanskat käteen ja ryhtyä myymään yritykseni kautta promootiopalveluita ensi vuodelle.

Rauhoitutaan nyt kuitenkin ensin hetkeksi joulun viettoon! Rauhallista joulua kaikille! 

 

Stay negative!

Pihla Miettinen,

Yamk Kulttuurituottaja-opiskelija Helsingistä

Lähteet:

https://www.coca-cola.fi/brandien-maailma/juhlakaudet/cocacola-joulukuusi-loistaa

https://www.hameensanomat.fi/kaupunkiuutiset/miten-tuuloslaisesta-luomumetsakuusesta-tuli-coca-colan-koronavuoden-symboli-1706109/

https://www.kuusisaariset.fi/

Ne nuoret...

Työskentelen kulttuuristen menetelmien nuoriso-ohjaajana. Kulttuurisen nuorisotyön tavoitteena on tarjota nuorelle mahdollisuus osallisuuteen kohtaamalla nuori kulttuurin, taiteen ja median avulla. Kulttuuristen menetelmien avulla teemme ja tuotamme yhdessä nuorten kanssa heidän toivomiaan kulttuurisia toimintoja. Viimeisten kuukausien aikana työni nuoriso-ohjaajana on kuitenkin muuttunut. Kun koronarajoitusten takia kaikki meni kiinni, muuttui myös nuorten kanssa kohtaaminen. Nuorisotilojen ollessa kiinni, me ohjaajat koitamme tavoittaa nuoria ulkona kadulla ja eri alustoilla verkossa. Työaika, joka ilman koronaa käytettäisiin tulevan suunnitteluun yhdessä nuorten kanssa, on nyt nopeaa reagoimista eri ilmiöihin ja tilanteisiin.

Viimeisen puolen vuoden aikana nuorten pahoinvoinnista johtuvat ääri-ilmiöt ovat iskeneet yleiseen tietoisuuteen. On rankkaa lukea nuorten pahoinvoinnista. Nuoret heijastelevat yhteiskunnan tilaa armottoman rehellisesti ja onkin yleisesti arvioitu, että vuoden 2020 tapahtumien jälkimainingit tulevat näkymään yhteiskunnassa pitkään, 90-luvun laman tavoin. Media uutisoi nuorista usein negatiivisten ilmiöiden puitteissa ja huomiotta jäävät ne positiiviset asiat, joita nuorista voisi myös kirjoittaa. 

Nuoret ovat luoneet verkossa kulttuuria jo ennen korona-aikaa. Eri digitaalisten alustojen mahdollistamana nuorilla on maailmanlaajuisia verkostoja ja toimintaa yli fyysisten rajojen ja rajoitusten. Digitaaliset yhteisöt ja virtuaalinen tekeminen ovat tuoneet nuorille yhteisöllisyyttä ja tuoneet myös helpotusta pandemia-ajan tunteiden käsittelyyn. Erityisesti nuorten joustavuus ja sisukkuus, sekä jatkuva luovuus myös kriisien keskellä jää usein huomiotta. Esimerkiksi Unescon mahdollistama ’My Covid-19 Story’-kampanja toi nuorten ääntä esiin kriisin keskellä. Nuorten toiveikkuudesta olisi varmasti monelle hyötyä kun koitamme katsoa ensi vuoteen ja tulevaan avoimin mielin. 

Tätä blogia lukee ainakin parisenkymmentä kulttuurialan ammattilaista. Nyt ensi vuotta suunnitellessamme, haluaisinkin haastaa kaikki pohtimaan miten me kaikki kulttuurituottajina voisimme olla mukana mahdollistamassa nuorille heidän toivomaansa kulttuuria, verkossa tai muualla. Mitä tähän tarvittaisiin? Nuorilla on ideoita, energiaa, ja uudenlaisia ratkaisuja, nyt tarvitaan niitä aikuisia, jotka päästävät nuoret ääneen. Leena Ruotsalainen on kirjoittanut, että nuorten ideoihin tarttuminen vaatii aikuiselta luovaa hulluutta ja hallitun kaaoksen sietämistä. Ripaus luovaa hulluutta ja hallittua kaaosta? Ei kuulosta kovin vaikealta.

LÄHTEET:

Ruotsalainen, Leena. Kulttuurinen nuorisotyö on kamppailulaji. Teoksessa: Aaltonen, Kimmo, Hoikkala, Tommi ja Sell, Anna. Nuorisotyötä on tehtävä : menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet . Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 2007.

 

Thinkhouse: YOUTH CULTURE, CORONAVIRUS & SELF ISOLATION 

 

Unesco: COVID-19 Pandemic: Youth Engaged in the #NextNormal

Youtube: My COVID-19 Story: Young People at the Forefront 

 

KORVAUS TYÖSTÄ

”Pientä palkkaa ja vähäisempiä veroja ei ole syytä hävetä” Helsingin Sanomien yleisöosaston mielipidekirjoitus ottaa kantaa lehden kolumniin, jossa toimittaja kertoo yli 50 000 euroa vuodessa tienaavan vähemmistön maksavan yli puolet verotuloista. Mielipidekirjoitus muistuttaa, että pienituloiset verotettavat edistävät yhteiskunnan toimintaa myymällä työnsä halvalla. Pienituloisen ei tarvitse hävetä elämäänsä yhteiskunnan tukemana, vaan huomata, että pieni palkka mahdollistaa hyvät tulot jollekin toiselle, jonka työtuloa verotetaan pienipalkkaisen hyväksi. Ja luonnollisesti veroilla Suomessa tuotetaan kaikille hyötyä, palveluja ja toimivaa infrastuktuuria. Näin tuotetaan myös kulttuuria.

 

Toivottavaa on, että teetetystä työstä maksetaan asiallinen korvaus. Aina löytyy töitä, joista tekijä ei saa korvausta. Erityisen paljon korvauksetonta työtä on aliresurssoiduilla kultuurialoilla, jossa ehkä eniten kuvataidekentällä. On tyypillistä tehdä kulttuurialoilla palkkatöissä ylitöitä, joista ei makseta lisiä, ehkä saa vastaavan määrän vapaata. Kun on pieni kulttuuritoimija ja kunnianhimoisesti toteutetaan tapahtumia, ei ylitöitä jäädä laskemaan. Jos työskentelee palkattuna, on aina jokin palkka tiedossa. Ehkä työehtosopimuksen mukainen, mutta ei ammattitaidon tasoinen. Tätä voidaan kuitenkin seurata ja arvioida. 

 

Tunnetteko kuvataidealan käytäntöjä? Mielestäni olisi paikallaan tehdä selvitys taidevälitystoiminnan käytänteistä ja selvittää samalla kuvataidekentän harmaata työtä.

Kun kuvataiteilijan teosvälittäjä pidättää teosmyynnistä 50 prosenttia ja välityksen arvonlisäveron 24 prosenttia päälle, onko myyntiprovisio kohtuullinen? Jos käytäntönä vielä on, että välittäjällä on yksinoikeus teosmyyntiin, eikä taiteilija voi tarjota omistamiaan teoksia edes omassa verkkokaupassaan, onko sopimus kohtuullinen? Sopimus on huono kuvataiteilijalle, mutta edellä mainitunlaisia sopimuksia solmitaan yritysgallerioissa. On syntynyt käytäntö, jossa arvostettu galleria voi asettaa taiteilijalle epäedulliset ehdot, eikä neuvotteluvaraa tarjota. Taidealallakin näkyvyys ja tunnettuus toimii valuuttana, maineikkaassa paikassa esiintyminen luo illuusion toimeentulosta, menestyksestä ja rahasta, mutta todellisuutena esilläolon takaa voi löytyä monimutkaisia riippuvuussuhteita. Milloin työ muuttuu riistotyöksi – tai milloin taiteilija myöntää tulevansa riistetyksi? Kun ei ole rahaa, vaihdetaan palveluja. On vielä melko harmitonta vaihtaa ystävätaiteilijoiden kesken teoksia kotiseinälle. Helpostihan se käy. Tehdään palvelus ja vastapalvelus, jossa raha ei liiku, mutta työ korvataan vastaavalla. Vaihtotaloutta, ei siinä kai mitään, kun huomioi verottajan ohjeet. Mutta jos on tilanne, jossa yrityksien kesken vaihtuu taideteokset, mutta ei raha. Kuuleeko verottaja joka kaupasta? Tavoittaako taiteilija saatavansa?

Taiteilijalla on oikeus teoksensa jälleenmyyntikorvaukseen, silloin kun teos on kaupan, mutta ei enää taiteilijan omistuksessa ja teoshinta ylittää 280 euroa. Kaikki jälleenmyyntikorvaukset tuskin tavoittavat asianosaisia taiteilijoita tai edunsaajiaan. Taidegrafiikka, monistetavuutensa johdosta, liikkuu vikkelästi myyntipöydältä toiselle. Mutta jos taiteilija ei tiedä kuka jälleenmyyjä lopulta on, ei jälleenmyyntikorvaukseen pääse käsiksi. Kuvantekijöiden tekijänoikeusjärjestö Kuvasto ry, huolehtii taiteilija-asiakkaittensa tekijänoikeuksien valvomisesta taiteilijan puolesta. Kuvasto kyselee jälleenmyntien perään. Kuvaston jäsentaiteilijoiden tekijänoikeuksista neuvotellaan Kuvaston lakimiehen kanssa. Kuvastoon kuulumattomien taiteilijoiden valvonta ja neuvottelu jää taiteilijan tai edunsaajan omalle vastuulle järjestää. Mutta vaikka moni on Kuvaston jäsen, ei joka taiteilija ohjaa neuvottelemaan tekijänoikeuksistaan Kuvaston kanssa, vaan polkee itse oikeuksiaan sopimalla Kuvaston ohjeita vastaan.

Olen kuullut taiteenvälityksen monenlaisista epäkohdista. Olin johtokunnan puheenjohtajana Suomen Taidegraafikot ry:ssä kahdeksan vuotta ja kollegojen yhteydenotoissa tuli esille taiteilijoiden riisto. Oli tapauksia, joissa taiteilija ei aina saa sovittua myyntiprovisiota. Voi myös käydä niin, että myyjä antaa alennusta kysymättä taiteilijalta ja itsestään selvänä pitäen pidättää alennuksen taiteilijan osuudesta. Hyvin hitaasti on saatu liikkeelle käytäntö, jossa välityssopimuksiin kirjataan, ettei myyjällä ole oikeutta antaa alennusta taiteilijan osuudesta, vaan pidättäköön sen omasta provisiostaan. Myyjä voi hinnoitella teoksen kalliimmaksi kuin taiteilijan antama hinta ja pidättää itselleen ylennyksen osuuden. (Näistä taiteilija saattaa yleensä kuulla viiveellä omilta asiakkailtaan.) Tilitykset välittäjältä venyvät, jopa vuosikausiksi, ja tilitysvelkaa on kertynyt yhdelle tekijälle henkilöauton summa. Myöhemmin toisenkin. Lopulta välittäjä toimittaa raportin, josta on epäselvyyksiä. Ei esimerkiksi näy kokonaismyynnin summaa, vaikka taiteilijan kuuluisi vähentää myyntirpovisio kuluissaan ja ilmoittaa kokonaismyynti omassa verotuksessaan. Toisinaan nippu vedoksia saattaa vaihtua johonkin hyödykkeeseen tai palveluun, eikä vedosten kokonaisarvo vastaa palvelua, vaan ylittää sen reilusti. Miten vain, niin taiteilija on kaupassa häviäjä.

Valtakunnalliset kuvataiteilijajärjestöt ajavat näyttelymaksutonta tilaa gallerioihin, joita valtio tukee. Liittojen galleriat Helsingissä laskevat vuokriaan vähin erin ja luopuvat taiteilijoilta perittävistä näyttelymaksuista. Kun meillä kuvataiteilijoilla on maksuttomat näyttelytilat, voimme toivoa parempaa toimeentuloa oman työmme kautta. Yritysgalleriat toisaalta tekevät mitä yritystoiminnassaan päättävät. Kiinnostavaa on, muuttuuvatko niiden sopimusehdot taiteilijoille yhtään edullisimmiksi, vaikuttaako yhdistysten edunvalvontatyö ja taiteilijoiden toimeentulon parantamistavoitteet mitenkään alan epäkohtiin yritysgallerioissa.

Saan itsekin verotuloista osani, olen kuvataiteilija ja työskentelen helmikuun loppuun Taiteen edistämiskeskuksen työskentelyapurahalla. Se ei minua hävetä. Silti hävettää, ja harmittaa, kuvataiteilijoiden pienipalkkaisuuden rakennetta tukeva käytös. Toivoisin taiteilijoista useamman nostavan epäkohtia esiin ja haluaisin nähdä laajemman kuvataiteilijajoukon yrittävän vaikuttavan epäkohtiin. Meitä kuitenkin on joukko, jonka joukkovoima on käytettävissä. Voin vain toivoa, että tulee lisää kertomuksia alan epäkohdista ja parannustyö pääsee käyntiin. Taiteen edistämiskeskuksen Reilun taiteen manifesti on hyvä alku. Perattavaa vielä riittää. 

 

 

 

 

 

 

Viitteet: 

Kuvat Papunet - kuvapankki

Humak Kuvako-hanke

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 31.10.2020
 

Kolumni Helsingin Sanomissa 26.10.2020

 
Reilun taiteen manifesti

 
Kuvasto ry

Talkoo naapuriapu-, ja vaihtotyön verotus

Rohkeat avaukset - mitä tekisit Koneen Säätiön rahoilla?

 

“Haitko Koneen Säätiöltä?” - yleinen kysymys niin taiteilija-, tutkija-, järjestö- kuin eri yhteiskuntavaikuttajien piireissä. Apurahaa haetaan moninaisin perustein ja päätöksistä riippuu monen seuraavan vuoden tekeminen. Syksyn 2020 apurahapäätökset tulivat joulukuun alussa, melkein 33,5 miljoonaa euroa. Huh! Itse en tänä vuonna ollut hakijoiden joukossa mutta kiinnostuneena seuraan mihin rahaa jaetaan. Nyt rahaa saivat mm. useat hankkeet ja tahot jotka tutkivat ympäristöön, nuorisoon tai digitalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Jokainen apurahan saanut hanke kuulostaa mielenkiintoiselta ja on mahtavaa, että nämä ovat nyt saaneet rahoituksen. Kun apurahaa on hakenut 6310 eri tahoa ja se myönnetään 296:lle, on moni kiinnostava ja rahoituksen ansainnut taho jäänyt listalta pois. 

Tänä syksynä Koneen Säätiö jakoi rahaa myös usealle suomalaista kulttuuriperintöämme tutkivalle taholle. On kiinnostavaa nähdä miten marginaalissa ollut keskustelu yhteiskuntamme moninaisuuden puutteesta ja rakenteellisesta rasismista on nyt noussut tähän pisteeseen; tutkimusten rahoittamiseen. Nyt kun apurahaa on jaettu useammalle tutkimukselle tai hankkeelle, joissa tuetaan dekolonisaatiota ja kyseenalaistetaan epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita eri kulttuuri-instituutioissa, ehkä myös kulttuurialalla aletaan reagoimaan voimakkaammin tulossa olevaan muutokseen.  Apurahoja jakamalla pystytään vaikuttamaan yhteiskunnassa käytävään keskusteluun ja Koneen Säätiöllä on merkittävä rooli suomalaisessa kulttuurialan keskustelussa ja kehityksessä.

Kenelle sinä haluaisit jakaa rahaa ja miksi? 

Lähteet: 

https://koneensaatio.fi/koneen-saatio-apurahamyonnot-2020/ 

Tapahtumien Tulevaisuus

Osallistuin taannoin Tapahtumien Tulevaisuus - webinaariin, jonka sisältönä oli tarkastella miten korona on käännetty tapahtuma-alalla voitoksi ja millaiseen tulevaisuuteen tapahtumateollisuus valmistautuu. Päivän polttava aihepiiri oli siis käsillä ja webinaarissa olikin todella suuri osallistujamäärä - järjestäjän mukaan yhteensä tuhansia kaikki kanavat mukaan laskettuina.

Mielestäni tilaisuuden toteutuksessa oli hyviä esimerkkejä alan tulevaisuudesta ja sen mahdollisuuksista. Puhujat sijaitsivat eri puolilla maailmaa (UK, Suomi, Singapore, Espanja), tapahtuma oli kasattu kokoon reilussa viikossa, budjettia ei juurikaan tarvittu ja osallistujat oli saatu mahtavasti mukaan. Myös tilaisuuden kesto oli sopiva parituntinen, mielenkiinto ja keskittyminen säilyi koko tilaisuuden ajan, eikä "sijaistekeminen" tullut edes mieleen. Loistava sisältö oli tärkeintä, kuten tietysti myös fyysisissä tapahtumissa. Haasteetkin tietysti tulevat esiin näissä samoissa lauseissa mahdollisuuksien kanssa - vaikka uuden bisneksen löytäminen onkin syntynyt "lähes tyhjästä", koko laajan tekijäkentän valjastaminen on vielä kesken - varmasti myös tekijäkenttä tulee osin uudistumaan pysyvämminkin.

Petri Rajaniemen puheenvuoro webinaarissa jäi hyvin mieleen. Rajaniemi puhui siitä, miten kaikkialla päättäjät ovat samankaltaisessa tilanteessa. Syntipukkien etsiminen on siis turhaa, enemmänkin syyllinen on "pelissä, ei pelaajissa".

Lähteet:

Tapahtumien Tulevaisuus - webinaari 

www.facebook.com/events/794134214500857

Risto Kuulasmaa, Petri Rajaniemi, Virtalähde ym

Petri Rajaniemi, Ponder NOBS, puheenvuoro 1.12.2020 webinaarissa

Turvallinen ilmapiiri työyhteisössä antaa tilaa olla luova

”Olipa mukava jutella” 

oli erään opiskelijatoverin kommentti, joka jäi mieleeni tämän lukuvuoden viimeisen opintopäivämme pienryhmäkeskustelujen jälkeen. Keskusteluissa painittiin opinnäytetyösuunnitelmien kimpussa ja omassa ryhmässäni jaomme avoimesti ajatuksia siitä miten työ kullakin etenee. Monella se sisälsi sisäistä kamppailua siitä mikä on riittävästi, miten johtaa itseään ja miten tulla toimeen työn tuoman ahdistuksen ja muiden tunteiden kanssa. Se, että ryhmäläisillä oli uskallusta ottaa myös negatiiviset, epävarmat ja hankalat asiat keskusteluun mahdollisti ryhmän tuen ja avoimen keskustelun. Ilmapiiri oli turvallinen ja kannustava.

Tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys nykypäivän työelämässä. Työpaikkojen psykologinen turvallisuus on huomionarvoista, koska turvallisessa ympäristössä ihmiset ovat parhaimmillaan - työnantajan näkökulmasta siis tuottavimpia.

Kulttuurialalla selvitäkseen on oltava luova, kehittämistaitoinen, innovatiivinen ja sisukas. Työn epävarmuus, hanke- ja apurahahakemusten ja -päätösten loputon virta ja muut työn vaatimukset uuvuttavat monen työntekijän. Jotta tässä upottavassa suossa pysyy pinnalla ja pystyy antamaan parastaan, on työn oltava vaativuuden lisäksi mielekästä. Mielekästäkään työtä ei kuitenkaan moni jaksa tehdä, jos ilmapiiri on turvaton.

Kuva: Pixabay.

On suhteellisen helppoa määritellä, millainen työyhteisö ei ole turvallinen. Turvattomuutta voivat aiheuttaa mm. sanallisen, fyysisen tai seksuaalisen häirinnän tai väkivallan uhka työyhteisössä, yhteisöstä poissulkeminen ja työtehtävien epämääräisyys. 

Mikä meille sitten luo turvallisuuden tunnetta? Siihen ei välttämättä riitä väkivallattomuus tai työtehtävien selkeä määrittely, vaan lisäksi tarvitaan myös hienovaraisia ja kohtaamiseen liittyviä vuorovaikutuksen tapoja. 

Turvallisuuden rakentaminen vaatii kuuntelua, keskittymistä keskusteluun, toisen kunnioittamista, läsnäoloa ja vastuullista, työntekijää kunnioittavaa johtamista. Ennen kaikkea turvallisuuteen liittyy psykologista riskinottoa, kuten omien haavoittuvuuksien avaamista muille, ja sitä kautta luottamuksen rakentamista. 

Turvallisuus voi tarkoittaa myös sallivuutta epämukaville keskusteluille ja konflikteille, koska myös konflikteja välttelevä ilmapiiri voi olla turvaton. Johtamisen näkökulmasta turvallisen ilmapiirin rakentaminen vaatii aikaa ja panostusta työntekijöiden kohtaamiseen, eikä sitä tulisi vähätellä. Turvattomassa ilmapiirissä ei viihdytä ja osaava työntekijä vie työpaikasta poistuessaan myös potentiaalin ja osaamisensa mukanaan.

Kohtaamisten ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys on varmasti kirkastunut monelle meistä erityisesti koronan varjostamana vuonna. Ja jos on ihmisiä, on mahdollista myös löytää itselleen turvaa. 

Lähteet:

Nina Lyytinen. Psykologinen turvallisuus työyhteisössä, podcast 2019. https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/psykologinen-turvallisuus-tyoyhteisossa

Re:work: Foster Psychological Safety. https://rework.withgoogle.com/guides/understanding-team-effectiveness/steps/foster-psychological-safety/

Työterveyslaitos: Psykologinen turvallisuus työyhteisössä -webinaari 24.11.2020. https://www.dreambroker.com/channel/hg7cq37r/021qk6cz?fbclid=IwAR0hmq7gexcLDVzfdk9Wd5M7uxd0sly813bADlyqD8G17TfUnEg5IYg09cg

MITÄ ODOTAN JUURI NYT

Takana on kiireinen loppuvuosi. Enemmän kuin mitään, olen odottanut sitä hetkeä, että saan isoimmat työt laskettua käsistäni ja pääsen, siis ehdin, jälleen taidemuseoihin, elokuviin ja keikoille. Koska suureksi harmikseni en joulun välipäivinä todennäköisesti pääsekään nuohoamaan erinäisiä julkisia tiloja, päätin kuitenkin iloita etukäteen siitä, mitä toivottavasti heti ensi vuoden alussa on mahdollista tehdä. Joulun, päättyvän vuoden ja uudenlaisen toiveikkuuden nimissä halusin tässä blogissa jakaa jotain kevyttä ja mukavaa tällä kertaa. Tässä muutama nosto jutuista, joita odotan eniten alkuvuodelta!

Egyptin loisto

Ensimmäisenä listalla Amos Rexin ”Egyptin loisto”-näyttely, joka nähtävissä 21.3.2021 asti. Taidemuseo, joka muuten lukeutuu kiinnostavimpiin museoihin Helsingissä tällä hetkellä, on järjestänyt näyttelyn tiimoilta monenlaisia erikoistapahtumia; Pyhäinpäivänä taidemuseoon pääsi katsomaan muumioita keskiyöhön asti, näyttelyn kuraattori on pitänyt aihepiiristä muun muassa kaikille avoimen etäluennon ja hautakammioon pääsee tutustumaan virtuaalisesti maksuttoman sovelluksen kautta. Nyt kun taidemuseot ovat poikkeuksellisesti suljettuina, voi sisäänpääsyä odotellessa kuunnella ”Egyptin loisto”-näyttelyyn liittyvän, älyttömän mielenkiintoisen podcastin, josta on saatavilla jaksoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Nämä ja paljon muuta löytyy taidemuseon osoitteesta: https://amosrex.fi/nayttelyt/egyptin-loisto/ .

Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75

Toisena tällä omalla listallani on Kansallismuseon ”Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75” -näyttely, joka on avoinna 14.3.2021 asti. Tove Janssonia kunnioittava, kaiken ikäisille suunnattu näyttely on kuin sujahtaminen hetkeksi pois aikuisten maailmasta. Hienosti toteutettu, jopa hieman ilkikurinen näyttely on matka muumien, ja rakastettavan Tove Janssonin, mielenmaisemaan. Lapset, ja erityisen rohkeat aikuiset, saavat tästä näyttelystä paljon ajatuksia. Ennen kaikkea se saa kyseenalaistamaan oman roolinsa tylsänä aikuisena, jos ymmärtää antaa siihen tilaisuuden. Lisää tietoa löytyy: https://www.kansallismuseo.fi/fi/naeyttelyt/rohkeus-rakkaus-vapaus-muumit-75 .

TOVE

Listaltani löytyy tietenkin tästä älyttömän taitavasta, inspiroivasta ja ennen kaikkea rohkeasta taiteilijasta tehty elokuva ”TOVE”. Nainen, joka lahjakkuudellaan ja persoonallisuudellaan oli täysin poikkeuksellinen. Hän, muumien luoja, oli myös Suomen koko historian ensimmäinen vieras, joka saapui elämänkumppaninsa kanssa homopariskuntana linnan juhliin. Tämän elokuvan haluan nähdä heti, kun se on mahdollista: https://www.finnkino.fi/event/303489/title/tove/

Cirque du Soleil

Listallani viimeisimpänä on haave nähdä taas esiintyjäryhmä, jota olen vuosikaudet ihaillut ja rakastanut enemmän kuin montaa muuta asiaa. Poikkeusoloista johtuen en ole päässyt tämän ryhmän tuotantoa näkemään hetkeen ja tulevaisuuden osalta on epävarmaa, koska jälleen on mahdollista päästä tämän epätodellisen, maagisen ja äärettömän hienon, joka kerta yllättävän, esityksen ääreen. Ihailen suunnattomasti näiden tuotantojen loputtoman hienoja, vaativia ja yksinkertaisesti monialaisesti lahjakkaita kokonaisuuksia. Nämä esitykset rakentuvat miljoonasta, käsittämättömän hienosta osasesta ja sellaisesta omistautumisesta, jota harvoin löytää mistään. Ne saavat sydämeni pakahtumaan ja mieleni eksymään tiloihin, joista löytää takaisin vasta päivien päästä: https://www.cirquedusoleil.com

Monipuolisesti tapahtumien toteutumisesta en tällä hetkellä uskalla vielä herätellä itselleni toiveita, mutta tämä edellä mainittu, lyhyt lista tuo iloa nyt jo ennakkoon. Uuden vuoden lupaukseni, jos se vain on mahdollista pitää, on käydä entistä ahkerammin kaikissa näyttelyissä, tapahtumissa, konserteissa ja keikoilla. Tuen ja kiinnostuksen näyttäminen on nyt tärkeämpää, kuin koskaan. Koska mehän rakastamme kulttuuria. Ihanaa loppuvuotta, rauhallista joulun odotusta ja toiveikasta uutta vuotta 2021 ihan jokaiselle!! <3

Katriina Lappalainen, Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija

Lähteet:

Amos Rex. Egyptin loisto. Viitattu 13.12.2020. https://amosrex.fi/nayttelyt/egyptin-loisto/

Cirque du Soleil. Viitattu 13.12.2020. https://www.cirquedusoleil.com

Finnkino. Tove. Viitattu 13.12.2020. https://www.finnkino.fi/event/303489/title/tove/

Kansallismuseo. Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75. Viitattu 13.12.2020. https://www.kansallismuseo.fi/fi/naeyttelyt/rohkeus-rakkaus-vapaus-muumit-75

Kuronen, Erkki 2017. Tove Jansson – muutakin kuin muumit. Viitattu 13.12.2020. https://sverigesradio.se/artikel/6752574