13.11.2020

 LUOVAN JOHTAJUUDEN KESKIÖT, kolmiosaisen blogisarjan toinen osa. 

Johtajuus ja sen ympärillä pyörivät ismit, aatteet, trendit ja paradigmat ovat jatkuvasti kehittyvä pyörre, josta voi olla vaikea saada kiinni. Business-konsulttien ja tieteen harjoittajien kiima keksiä johtajuuden keskiöön uusia termejä, malleja, suppiloita, käkkyröitä ja käytäntojä on aikaan saanut sen, että johtajuuden keskiö on kovin ruuhkainen. Blogisarjassa kysyn, ihmettelen ja opin kolmelta johtajalta heidän ajatuksistaan johtajuudesta ja kuinka he selviävät tässä ajassa johtajana. Blogisarjaan valikoidut johtajat ovat luovien alojen ja luovien ihmisten johtajia, keskenään erilaisessa liiketoiminnassa, omia persoonallisuuksiaan ja juuri siksi kiinnostavia. 

Miina Miettinen, Kulttuurituotannon yamk-opiskelija

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


”TÄMÄ ON NYT SE MUN PURPOSE”

Haastateltavana Helene Auramo, Prönön perustaja ja toimitusjohtaja.


MERKITYSTÄ ETSIMSSÄ JA LÖYTÄMÄSSÄ

Helene Auramon työhistoriassa on läkähdyttävän paljon uuden luomista ja erilaista tekemistä. Voisi ajatella, että Auramo on sitä ihmistyyppiä, joka innostuu ja kyllästyy nopeasti, ja toisaalta, että Auramo on mieluummin sekä-että -ihminen, ei joko-tai.  Auramo on muun muassa Okimo Clinicin perustaja, Indiedaysin perustaja, Slushin perustajajäsen, Zipipopin perustaja, ollut perustamassa Liike NYTiä ja mukana Auramo-Stenvallissa jakamassa aikaa ja ideoita itselle merkityksellisissä projekteissa. Nyt Auramo vie eteenpäin prönöilyä*, yritystä ja ehkä filosofiaakin. Mikä on Prönö ja mitä on prönöily?

”Prönö on alusta, missä voi löytää päteviä osaajia. Voi suositella muille osaajia ja voi löytää muiden suosittelemia osaajia”, Auramo kertoo ja jatkaa: ”Idea lähti vahvasti siitä, että olen itse ollut pitkään yrittäjä ja mulla on aina ollut tärkeenä fiilis siitä, että on olemassa tyyppejä jotka voi jeesaa, jos on asioita mistä ei itse tiedä. Varsinkin yrittäjänä, kun sä teet paljon uutta.”  Prönö on siis palvelu, joka auttaa yrittäjiä löytämään toisen yrittäjän ja yhdistämään tieto-taitonsa. 

Eikö maailmalla sitten ole jo valmiiksi erilaisia alustoja ja palveluja joiden avulla voi jakaa osaamista ja verkostoitua? Auramon mukaan on, mutta ne keskittyvät jakamaan sisältöjä ja mainontaa pyrkimyksenä koukuttaa käyttäjät viettämään aikaa itse alustalla. Prönö on työkalu, jossa ei ole sisältöjä vaan ihmisiä, joilta voit pyytää apua ja tarjota apuasi muille. Auramo pohtii sosiaalisten medioiden ja palveluiden toimintaperiaatetta lisää: ”Somessa on se pielessä, että jotta ihmiset muistaa sen jonkun osaajan, sen pitää tuottaa sitä sisältöä. Ja se on jotenkin sääli, sillä jos sä oot tosi hyvä juristi, niin miksi sun pitäisi tuottaa sitä sisältöä? Eikö sen pitäis riittää, että sä osaat sen homman? Ja että ihmiset käyttäis ajan siihen työhön eikä siihen, että ne höpöttelee (somessa) sitä sun tätä.” Prönön tarkoitus on rakentaa yhteisö, jossa itseisarvo ei ole kontaktien määrässä vaan merkityksellisyydessä. 

Prönössä ja se toimintaperiaatteessa näkyy vahvasti Auramon oma aatemaailma ja sisäänkirjoitettu ajatus halusta tehdä merkityksellistä työtä itse valitsemiensa tyyppien kanssa. Prönössä yksi hakumahdollisuus perinteisten toimiala- tai osaamishakutoimintojen lisäksi on arvomaailma.  Auramo avaa näkemystään: ”Jos mietitään kuluttajia niin ne voi miettii ostopäätöksissä sitä, että ne haluu ostaa jonkun luomutuotteen tai ekologisemman tuotteen. Ja sit kun me mietitään, että kun me ostetaan ihmisiltä palveluita, niin eihän me vielä pystytä kauheesti ees kattoo mitkä näiden arvot on tai kannattaaks nää niitä sustis (sustainbility) asioita, ja se on hölmöö.”




INNOVOINNIN TAKANA ON MERKITYKSENLUONTI

Uuden luominen ja ´kreaaminen´´ tuntuu olevan jokaisen itseään kunnioittavan yrityksen sääntö. Se, onko innovoinnin keisarilla vaatteita, on eri juttu. Mikä on innovoinnin tarkoitus? ”Että saadaan muutettua asioita ja maailmaa paremmaks. Se on se mistä se kaikki lähtee. Kun asiat muuttuu koko ajan, sä muutut ja asiat menee eteenpäin. Sulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että ne menee oikeeseen suuntaan. Mä koen, että se tulee myös vastuuntunnosta, ” Auramo kertoo ja jatkaa: ”Prönönkin osalta se, että eihän tää oo tavallaan kauheen järkevä polku monessakaan suhteessa. Hirvee riski, mutta koen, että mulla on vastuu tehä tätä ja mä koen, että mulla on vastuu auttaa niitä yrittäjiä jotka miettii miten ne saa vietyä yritystään seuraavalle tasolle. Mulla ei vaan ollut vaihtoehtoja. Tää näkyy monessa muussakin mun tekemisessä, ei vaan ole ollut vaihtoehtoja. Sä vaan oot sen asian soitin, etkä voi olla tekemättä. En antais itselleni ikinä anteeks jos en olis ainakin yrittänyt. Koen merkityksellisyyttä joka päivä.”

Merkityksellisyys, tarkoitus ja arvot korostuvat Auramon puheessa eikä ilman niiden tutkiskelua Prönökään olisi sellainen kun se on nyt. Auramo kävi läpi sisäisen prosessin, jonka aikana hän kirkasti itselleen arvot ja itsen tarkoituksen. Prosessin myötä Auramo otti eteensä tyhjän canvaksen ja päätti, että `mä saan nyt tehä ihan mitä haluun ja päättää mikä se on`. Auramolle se, oli syvempään tarkoitukseen perustuvaa, yrittäjähenkisten ihmisten auttamista ja vahvasti arvojohdettua tekemistä. Innovaatio Prönön lopulliseen muotoon lähti rakentumaan näiden ajatusten päälle. Auramo kokee, että: ”Prönö on myös minä. Tämä on nyt se mun purpose.”


VOIKO INNOVOINTIA KEHITTÄÄ STRATEGISESTI JA SYSTEMAATTISESTI?

Auramon mukaan voi. On kuitenkin lähdettävä liikkeelle luovuudesta joka Auramon mielestä innovaation aikaisempi aste: ”Luovuutta voi kehittää tosi paljon. Ympäristöllä voi vaikuttaa siihen sillä, että ollaan avoimia, annetaan ihmisten heittää ideoita eikä naureta niille”.  Luovan kulttuurin kehittäminen ei tarkoita ryppyotsaista tekemistä, päinvastoin, yhteinen ideoille nauru on koko työyhteisön yhteisöllisyyttä rakentavaa silloin kun se ei ole pahantahtoista. Auramo antaa esimerkin: ”Zipipopissa meillä oli tapana ennen idean esittämistä sanoa että, nyt on bobo-idea. Se tarkoitti sitä, että nyt on vaan idea jota ei ole miettinyt vielä sen tarkemmin eikä esittäjä ole yhtään varma onko se hyvä idea vai ihan hullu. Oli idea hyvä tai huono, ihmistä ei arvosteltu sen idean perusteella. Lopulta ei puhuttu enää bobo-ideoista, vaan se ideoinnin ja hyväksymisen kulttuuri oli jo niin vahvasti juurtunut työyhteisöön.”

Sen lisäksi, että on saatu luotua työkulttuuri johon voi luottaa ja jossa ei tarvitse pelätä joutuvansa naurunalaiseksi, tarvitaan Auramon mukaan kykyä yhdistellä eri asioita, on keskusteltava paljon eri ihmisten kanssa ja aktiivisesti pohdittava onko ideat hyviä ja toteuttamiskelpoisia. ”Prönöönkin tulee koko ajan kaikenlaisia ideoita eri suunnista ja kun me sitten tutkitaan niitä ideoita tarkemmin, niin monet on sellaisia joita me ollaan käsitelty jo aiemmin ja tiedetään että se ei oo vaikka juridisesti mahdollinen. Välillä se on turhauttavaakin kun niitä ideoita tulee”, Auramo kuvaa Prönön tilannetta.


IDEOINTI ON KIERRÄTTÄMISTÄ

Auramon mielestä ideoinnissa on hyvä olla myös rajoja. Asetetut tavoitteet auttaa ja työskentelyssä kannattaa käyttää erilaisia priorisointimenetelmiä ja workshoppeja, sillä kaiken ja kaikenlaisten ideoiden heittely ei ole tehokasta. Auramo itse huomasi, miten tuloksellista oli oman idean kehittymisprosessin näkökulmasta idearaakileen esittely jollekin toiselle.  

Vähän aikaa sitten Auramo heitti oman raakileensa eteenpäin henkilölle, joka jatkojalosti sen visuaaliseksi suunnitelmaksi, jonka jälkeen Auramo lähetti sen koodarille, jolta tuli pari kehitysajatusta lisää idean toteuttamiseksi. Prosessin aikana Auramo oivalsi myös miten esimerkiksi markkinointi kannattaa tehdä. 

Tuloksellisuus luovuudessa tulee Auramon mukaan siitä, että työskentelee parhaiden tyyppien kanssa jotka vie ideaa askeleen eteenpäin. Vilpittömyys, luottamus ja aito halu olla mukana on Auramon mukaan elintärkeää. Luovuudessa on tärkeää asettaa rajat ja raamit ja antaa muille hyvän perehdytyksen jälkeen tarpeeksi vapautta.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


LUOVUUS JA HULLUUS - JA VASTUU VISIOSTA

Ajatuksesta, että keskeneräistä ideaa ei voi esitellä, täytyy luopua. On hylättävä ajatus, että voi joutua naurunalaiseksi. Auramo kertoo: ”Välillä sulla on vähän semmonen hullu olo, koska sä puhut asioista, joita ei oo olemassa. Sä puhut semmosesta, joka on joskus ja sun pitää puhua siitä kuitenkin siten, että sä uskot tähän ihan sikana. Sä meet itsevarmana ja sua hävettää ne sun keskeneräiset matskut ja sä sanot, että mä tiiän, te pystytte tekemään tästä paremman ja luotat siihen. Ja sitten kun ne pystyy tekemään siitä paremman niin sä oot tosi onnellinen.”  Rohkeus tulla esiin keskeneräisenä ja epätäydellisenä tulee Auramon mukaan siitä, että tuntee itsensä ja sen miten oma mieli toimii, eikä anna egon sotkea ajatuksia. Vielä Prönön alkuvaiheesa Auramo koki, että mieli pyrkii johtamaan tekemistä ´sun pitää tehdä vielä enemmän ja sun pitää tehdä tämä ja tuo´. Nyt tilanne on toinen ja haasteet liittyvät enemmän konkreettiseen tekemiseen.

Innovaatiossa on Auramon mukaan eri vaiheita; alussa on ideat ja hullutkin ajatukset, jonka jälkeen alkaa optimointi ja rajojen asettelu jotta käytännön työ voi alkaa. Innovoinnin johtamisessa sen vetäjällä on vastuu ohjata tekemistä: ”Sulla on vastuu kuitenkin ohjata koko ajan. Ei voi mennä silleen, että sä uskot kaikkia ja meet minne sattuu. Sulla pitää olla itsellä se vahva visio”, Auramo kertoo ja toteaa lopuksi, että innovaatio on kaupallinen kun taas idea ei välttämättä sitä ole. 

Prönön toiminnan alussa on tehty asiakasanalyysejä ja -tutkimusta, joten ymmärrys asiakkaasta on olemassa, ja sitä ymmärrystä kasvatetaan koko ajan. Sen sijaan Prönössä ei käytetä mitään innovointi- tai luovuusprosessia tyyliin ´nyt innovoidaan!`, vaan tekeminen lähtee ennemminkin käsillä olevasta ongelmasta ja priorisoinnista, siitä pohdinnasta miten asioita voisi tehdä paremmin. Tällä hetkellä Prönössä keskitytään tiukasti rajattuihin asioihin, suuret linjat on määritelty eikä päämäärättömään rönsyilyyn ole varaa tai tarvettakaan. Hetken pohdittuaan Auramo toteaa, että ”Itseasiassa me ei tehdä tällä hetkellä ollenkaan innovaatiotyötä. Eikä Prönön osalta ollut ollenkaan innovaatiota. Mä olen ajatellut sen pienempinä palasina”




PAKOSTA HALUUN

Johtaminen on aina arvolatautunutta, kirjoitetut yrityksen arvot eivät aina täsmää käytännön tekemisen tasolla eikä yrityskulttuuri muodostu arvojen mukaiseksi. Auramolla arvot ovat olleet koko yrittäjyyden ajan samat. Sen sijaan tavoitteellisen arvotyöskentelyn jälkeen Auramosta on tullut vahvempi henkilönä ja työn tekeminen kumpuaa nyt selkeämmin arvoista käsin. Konkreettisena esimerkkinä Auramo kertoo perspektiivin muutoksesta, jonka ansiosta hän nauttii jokaisesta päivästä ja siitä, että saa oppia. Epätoivo, paniikki tai tehtäväkeskeinen arki enää johda tekemistä.

”Ennen mulla oli tämmönen motto: Pakko on paras -motivaattori. Nyt en ajattele noin ollenkaan, mikään ei oo pakko. Mä vaan haluun tehä ja sillon mä saan sen kyllä tehtyä, fiilis vaan siinä matkalla on eri. Ja ehkä halu antaa tilaa myös sille luovuudelle. Pakkoduunissa ei oo paljon tilaa luovuudelle, se vaan suoritetaan.”

Auramon halua olla luova ruokkii yhdessä toimiminen sekä yrittäjämäisen asenteen tuoma ratkaisukeskeisyys ja kekseliäisyys. Lisäksi Auramo tukee luovuuttaan lukemalla, meditaatiolla ja light energyn tuomalla positiivisuudella.



-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


ARVOT JA JOHTAMINEN

Millainen Auramo kokee olevansa johtajana? Auramo kertoo kyselystä, jossa taannoin Marketing Clinicillä tiimin vastauksissa nousivat adjektiivit: inspiroiva ja luova ja reilu. Psykologisissa testeissä inspiroinnin vierelle nousee dominointi, joka Auramon mukaan näkyy halussa johtaa. Johtajana Auramo kuvaa itseään näin: ”Oon aika vaativa ja tykkään tehä töitä hyvien fiksujen ihmisten kanssa jotka pystyy ajattelemaan nopeesti. Mun tehtävä on myös huomata ihmisten vahvuudet ja heikkoudet ja valjastaa ne vahvuudet.”

Arvojaan Auramo halusi testata käytännössä ja hän kehitti itselleen oman arvotyökalun, jonka avulla pystyi peilaamaan miten hänen arvonsa heijastuvat johtamisessa. Arvotyökalun avulla Auramo huomasi, että esimerkiksi vaativuus on sitä, että hän välittää tiimistään ja haluaa että tiimiläiset menestyvät. Hän kokee, että on hänen vastuullaan viedä tiimiläisiä eteenpäin, ohjauksen tarve on erityisen suurta nuorempien työntekijöiden kohdalla. 

Yksi Auramon arvoista on rauha joka näyttäytyy oikeudenmukaisuutena ja reiluutena. Reiluus läpileikkaa koko tekemisen aina sisäisestä tiimityöskentelystä alihankkijasuhteisiin. Auramo haluaa, että myös häntä ja yritystä kohdellaan reilusti. Johtajana Auramo näkee vapauden tärkeänä arvona ja siihen liittyvän voimaantumisen vastuunottamista  ja oppimista unohtamatta. Ei ole yleistä, että johtajalle on ok, että hänen heikkouksistaan puhutaan. Auramolle on. Hänestä se on osa läpinäkyvyyttä eikä omat heikkoudet hävetä. Päinvastoin, kaikille on hyvä tuntea toistensa heikkoudet. Kääntöpuolena on onni tuntea kollegoiden vahvuudet. Tuntemus auttaa koko tiimiä luomaan yhdessä työyhteisön joka näyttäytyy osaavana ulospäin.


JOHTAJAN TÄRKEIMMÄT PÄÄTÖKSET

Auramon johtajana tekemät tärkeimmät päätökset ovat liittyneet irtisanomisiin ja palkkaamisiin sekä organisaation suunnan muutosten tekemiseen. Irtisanomisissa henkilökohtaisesti Auramolle on ollut vaikeinta se, ettei hän ole osannut ohjata tai saanut henkilön koko potentiaalia esiin, eikä ole pystynyt kaupallistamaan henkilön osaamista. Hän ei koe, että paremmat tai laajemmat ennakkotestaukset olisivat muuttaneet asiaa. Vastuu on aina hänen.

Tilanne on start up -kulttuurissa toinen, työyhteisönä se on luova eikä ihan kaikkea osaamista voikaan testata ennakkoon, kun tekeminenkin on sellaista mitä ei ole tehty ennen. Välillä perehdytys näyttäytyy vaativuutena, sen taustalla on kuitenkin halu, että henkilö oppii ja onnistuu. Auramo ja hänen yrityksensä käyttää paljon aikaa esimerkiksi harjoittelijoiden perehdytykseen toiveena, että harjoittelija voisi kasvaa tehtäviinsä ja hänet pystyttäisiin vakinaistamaan.


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KULTTUURIVINKKI KULTTUURINTUOTTAJILLE

Manuela Boscon taide, auttaa kaikkia itsensä etsijöitä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Termien selitys:

Prönöily*= kulttuuri, jossa ideat, osaajat ja intohimot löytävät toisensa.


8.11.2020

Valkoiset avaimet; näkymätön valta ja liittolaisuus.

 

Valkoinen leikkikenttä-kirjoitus Amira Khalifalta on pysäyttävä. Kun Khalifa kysyy puolustaako tai auttaako joku häntä, vai onko hän yksin tehtävässään, tunsin palan kurkussa. Jo kokemus siitä, että on yksin, että ei tule kuulluksi tai huomioiduksi, on karmea. Olen pohtinut kulttuurituottajan roolia yhteiskunnan ajankohtaisten aiheiden ja tapahtumien peilinä, keskustelun avaajana ja tilanteisiin puuttujana. Khalifan kirjoituksesta sain potkua kirjoittaa asiasta: mikä on kulttuurituottajan rooli yhteiskunnan rakenteiden kyseenalaistamisessa, murroksessa, muutoksessa? Tähän kysymykseen ei tule yhden blogipostauksen aikana löytymään vastausta, mutta jos kysymys herättää keskustelua kulttuurialan toimijoissa, ehkä löydämme vastauksia yhdessä etsimällä.


Khalifa kirjoittaa kokemuksistaan suomalaisessa tv- ja elokuvateollisuudessa, ja muun muassa kysyy mistä representaation puute ja eriarvoisuus johtuu. Tämä kysymys voisi hyvin olla osoitettu suoraan kaikille kulttuurikentän tekijöille. Kun mietin tämän hetkistä, kulttuurialan ammattilaisista koostuvaa, kulttuurituottajan maisteriopintojen opiskelija ryhmääni, jään pohtimaan Khalifan sanoja representaation merkityksestä. Kuka päätyy opiskelemaan kulttuurituottamista? Entä kulttuuri, jota tuotamme ja tarinat joita kerromme; mihin pohjaamme valintamme? Kenet kutsumme vierailevaksi taiteilijaksi, asiantuntijaksi? Kenen tarinoille annamme tilaa ja millaista tilaa annamme?


Khalifa on oikeassa painottaessaan kulttuurin tekijöiden vastuuta moninaisemman yhteiskunnan rakentamisessa. Kunnes kulttuurista päättävien ja kulttuuria tuottavien joukko on moninaistunut, jokaisen kulttuurialan toimijan pitäisi tiedostaa se näkymätön valta, joka heidän päätöksissään on. Ainakin osa kulttuurituottajan koulutuksia tarjoavista oppilaitoksista Suomessa määrittelee yhteiskunnallisen vaikuttamisen olevan yksi ammattikorkeakoulusta valmistuvan kulttuurituottajan osaamisala. Tämän perusteella kulttuurituottajilla pitäisi siis olla työkaluja, joilla vaikuttaa. Ehkä enää ei pitäisikään kysyä kuuluuko kulttuurituottajan ottaa kantaa, vaan miten kulttuurituottajana saat ja voit ottaa kantaa, ja miten sen teet.

Vuonna 2020 globaali rasismin vastainen liikehdintä on herättänyt kauan kaivattua keskustelua. Keskellä globaalia pandemiaa nähtiin rakenteellisen rasismin vastaisen liikkeen nousu myös Suomessa. Yhdysvalloista käynnistynyt Black Lives Matter-liike keräsi Helsingissä kesäkuussa 2020 järjestettyyn BLM-liikkeen tukimielenosoitukseen arviolta yli 3000 henkilöä. Termi rakenteellinen rasismi on siirtynyt akatemiasta arkikeskusteluihin. Kuten Khalifakin kirjoittaa, kuuluu yleissivistykseen ymmärtää, mistä oikein on kyse kun keskustellaan ihonväriin liittyvästä eriarvoisuudesta. Ymmärryksen lisäksi tarvitaan tekoja. Ei riitä, että sanomme vastustavamme yhteiskunnan epäkohtia. Tarvitaan arjen tekoja, jotka tukevat muutosta siihen yhteiskuntaan, jossa toivomme elävämme. Komppaan Khalifaa myös siinä, että on kulttuurialan toimijoiden tehtävä luoda ne rakenteet ja mahdollisuudet, johon kaikilla on pääsy. Teoilla pystymme näyttämään, että puolustamme ja autamme rakentamaan moninaisempaa kulttuurialaa. Mitä sinä aiot tehdä tänään, huomenna, ensi viikolla?


Haluan haastaa jokaisen tämän blogin lukijan tutustumaan seuraavaan artikkeliin: Kuinka hyödynnän valkoista etuoikeuttani? Tutustuin itse samaiseen artikkeliin Khalifan jutun kehottamana. Oman etuoikeuden tarkastelu ja tunnistaminen voi olla epämiellyttävää. Uskaltaisin kuitenkin väittää, ettei se ole yhtä epämiellyttävää, kuin eri arvoisessa yhteiskunnassa eläminen. Kyseisen artikkelin pohjalta, ja kun jostain pitää aloittaa, olisiko kulttuurituottajille tarpeen luoda muistilista, joka tukisi moninaisemman kulttuurin toteuttamista?


Loppuun vielä suora lainaus Amira Khalifalta. “Toivon sydämestäni näiden nuorten ja oman sisäisen lapseni puolesta, että tämän valkoisen leikkikentän portinvartijat avaavat portit kaikenlaisille ihmisille, eikä osaa kokonaisuudesta enää jätetä ulkopuolelle.” Toimisiko tämä lause kulttuurituottajien uutena kulmakivenä? 



Lähteet:https://amirakhalifa.com/2020/07/17/valkoinen-leikkikentta/?fbclid=IwAR2vCf3NocDCoa3ej8fzpwJskb-l55kjn5dXgscHxJIZRNyVCLdnBl3de3M


6.11.2020

Kohti turvallisia tapahtumia

Keväällä koronatilanteen iskiessä päälle tapahtuma-ala pysähtyi kuin seinään. Alalla oli monin paikoin ollut takana monta kasvun vuotta. Pysähdys oli todella äkkinäinen ja koko kevättä seurannut aika on ollut haastavaa rajoitusten, säädösten ja tilanteiden alati muuttuessa. Parannusta, ainakaan varmaa, toiminnan varmasti mahdollistavaa sellaista ei taida olla odotettavissa ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen. Jopa 2000 tapahtuma-alan yritystä onkin lähikuukausina lopettamisen uhan alla. 

Virtuaalitapahtumissa on puolensa ja puolensa - niiden kautta on löydetty lisää kanavia äkkitilanteeseen, mutta pitkässä juoksussa virtuaalisuus saattaa tavallaan myös ikään kuin kaventaa kenttää. Tai ainakin muokata toimijakenttää reilulla kädellä.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma-alaa täytyisi erityisesti tässä megaluokan kriisissä ajatella kokonaisuutena. Esimerkiksi musikkitapahtumat saavat usein huomiota mediassa, mutta myös yritystapahtumat ovat koko tapahtuma-alan ekosysteemille todella tärkeitä. Monet toimijat ja alihankkijat toimivat useammalla eri sektorilla, hieman esimerkiksi vuodenajasta ja sesongista riippuen.

Kokonaisuutena toimimalla on mahdollisuus vaikuttaa ja saada kehitettyä uudet turvallisen tapahtuman mallit.

Oispa (turvallisia) tapahtumia!


Lähteet:

Musiikkialaa uhkaa musertava lasku - Ministeri Saarikko kutsuu Paula Vesalan ja muut alan toimijat tapahtuma-alan pelastusryhmään Yle 23.10.2020 Anne Nevalainen
https://yle.fi/uutiset/3-11606991

Jopa kahden tuhannen tapahtuma-alan yrityksen toimintaa uhkaa lopetus lähikuukausina – keskusjärjestö vaatii tapahtumille nopeaa exit-strategiaa
Tapahtumateollisuus ry, 4.11.2020
https://www.tapahtumateollisuus.fi/ajankohtaista/2020/11/jopa-kahden-tuhannen-tapahtuma-alan-yrityksen-toimintaa-uhkaa-lopetus-lahikuukausina/

Covid-19 ja instituutiokehitys

Euroopan kulttuuripääkaupunki valitaan Suomesta seuraavan kerran vuodeksi 2026. Hakijakaupunkeja ovat Oulu, Tampere ja Savonlinna (Saimaa), Valintaprosessi on tällä hetkellä menossa toisessa ns. valintavaiheessa - ensimmäinen hakuvaihe (esivalintavaihe) päättyi kesäkuussa 2020 ja hakijakaupungit jatkavat hakemustensa valmistelua kevääseen 2021 saakka. Hakemusten perusteella 12-henkinen eurooppalainen asiantuntijaraati tekee lopullisen valinnan kesäkuussa 2021, mikä suomalainen kaupunki valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2026. 

Euroopan kulttuuripääkaupungit ovat kymmenien vuosien ajan olleet näkyvintä Euroopan unionin kulttuuriin liittyvää toimintaa. Kulttuuripääkaupungit korostavat kulttuurin ja luovuuden merkitystä kaupunkien ja alueiden elinvoiman kehittäjänä. Instituutio on muuttunut ja kehittynyt vuosikymmenten varrella - alkutaipaleella tittelin sai mm. Ateena, itseoikeutetusti, kun taas sittemmin instituution uudistuessa kehitysnäkökulma on saanut painotusta.

Valittu kulttuuripääkaupunki keskustelee ohjelmallaan Euroopan (ja maailman) kanssa, ottaa osaa historiaan, ajankohtaisiin aiheisiin sekä mielellään tarjoaa myös jotain uutta yhteiseen keskusteluun.

Tällä hetkellä tulevien hotelliöiden laskeminen ei liene päällimmäisenä laskurina kellään, vaan kulttuuripääkaupunkinimikkeestä toivotaan elvyttäjää koronan pahasti kurittamalle alalle. Ehkä tässä on potentiaalisia uusia näkökulmia myös tälle ajassa muuttuvaiselle kulttuuripääkaupunki-instituutiolle ja myös eurooppalaisuuteen - voi olla niinkin että ainakaan lähivuosien kulttuuripääkaupungeissa ei nähdä kulttuuripääkaupunkituristeja, vaan yhteisöllisyyttä ja keskustelua pidetään esillä virtuaalisesti, ehkä sitä kautta vielä entistäkin laajemmilla yleisöillä.

Verkostot tekevät tuottajan

Musiikin tekijänoikeuksiin liittyvä ongelma
—> soitan entiselle kollegalleni, joka on tehnyt pitkän uran muusikoiden kanssa. 

En löydä tietyn esiintyjän yhteystietoja
—> laitan viestiä tuottajakollegalleni, jonka tiedän tehneen töitä kyseisen esiintyjän kanssa.

Viestintään liittyvä kysymys
—> käännyn toimittajatuttavani puoleen ja pyydän apua.

Talousasiat räjäyttävät pääni
—> anelen kirjanpitotuttavaani konsultoimaan.

Portfolio-esittelyissä nousi esiin verkostot ja niiden merkitys. Ne ovat asia, joka usein unohtuu, kun miettii osaamistaan ja vahvuuksiaan kulttuurituottajana, tai minä tahansa työntekijänä. Verkostot ovat sosiaalista pääomaa, jota kannattaa ylläpitää ja tuoda esiin varsinkin työnhaussa. Jokaiselle on kehittynyt verkostoja harrastusten, opiskeluiden, entisten työpaikkojen ja nykyisten työtehtävien kautta. Harva meistä tekee asioita täysin yksin.

Me Kutu Yamk 2020-vuosimallia olevat opiskelijatkin olemme kokonainen verkosto. Se määrä osaamista, mikä tähän kyseiseen verkostoomme sisältyy, on uskomaton. Verkostomme lonkerot yltävät pienistä paikallisista yhdistyksistä isoihin kansainvälisiin toimijoihin, vapaan kentän tekijöistä kuntatason organisaatioihin. Verkostomme sisältää Suomen kovimpia tuottajia; alalla tehtyjä töitä löytyy yhteensä kymmenien ja kymmenien henkilötyövuosien edestä. 

Verkostot voivat olla sosiaalista pääomaa, mutta ne ovat myös tietoympäristö. Käytännön taidot, byrokratian labyrintit, taloudelliset asiat, markkinoinnin salat; muun muassa kaikkien näiden hallitseminen löytyy tammikuussa 2020 yhteen tuodusta verkostostamme. Ongelma kuin ongelma, olen varma, että jo pelkästää tästä verkostosta sen ratkaisemiseen löytyy tietotaitoa. Ongelmanratkaisukyky nousee aivan uudelle tasolle, kun puhelimesi yhteystiedoista löytyy erilaisia ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Jos ongelmaan ei löydy ratkojaa tai tehtävään tekijää suoraan verkostosta, se löytyy vähintään verkoston kautta. Meillä kaikilla on apunamme toistemme osaaminen, mutta myös toistemme verkostot.

Suomalaisen työn yksi erityispiirre tuntuu olevan salailu ja omista ideoista kiinni pitäminen, pelko ideavarkaille ja aitojen rakentaminen oman työn ympärille. Tällainen ei kuitenkaan sovellu verkostotyöskentelyyn. Verkostot ovat kaksisuuntaisia katuja. Jotta verkostojen osaamista voi hyödyntää, niille pitää myös tarjota omaa osaamistaan ja olla valmis auttamaan. Verkostojen kautta ei kuitenkaan tarvitse antaa vain ilmaista apua, vaan niiden kautta voi liikkua myös työpaikat, suositukset ja palkalliset tehtävät.  

Verkostot ovat se, mikä tekee ihmisestä tuottajan. Yksittäinen ihminen ei voi osata kaikkea täydellisesti, mutta kun kokoaa ympärilleen osaavia ihmisiä, voi yksittäisellä ihmisellä olla mahdollisuus saada kaikkeen täydellinen osaaja. Tuottajan on tärkeää osata pilkkoa oma työnsä osiin ja pyytää tarvittaessa neuvoa tai apua. 

Yksi merkittävin syyni hakeutua opiskelemaan kulttuurituottajaksi, oli verkostojeni kasvattaminen. Tiesin, että luennoilla saatavan tiedon lisäksi, voin imeä tietoa myös tulevilta opiskeluystäviltäni. Varsinkin kasvukeskusten ulkopuolelle työskennellessä tuntee olonsa yksinäiseksi. Muun muassa siksi olen onnellinen, että olen osa Kutu Yamk 2020 -verkostoa. Toivottavasti pystymme pitämään verkostomme elinvoimaisena ja aktiivisena myös opintojen jälkeen!

Lähteet:
Korhonen, Vesa, Työn ja oppimisen verkostot - näkökulmia sosiaalisen pääoman kehkeytymiseen, 2005, teoksessa E. Poikela (toim.) Oppiminen ja sosiaalinen pääoma. Tampere: Tampere University, Press. 201– 222.

Jokisaari, Markku, Työelämään siirtyminen. Vuorovaikutusta tavoitteellisen toiminnan, sosiaalisen pääoman ja työelämän välillä, 2002, teoksessa: Katariina Salmela-Aro & Jari-Erik Nurmi (toim.): Mikä meitä liikuttaa: Modernin motivaatiopsykologian perusteet. Jyväskylä: PS-kustannus, 67–81.

1.11.2020

Minun Suomeni on

Kuluva vuosi jää historiaan monin tavoin. Syyskuussa Yle uutisoi, että perinteisiä Linnan juhlia ei järjestetä koronaepidemian vuoksi. Itsenäisyyspäivää juhlistetaan kuitenkin Ylen televisiolähetyksen välityksellä. Juhlat ovat aikaisemmin jääneet pitämättä pakottavien olosuhteiden, kuten sota- ja lamavuosien vuoksi.

Koronaepidemia on vaikuttava sukupolvikokemus, poikkeustila, joka muuttaa arkea, herättää pelkoa ja vaatii ihmisiltä poikkeuksellista joustoa ja kestävyyttä, taistelua yhteisrintamassa.

Poikkeuksellisina aikoina yhteisöllisyys on erityisen tärkeää. Normaalioloissa kansalliset juhlapäivät rytmittävät vuoden kiertoa, muistuttavat maamme historiasta ja sotiemme veteraanien uhrauksista. Itsenäisyyspäivänä voi pysähtyä pohtimaan omaa suhdetta kotimaahan ja niitä olosuhteita, joissa saamme nykypäivänä elää arjessa, turvattuina. Isänmaallisuudella on moninaisia sävyjä ja jokainen kokee sen omalla tavallaan.

Kuva Kosti Keistinen Pixabaystä

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet

Sotiemme veteraanien joukko alkaa käydä pieneksi. Sodan kokeneet sukupolvet poistuvat vähitellen keskuudestamme ja välitön kosketus heidän kokemuksiinsa sotavuosista ja jälleenrakentamisen ajasta lipuu hiljalleen ulottumattomiimme. STM:n mukaan vuoden 2020 lopussa veteraaneja arvioidaan olevan Kelan rintamalisän saajien ennusteen mukaan 6 536, joista miehiä on 3322 ja naisia 3213. Sotainvalideja on noin 900 henkilöä. Heidän keski-ikänsä on kivunnut jo 92 vuoteen ja määrä vähentyy nopeasti, vuosittain arviolta jo 20 prosenttia.

Huomattavaa on, että naisten osuus tilastossa on suuri. Naiset työskentelivät sotien aikana mm. lottina, sotilaskodeissa, ilmatorjunta- ja evakuointitehtävissä ja huolehtivat kotirintamalla sodasta palanneiden puolisoiden ja perheen hyvinvoinnista.

”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
Muistakaa, heille kallis ol' maa
Kertokaa lasten lapsille lauluin
Himmetä ei muistot koskaan saa”
(Veteraanin iltahuuto)

Meidän jäljelle jäävien tehtävänä on yhdessä vaalia veteraanien perintöä ja huolehtia siitä, että nämä tärkeät tarinat kerrotaan myös jälkipolville. Kulttuurituottajalle veteraaniperinteen vaaliminen on luonteva osa kotiseutu- ja kulttuurityötä, sillä sotien ja sotaveteraanien tarinat ovat myös oman kotiseudun tarinoita ja osa kulttuuriympäristöä: tapahtumia, paikkoja ja ihmiskohtaloita. Kunnissa kansallisia juhlapäiviä vietetään jo kunniakäynneillä ja juhlatilaisuuksissa. Sisältöjä viedään yhä enemmän myös perusopetukseen. Omalla työpaikallani kansallisten juhlapäivien toteutuksessa tehdään tiivistä yhteistyötä paikallisten veteraani-  ja reserviläisjärjestöjen sekä seurakunnan kanssa. Kotiseutuliitto haastaa työhön mukaan myös kotiseutuyhdistyksiä.

Tammenlehvän perinneliitto ja veteraanijärjestöt ovat tehneet valtakunnallisesti ansiokasta työtä perinteen tallentamiseksi. Verkkosivuilta löytyy runsaasti materiaalia, kuten veteraanien haastatteluja ja kokemuksia sota-ajoilta esimerkiksi opetuksessa käytettäväksi. Sukututkimuksen ja henkilöhistorian näkökulmasta mielenkiintoista on myös mahdollisuus omien isovanhempien tai muiden sukulaisten sotatien selvittämiseen.

Suomen Sotaveteraaniliiton kotisivut ja materiaalipankki
Tammenlehvän perinneliitto

-Erika Honkanen, kulttuurikoordinaattori ja kulttuurituotannon YAMK-opiskelija

27.10.2020

Epävarmuus ei poista vahvuuksia


Muutosjoustavuus eli resilienssi on termi, jota psykoterapeutti ja työnohjaaja Krisse Lipponen kuvaa sanoilla paineista selviäminen, toimintakyvyn säilyttäminen muuttuvissa oloissa, avun pyytäminen ja yhdessä tekeminen. Resilienssiä voi myös verrata kuminauhaan, joka venytessään palaa takaisin muotoonsa (Joylla 2020). 




Nykypäivänä sekä työ-, opiskelu-, ja muu elämä kytkeytyvät monella meistä muutoksen ja epävarmuuden ja -mukavuuden sietämiseen. Pätkä- ja projektitöiden sekä työttömyyden uhan ja koronan aiheuttamien uusien olosuhteiden vallitessa muutosjoustavuuden merkitys on monelle suuri. 

Kuinka sietää taloudellisen ja henkisen ahdingon uhkaa ja todellisuutta? 

Hallinnan tunteen merkitys jaksamisen kannalta on suuri ja sen menetys haastaa mielenterveyttä. Koronaepidemia on aiheuttanut muun muassa sen, että mielenterveyden häiriöt uhkaavat jäädä vaille asianmukaista hoitoa. Tilanne on huolestuttava, sillä mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet Suomessa jo ennen koronaepidemiaa (Terveystalo 2020). Kulttuurialan työntekijöille erityisesti tapahtumien peruuntuminen tai muuttaminen virtuaalisiksi on johtanut lomautuksiin ja työpaikkojen menetyksiin ja sitä kautta heikentyneen mielenterveyden ja syrjäytymisen uhkaan. Jo ennestään epävarmojen rahoituslähteiden varassa toimiminen kutistaa kulttuuritoimijoiden tilaa vieläkin pienemmäksi. Ahdingon ilmapiirin ainekset ovat valmiina ja aistittavissa. 




Voisimmeko tässä tilanteessa käyttää hyväksi muutosjoustavuutta ja kiinnittää huomiota onnistumisten ja hallinnan tunteen vahvistamiseen siinä, missä se on mahdollista? 

Yksi onnistunut esimerkki on Suomen Nuorisoseurojen ja Tampereen kaupungin yhteistyökumppaneineen järjestämä folk- ja kansantanssitapahtuma SottiisiMoves, joka jouduttiin perumaan koronan vuoksi - kahdesti. Lopulta tapahtuman järjestäjät päättivät kuitenkin sisukkaasti järjestää tapahtuman streameina, jotka keräsivät lähes 6000 katsojaa (SottiisiMoves 2020). 

Jokainen tapahtumanjärjestäjä tietänee sen tunteen, joka valtaa työntekijät ja tiimin onnistuneesti läpi vedetyn tapahtuman jälkeen. Vastoinkäymisten tuulessa pusketun tapahtuman tuottamisen jälkeen voi vain arvailla tapahtumajärjestäjien tuntemuksia. Suomen Nuorisoseurojen toimialajohtaja Jukka Heinämäki kommentoi tapahtumaa sellaiseksi, jossa ”yhteys syntyi ja tunnelma välittyi verkon kautta.” 

Luovien alojen vahvuus on ainakin se, ettei ihmisten sisukkuutta, idearikkautta ja kohtaamistaitoja ei voi ulkoistaa koneille. Toivottavasti hybriditapahtumien hyödyt, moniammatillisuuden tukeminen ja yhteistyön henki nähdään ja tulevat vahvistumaan tässä ajassa. 




Lähteet: 
Työ- ja elinkeinoministeriö 2020. Haettu 27.10.2020. https://tem.fi/muutosjoustavuus-resilienssi- 

Haikola, Anne 2020. Resilienssi antaa voimaa. Haettu 27.10.2020. https://www.joylla.com/blogi/resilienssi-antaa-voimaa 

Ukkonen, Camilla 2020. Resilienssi rakentuu rutiineissa ja sosiaalisissa suhteissa. Haettu 27.10.2020. https://tiedonsilta.fi/resilienssi-rakentuu-rutiineissa-ja-sosiaalisissa-suhteissa/ 

SottiisiMoves 2020. Haettu 27.10.2020. https://sottiisi.fi/sottiisimoves-2020-streamilla-lahes-6000-katsojaa/ 

Suomen terveystalo 2020. Haettu 27.10.2020. https://www.terveystalo.com/fi/Sijoittajat/Tiedotteet/?crid=877CA13D436023F2