Kansa kaipaa musiikkia - sittenkin vähän valoa tunnelin päässä?

Poikkeusolot jatkuvat. Korona-viruksen toisesta aallosta puhuttiin jo elokuussa, ja nyt olemme selkeästi jo sen silmässä. Monet taiteilijat ovat maalanneet surullisia, jopa epätoivoisia kuvia omasta tilanteestaan ja kertoneet julkisuudessakin koronan vaikutuksista omaan toimeentuloonsa ja koko alan tulevaisuuteen. Vaan onko meillä valoa tunnelin päässä? Häviääkö kaipuumme kulttuuriin livetapahtumien - ainakin väliaikaisesti - huvetessa? Jos kansalta kysytään, ei kulttuurinnälkä liene mihinkään kadonnut - se vain on saanut hiukan erilaisia muotoja.

Tarkastellaanpa tällä kertaa asiaa omasta ammatillisesta viitekehyksestäni, musiikista käsin. Muun muassa Paula Vesala ja Jani Wikholm ovat julkisuudessa kertoneet omien keikkojensa peruuntumisesta ja toimeentulon romahtamisesta - Wikholm jopa päätymisestään ruoka-apujonoihin. Tuttujen nimien nousu parrasvaloihin valaissee suurellekin yleisölle sitä, miten isosta asiasta - taiteilijoiden leivästä ja toimeentulosta - on kyse. Esimerkkejä on useita - ja myös tutkittuja lukuja; MusicFinland uutisoi elokuussa, että pandemiatilanne on haukannut elävän musiikin arvosta jopa 70 prosenttia, ja monenlaisia pelastus- ja elvytystoimenpiteitä alalle on tämän vuoden aikana tehty.

Yksittäisten artistien ja alan organisaatioiden kannanottojen lisäksi tämän vuoden aikana on ryhdytty myös hankkimaan tutkimustietoa siitä, miten me kulutamme musiikkia ja miten poikkeuksellinen vuosi on musiikinkuuntelutottumuksiamme muokannut. Meille on tarjoutunutuudenlaisia mahdollisuuksia selvittää, miten musiikki voi auttaa meitä toimimaan haastavissa tilanteissa ja vahvistaa selviytymiskykyämme.

Musiikkituottajat IFPI Finland ja Teosto julkaisivat hiljattain vuosittaisen Musiikinkuuntelu Suomessa -tutkimuksen, johon vastasi elokuussa yli tuhat 13-75 -vuotiasta suomalaista. Tutkimus toteutettiin nyt seitsemättä kertaa ja se on - tietenkin - saanut “alaotsikokseen” termin “Kummajaisvuosi”. Myös Yleisradio on pyytänyt kuuntelijoitaan raportoimaan siitä, miten korona on muuttanut musiikinkuuntelutottumuksia. Jyväskylän yliopistossakin on tartuttu tilaisuuteen ja lähdetty selvittämään sitä, miten ihmiset kuuntelevat musiikkia nyt, kun konserttisalit, klubit ja ravintolat ovat olleet kiinni ja festivaalit pitkälti peruttu. Tämä selvitys on vielä kesken, odottelen tuloksia innolla.

Mitä sitten on selvinnyt? Konserttien peruuntuminen on tietenkin ollut musiikin kuuntelijoille kouriintuntuvin pandemian vaikutus, ja IFPIn ja Teoston tutkimuksen mukaan jopa kahdella miljoonalla suomalaisella jäikin yksi tai useampi konsertti väliin koronan vuoksi. Vastaajista viimeisen viikon aikana keikalla käynyt 5%, mikä on puolet vähemmän kuin vuonna 2019. 24% vastaajista on käynyt keikalla pandemian aikana, kun vuonna 2019 luku vastaavina kuukausina oli 56%. Nämä erot todellakin ovat merkittäviä. Yleisradion kyselyn vastanneet lähes 1000 kuulijaa kertoivat kuitenkin, etteivät poikkeusolot ole juurikaan muuttaneet musiikinkuuntelua. Musiikkia kuunnellaan ajanvietteeksi ja useampi on palannut vanhoihin hitteihin ja klassikoihin kuin aktiivisesti etsinyt uusia musiikin lajeja. Tuttuus tuo turvaa - musiikissakin.

Taiteen vastustamaton voima - poikkeusoloissa kaivataan musiikkia

Musiikilla, niin kuin kaikella taiteella, on ainutlaatuinen voima lohduttaa, kannatella ja tukea niin hyvässä kuin pahassa. Meillä on taipumus kääntyä musiikin puoleen niin iloissa kuin suruissa. Musiikista löytyy lohtu, toivo, elämänilo, itsevarmuus, pakopaikka, kivunlievitys tai tukea stressinhallintaan. Se on toiminut turvana, voimana poikkeuksellisissa olosuhteissa ja tukena tai tsempin ja hyvän fiiliksen tuojana arjen keskellä. Tämä tarve - kuten tarve taiteen tekemiseen ja siitä nauttimiseen - on niin yleisinhimillinen ja perustavanlaatuinen, ettei se katoa vaikka meiltä väliaikaisesti otettaisiin pois mahdollisuus hakeutua sen ääreen kuten aiemmin.

Lukujen lisäksi on mielenkiintoista pohtia sitä, minkälaisia rooleja musiikki - yksittäiset artistit tai kappaleet tai erilliset musiikkigenret - voivat saada äärimmäisissä poikkeusolosuhteissa ja kriisitilanteissa. Tämäntyyppisiä selvityksiä on tehty esimerkiksi kirkkomusiikin piirissä, missä musiikki liittyy suuriin elämän käännekohtiin: on eri tasoilla selvitelty musiikin rooleja ja sen saamia merkityksiä niin häissä, kasteissa kuin hautajaisissakin. Muun muassa Raija Tyni on tehnyt opinnäytetyön siitä, miten musiikki kannattelee surutilanteissa. Mari Renvall puolestaan on selvittänyt musiikin merkitystä vankien henkisille selviytymistaidoille. Muistamme tuoreeltaan myös keväiset kuvat ja äänet Italiasta, missä pahimpaan pandemia-aikaan naapurit, kylänmiehet ja kaupunkilaiset kohtasivat surujaan ja pelkojaan laulamalla pihoilla ja parvekkeilla.

IFPI FInlandin ja Teoston selvityksen mukaan poikkeusolot ovat myös Suomessa lisänneet vastaajista yli kolmanneksen musiikin kuuntelua ja tuonut lohtua outoon tilanteeseen lähes neljännekselle. 

- Yhteiskunnallisen apatian tai epävarmuuden vallitessa itse musiikin voima ei katoa – päinvastoin. Musiikki vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen kestävyyttä ja sietokykyä. Musiikintekijöillä ja artisteilla on kyky purkaa pelot, tuskat ja toivon kipinät säveliksi – sellaisetkin, joihin sanat eivät riitä, kirjoittaa Music Finlandin toiminnanjohtaja Kaisa Rönkkö blogissaan. 

Jyväskylän yliopiston tutkija Suvi Saarenkallio kirjoittaa Yleisradion artikkelissa, että musiikin arkisuus auttaa jaksamaan poikkeuksellisten aikojen yli: “musiikki on kuin peruna. Se ole gourmet-ateria, siitä ei tehdä sen suurempaa numeroa, mutta jos se katoaa, sitä alkaa kummasti kaivata.” Lisää perunamuusia, siis.

– Jokaisesta uudesta asiasta tulee uusi normaali jossain vaiheessa. Varmaankin kriisin eri vaiheissa vaihtelee myös musiikin kohdalla se mistä voimavaroja hakee, Saarenkallio toteaa. 

“Uutta normaalia” kehitellessä ja odotellessa

Niin. Se “uusi normaali”. Radio Helsingin Musa vai bisnes -podcastsarjassa keskusteltiin jo maaliskuussa dramaattisista käänteistä konserttirintamalla, poptähti Sanni kertoi lähetyksessä oman kiertueensa perumisesta ja sen herättämistä tunteista. Mitä tilanne oikeasti voi tarkoittaa musiikkialalle? Pelkkiä suoratoistopalveluja, on-demand -keikkoja, striimauksia? Mitä tapahtuu livemusiikille?  

Jotta alan tulevaisuuden suuntaa voisi edes yrittää kuvitella - saatika varautua siihen - on tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, miten kulttuurin kulutuksen tapamme ovat muuttuneet näissä kummallisissa olosuhteissa. Tässä ainakin musiikkialalla on kiitettävästi tartuttu toimeen. Vain näin ala voi pysytellä mukana kehityksessä. Mitä kuuntelutottumuksista voitaisiin sitten oppia jatkoa ja “uutta normaalia” varten?

Uudet konserttitarjontamuodot ovat Teoston ja IFPI Finlandin selvityksen mukaan ottaneet tulta alleen. Musiikin kuuntelu kasvoi kaikissa digitaalisissa kanavissa keväällä 2020. Viimeisen viikon aikana maksullisia striimejä oli kuunnellut viidennes vastauksista ja maksuttomia yli 30% - ei se ole aivan vähän, vaikka muutosta edellisvuoteen ei montakaan prosenttia vielä ollut havaittavissa. Kuitenkin IFPIn mukaan koronan aikana lähes puoli miljoonaa suomalaista oli kuunnellut ensimmäistä kertaa elämässään livestriimattua keikkaa.

Positiivinen signaali Teoston ja IFPIn tutkimuksessa oli, että valtaosa osallistuneista haluaa peruuntuneiden livekeikkojen “vahingon takaisin” heti tilaisuuden tullen ja mennä kuuntelemaan peruuntuneita esiintyjiä niin pian kuin vain mahdollista. Tutkimuksen vastaajien mukaan musiikki olikin parhainta juuri livenä - mieluiten konserttisalissa - nautittuna.

Niinpä ainakin tämän selvityksen valossa pelko siitä, että musiikin liveyleisö kaikkoaisi koronan myötä on ainakin osin turha. Ennemmin jäi vaikutelma, että kuulijat kuopivat maata odotellen, että keikoille taas pääsee kuten ennenkin. Tämä tietenkin antaa uskoa siihen, että jonkinasteiseen “normaaliin” voidaan vielä palata. Myös uudet kanavat musiikin kuunteluun (erilaiset striimauspalvelut ja musiikin kuuntelu puhelimesta) ovat selvästi vakiinnuttaneet paikkansa. Luvut mielestäni kertovat osaltaan siitä, että ihmisen musiikin nälästä ei päästä eroon poistamalla mahdollisuus osallistua kulttuuritarjontaan livenä. 

Ja toinen juttu. En tiedä miltä tilanne teistä vaikuttaa, mutta minun silmiini ainakin kevät ja alkukesä ovat tuoneet alan toimijoita aiempaa tiiviimpään keskusteluyhteyteen ja yhteistyöhön uusien selviytymiskeinojen etsimiseen. Eihän sekään voi olla huono juttu, eihän?

***

Musiikinkuuntelu Suomessa 2020 -tutkimuksen tulokset kertovat artistien paikat suomalaisten mielissä. Musiikintuottajat -IFPI Finland ry:n verkkosivut, viitattu 10.10.2020

 

Musiikinkuuntelu Suomessa 2020 - Kummajaisvuosi

Kari Tervonen, johtava tutkija, GroupM. Viitattu 8.10.2020

 

Yle: Laulaja Jani Wickholm joutui turvautumaan ruoka-apuun: ”Sähköt poikki maksattomien laskujen takia”(Ilta-Sanomat 2.10.2020, viitattu 10.10.2020)

 

Music Finland: korona vie elävän musiikin arvosta noin 70 prosenttia(Musicfinland.fi, viitattu 9.10.2020)

 

Kaisa Rönkkö: Musiikin merkitys korostuu vaikeina aikoina(www.musicfinland.fi, Puheenvuoro, viitattu 30.9.2020)

 

"Musiikki auttaa surussa". Raija Tyni. Opinnäytetyö, kevät 2012. Musiikin koulutusohjelma Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

 

Hengellisen musiikin merkitys vankeusaikana: "Kyllä siitä tulee se toivo elämään"

Mari Renvall. Opinnäytetyö, Ammattikorkeakoulu Novia, kirkkomusiikki

 

Paula Vesala, Sofi Oksanen, VilleGalle ja muut kertovat, miten kovaa koronavirus iskee kulttuurielämään.(Helsingin Sanomat 14.3.2020, viitattu 5.10.2020)