Provosoitukaa, olkaa hyvä

Annilla oli mielenkiintoinen kirjoitus. Itsekin olen monesti miettinyt näitä asioita. Ja siksi lähdin kirjoittamaan ensin vastausta BKT & luontoarvo kirjoitukseen. Huomaan että sanottavaa olikin hieman enemmän, joten tästä syntyi oma, hieman rönsyilevä, kirjoitelma samasta aiheesta, hieman eri kantilta katsottuna. Ja koska en malta odottaa kuukautta, niin julkaisen etuajassa.

Peräänkuuluttaisin tässä sitä planetaarista tietoisuutta, tai onko sitä sitten ylipäätään olemassa, kun mennään edelleen kohti tuntematonta huonoilla jarruilla.

Riittäisikö tuo 150 vuoden takaisin otto. Missä vaiheessa lähdettiin väärille urille vai ollaanko me sittenkin oikealla tiellä?

Mikä oli se käännekohta historiassa, jota muuttamalla maailma voisi olla nyt toisenlainen. Mieleeni tulee ainakin muutamia historiaa muuttavia tekijöitä, joiden kehittämättä jättäminen olisi muuttanut historiaa ja nykyistä elämänmenoamme.

Aseet. Kiinalaiset keksivät ruudin vuonna 850. Ja ennen vuosituhannen vaihdetta heillä oli jo käytössä ensimmäinen tuliase. Tästä lähti liikkeelle tuliaseiden kehitys ja levittäytyminen ympäri maapalloa.  Tuhat vuotta myöhemmin oli jo käytössä ensimmäinen sarjatuliase ja paljon niiden aiheuttamaa tuhoa.

Rautatiet. 1800-luvun alussa kehitettiin höyryveturi, joka pystyi kiskomaan useamman tonnin painosta tavaraa. Tavaran ja ihmisten liikkuvuus parantui ja teollistuminen käynnistyi toden teolla.

Polttomoottori. Carl Bentz patentoi ensimmäisen bensiinikäyttöisen polttomoottorin 1879 ja ensimmäinen auto patentoitiin 1886. Nikola Teslalla olisi 1900-luvun alussa ollut polttomoottorin kilpailija kehitteillä, mutta silloin ei Teslan nerokkaita ideoita vielä osattu hyödyntää. Niinpä kauramoottorit korvattiin bensamoottoreilla.

Ja sitten päästäänkin jo 1900-luvun alkupuolelle, jolloin tehtiin ehkä kaikkein typerin sopimus kulutustavaroiden vanhentamisesta.

Hehkulamppuilmiö. 1924 hehkulamppuvalmistajat sopivat keskenään lyhentävänsä lamppujen ikää. Ensimmäiset valmistetut hehkulamput kun olivat niin pitkäikäisiä, että kuluttajien ei tarvinnut hankkia kuin tarvittava määrä. Tästä suunnitellusta vanhentamisesta tuli trendi, joka ei vieläkään ota kadotakseen, vaikka tiedämme kaikki, että luonnonvarat eivät riitä, jätteiden kierrätys ei toimi riittävällä tehokkuudella ja muoviroskaa on kaikkialla, jopa hengitysilmassa, puhumattakaan muista vakavista ongelmista.    Mutta ei muuta kuin uutta kännykkämallia vaan ostamaan vuoden välein, kun siinä on taas joku uusi ominaisuus, joka on tietenkin pakko saada.

Tätä maailmaa pyörittää raha. Ihmisiä kannustetaan edelleen kuluttamaan ja lisääntymään. Ei nähdä maapalloa kokonaisuutena. Luonto on vain resurssi jota voi käyttää.

Rikkaat teollisuusmaat myös kulkevat teknologian kärjessä. Uusi teknologia, virtuaalimaailmat ja robotiikka tuntuvat kiehtovilta ja näistä povataankin ratkaisua moniin nykyisiin ongelmiin. Tämä uusi teknologia tarvitsee toimiakseen vielä edelleen kuitenkin sähköä.

Sähköntuotanto, puhdaskaan sellainen, ei ole ihan ongelmatonta. Jostain ne aurinkopaneelitkin on valmistettava. Eli valitettavasti kuluttavat jo valmiiksi rajallisia resursseja. Myös tuulivoimassa on omat ongelmansa. Turbiinien komposiittilavat ovat esim. ongelmajätettä. Niitä ei voida kierrättää, ainoastaan haudata maahan. Ja tähän väliin on hyvä mainita, että hiilikuitu palaessaan vapauttaa erittäin myrkyllisiä kaasuja. Ei siis kannata jäädä paikalle, jos uuden hiilikuitupyörän akku syttyy tuleen.  Ja akkujen ongelmathan ovatkin jo monelle tuttuja.

Suomen sähkönkulutusta lisäävät myös monet ulkomaiset palvelinhotellit. Eivät ole mitään pieniä laitoksia. Rakennuksen sisällä olevien koneiden sähkönkulutuksen lisäksi tarvitaan riittävä muu infra, tilojen viilennyksestä turvatoimiin. Energia syöppöjä laitoksia, jotka eivät ainakaan tässä tietoyhteiskunnassa tule häviämään, päinvastoin.

Planetaarinen tietoisuus. Luulisi että tässä ajassa, kun maapallon näkee kokonaisuudessaan satelliittien kautta, viimeistään nyt heräisi tietoisuus maapallomme pienuudesta ja rajallisista resursseista. Joidenkin  mielestä satelliittikuvat öiseen aikaan ovat kaunista katseltavaa, kun pallo kimmeltää erilaisista valoista. Jokainen maanosa erottuu selvästi valojen ansiosta. Tämän saman ilmiön voi todeta myös itse katsomalla vaikka googlen karttapalvelun satelliittikuvia. Ihmisen kädenjälki näkyy joka paikassa. Yhtenäistä luonnontilaa on vaikea löytää. Tiet, kaupungit, kylät, pellot ja muut ihmisen muovaamat maisemat hallitsevat kokonaiskuvaa. Ei siis ihme, että luonnon eläinten on vaikea löytää enää elintilaa.

Välikevennyksenä Gary Larssonin huumoria aiheesta, joka sekään ei tahdo kestää tarkempaa tutkimista. 

Eläinlajien kato on todellisuutta. Me täällä pienessä Suomessa koitamme edistää kierrätystä ja puhumme kestävästä kehityksestä, mutta millainen vaikutus tällä kaikella on maapallon mittakaavassa.

Kiinassa on yli 1,4, miljardia ihmistä, Intiassa on yli 1,2 miljardia ihmistä ja muutaman vuoden kuluttua on ennustettu, että Intia ohittaa Kiinan väkiluvussa. En uskalla edes ajatella sitä kulutuksen määrää. Kiina harrastaa monenlaista vilunkia ruoan tuotannossa, kuten esim. ryöstökalastusta ja laajentaa koko ajan aluetta missä troolarit kyntävät merenpohjaa.

Eivät siis meren eläimetkään välty ihmisten hienolta teknologialta, vaikka uisivat kuinka syvällä. Esim. Yhdysvalloilla, pelkästään, on 78 sukellusvenettä, joiden kaikuluotaus todistetusti haittaa mm. monien valas ja delfiinilajien elämää. Näiden eläinlajien joukkorantautumiset ovat usein kytköksissä juuri sukellusveneiden kaikuluotaukseen.

Yhdysvaltojen merivoimiin kuuluu myös 15 lentotukialusta. Yhdeltä lentotukialukselta löytyy hävittäjiä yhtä paljon kuin koko Suomesta. (Mittakaavasta kertoo sekin, että  65kpl F35-hävittäjän elinkaaren käyttö- ja huoltokulut ovat noin 23 miljardia euroa.  Ei ole nappikauppaa nuo puolustusmenot.)

Entä pystyykö sitä edes kuvittelemaan millainen meteli kantautuu näistä kelluvista sotakoneista? Desibelejä ei ole missään uskallettu edes mainita.

Entäs sitten ne satelliitit. Niitähän on laukaistu ja laukaistaan edelleen useampaan eri tarkoitukseen. Käyttöikä tulee satelliiteillakin vastaan.  Ne toimivat aurinkoenergialla, akuilla ja ydinenergialla, mutta tarvitsevat myös rakettimoottorin pysyäkseen kiertoradallaan. Mitä monimutkaisempi laite sitä herkempi se on teknisille ongelmille. On tiedustelusatelliitteja, tappajasatelliitteja, paikannussatelliitteja, sääsatelliitteja, tietoliikennesatelliitteja jne. Siviilisatelliittien lisäksi maata kiertävällä radalla on suurvaltojen asevoimien lähettämiä satelliitteja ja näiden lisäksi vielä amatöörisatelliitteja. Romua lähiavaruudessa on siis jo aivan kohtuullisesti, ellei jopa jo liikaa, ottaen huomioon, että vielä olla keksitty tapaa siivota lähiavaruutta roskasta.

 Että kunpa ei olisi keksitty aseita ja moottoreita tai vaikka tuota lyhennettyä käyttöikää. Olisimmepa keksineet jonkin toisen tavan järjestäytyä tällä pallolla.  

Joka tapauksessa, mikroskooppisen pieni on kulttuurituottajan panos tässä maailmanpelastusoperaatiossa.

https://www.fennonen.fi/artikkelisivu/suomi-tarvitsee-lisaa-puhdasta-sahkontuotantoa

https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2345560

https://www.vattenfall.fi/sahkosopimukset/tuotantomuodot/aurinkovoima/

https://yle.fi/uutiset/3-8138978

https://www.zoner.fi/webhotellit/?gclid=EAIaIQobChMI_ry6xtTl6wIVUBV7Ch3qaAs8EAAYBCAAEgL2DfD_BwE

https://fi.wikipedia.org/wiki/Satelliitti

https://www.youtube.com/watch?v=HVov8o9x0yI

 

Kirjoittajana

lievästi ahdistunut YAMK opiskelija

Petra