20.11.2020

Joutilaisuudesta ja sen semmoisesta


Kirjojen lukeminen on jäänyt pitkäksi aikaa. Syytin hektistä elämää, lapsia, vanhuksia, työkiireitä ja kaikesta siitä seurannutta väsymystä, joka laittaa antautumaan suoratoistopalvelujen helppoon viihteeseen sen sijaan, että olisi tarttunut vaikka kirjaan. Jatkuvasti ilmestyvät kiinnostavat kirjauutuudet ja ajatus niiden lukemisesta on seurannut koko ajan takaraivossa kuitenkin ja odottanut hetkeä lukuinnon palaamiselle. Kirjaan sukeltaminen ja sitä myöten saavutetun rentouden tunteen haluan takaisin, sen sijaan että jatkuvasti turrutan oman ytimeni äänen viihteen kohinaan.


Joka torstai-ilta seuraamme mieheni kanssa englantilaisen kirjailijan ja päätoimittajan Tom Hodgkinson luoman Idlerin “pubi-iltaa” Zoomin kautta. Idler on aikakauslehti, joka on rakentunut joutilaisuuden konseptin ympärille. Siinä kiinnitetään huomio yksinkertaiseen, joutilaaseen elämään, eikä itsen sisintä yritetä peittää touhukkuudella. Idler kääntyykin suomen kielellä kuvaavasti joutomieheksi, laiskimukseksi tai sohvaperunaksi. 


Joka viikko Idleriin osallistuu “idlaajia” ympäri maailmaa ja Tom ja hänen vaimonsa Victoria Hull jututtavat viikoittain vaihtuvaa vierasta, sekä vakiokasvoja. Vieraat ovat esim. näyttelijöitä, kirjailijoita, psykologeja tai vaikka mehiläisten kasvattajia. Keskustelun teema on aina, ainakin löyhästi, nykypäivän tehokkuusajattelun vastaisesti joutilaisuus ja huomion kiinnittäminen ympäröivään maailmaan, pieniin asioihin ja niistä nauttimiseen. Lopuksi on mahdollisuus esittää kysymyksiä vieraille tai isännille ja yksi elämäni huippuhetkiä onkin ehdottomasti lyhyt keskustelu Smack the Pony -näyttelijä Sally Phillipsin kanssa hänen kiinnostuksestaan Suomea kohtaan. 


Eilistä Idleria seurasin vain ohimennen sivusta (koska seurasin samalla viihdeohjelmaa tv:sta…). Vieraana oli englantilainen psykologi ja kirjailija Claudia Hammond, joka on palkittu tv- ja radiotoimittaja, kirjailija, psykologi ja luennoitsija. Hän jakaa työssään tapoja, miten erilaisista psykologisista ja lääketieteellisistä tutkimuksista saatu tieto voi auttaa jokapäiväisessä elämässä, konkreettisesti. Uusimmassa kirjassaan, The Art of Rest, hän kertoo englantilaisesta, hyviä rentoutumis- ja lepokeinoja kartoittaneesta kyselytutkimuksesta. Ainakaan itselleni testin tulos ei ollut suuri yllätys, kun lukeminen rankattiin parhaaksi keinoksi rentoutua. 


Olen ihastunut ajatukseen joutilaisuudesta. Se sotii vahvasti vastaan sitä sisään rakennettua tehokkuusajattelun ääntä, joka vaatii nostamaan hanurin ylös penkistä ja käärimään hihat. Miksi? Eikö vähemmälläkin pärjää ja eikö makaaminen ja vaikka se lukeminen juurikin edesauta hyvinvointia ja pidä mielen virkeänä? Kyllä, ainakin jos Tom Hodgkinsonilta kysytään. Hänen ja Matthew De Abaituan toimittaman Matkaopas joutilaisuuteen -kirjan takakannessa kerrotaan "maailmankirjallisuuden klassikoista löytyvän erilaisia näkemyksiä laiskottelun tärkeydestä ja työnteon turhuudesta," kuten tämä ote James Hiltonin teoksesta Lost Horizon vuodelta 1933:


“Eikö maailmassa olekin nykyisin liikaa kiirettä ja eikö oisi parempi, jos lorvailijoita olisi enemmän?”

 

Tom Hodgkinson ja hänen filosofiansa on tullut tutuksi minulle kirjoistaan Joutilaisuuden ylistys, Joutilaita iloja, Joutilaat vanhemmat, Vapauden ylistys, Matkaopas joutilaisuuteen ja Business for Bohemians. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!




Meillä on kaikkea henkemme pitimiksi, olkaamme siis välillä jouten!


Riikka


Jk. Jos minä olen ihastunut ajatukseen joutilaisuudesta, niin on myös mieheni. Hän oli järjestänyt viime huhtikuuksi Tom Hodgkinsonin vierailulle kotikaupunkiimme Lappeenrantaan, mutta kaikki tietävätkin mitä viime keväänä tapahtui, tai ei tapahtunut. Ehkä vielä jonain päivänä saamme kuitenkin kuulla joutilaisuuden sanansaattajaa livenä kotimaassamme!




Lähteet:

https://www.idler.co.uk/

https://claudiahammond.com/

Tom Hodgkinson & Matthew De Abaitua: Matkaopas joutilaisuuteen


5 kommenttia:

  1. Hyvä loppukaneetti: "Meillä on kaikkea henkemme pitimiksi, olkaamme siis välillä jouten". Olen itse miettinyt myös, että kun meillä on kaikkea henkemme pitimiksi, niin mihin tulisi suunnata energiansa ja aikansa. Oma pohdintani kohdistuu lähinnä energiatehokkuus ajatteluun. Nyt, kun ei tarvitse käyttää kaikkea aikaansa ja energiaansa saadakseen vaikka ravintoa ja suojaa talven varalle koko perheelle tai selviytymiseen jokapäiväisestä arjesta noin muutoin, niin mikä olisi se seuraavaksi tehokkain tapa tuottaa tulosta näin niinkuin ihmisenä tai niinkuin tässä onnekkaassa tilanteessa?
    Joutilaisuus on tärkeää luomistyössä ja sitä usein vähätellään. Ei tehokkuusajattelu pidä sisällään joutenoloa ja tehokkaathan ne maailmaa pyörittää, eikös? Onneksi kuitenkin enenemissä määrin tunnustetaan luovan työn tarvitsema joutilaisuus.
    Ehkäpä juurikin siihen on annettava oma (aika ja energia) panoksensa, joutilaisuuteen, jonka kautta joku päivä luovan ajattelun tuloksena pelastaisi vaikka maailman.

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjoitus Riikka ja hyvä kommentti Annilta.
    Olen miettinyt joutilas sanaa jo vuosia. Miten se usein ainakin lapsena selitettiin laiskuuden synonyyminä ja jonkinlaisena kirosanana. Laiskuus ja joutilaisuus ovat kuitenkin hyvin eri asiat. Joutilaisuus on ihanaa ja täynnä havainnointia ympärillämme rakentuvasta maailmasta. Kuten Annikin mainitsi ilman joutilaisuutta on mahdotonta luoda uutta. Aivot tarvitsevat aikaa vain olla, myös hereillä ollessamme. Ikkunasta ulos tuijottaminen onkin yksi parhaista harrastuksista, jota valitettavan harvoin kuitenkin muistan tehdä. Mieleen muistuu 2010 luvun alussa Italiassa järjestetty taideresidenssiohjelma, jonka tarkoituksena oli antaa kasalle taiteilijoita mahdollisuus olla tekemättä mitään 3 viikkoa. Muistan miten tämä räjäytti ajatukseni siitä miten joutilaisuus tai tekemättömättömyys voikin olla se suurin teko, joka edesauttaa uuden luomisessa. Kuinka tärkeää tässä jatkuvassa tiedon täydessä hullun myllyssä on vain olla ja unohtaa kaikki. Olemmeko unohtaneet miten vain olla? Lukeminen on itselleni tärkeää ja ehkä tietynlaista joutilaisuutta. Luen paljon ja paljon täyttä höttöä. Se on ihanaa ja kannustan siihen kaikkia. Lukeminen minulle on ikkunasta ulos tuijottelua, viihdettä ja empatiakyvyn kasvattamista. Ehkä joutilaisuus on meille tuottajille vaikeaa, koska onhan työmme olla juurikin tuotteliaita. Luomme aikatauluja, tehtäviä ja upeita lopputuloksia. Ehkä erityisesti meille joutilaisuus tai jopa täydellinen laiskuus voisi olla erityisen tärkeää?

    VastaaPoista
  3. Ah tää on niin hyvä! Suorittaminen. Tuottava yhteiskunnan jäsen. Touhottava tyyppi….koko ajan muka joku juttu joka vaatii hoitamista. Tykkään maata sohvalla ja kuunnella musiikkia, erityisesti kun tulee uusi albumi jonka haluan kuunnella kokonaisuutena. Joutilaisuus on myös mitä teen usein esiteini-ikäisten kummilasten kanssa; löhötään sohvilla ja ei tehdä mitään, ei myöskään räplätä puhelimia, kunnes joku keksii että on ehkä vähän nälkä. Mutta kirjojen lukeminen, se tuottaakin jo haasteita! Kiitos Riikka hyvästä postauksesta, ja myös tuosta Idler-vinkistä, alkoi kiinnostamaan. Ehkä se lievittäisi ikävää brittiläiseen pubiin, niissä on muuten hyvä olla joutilaana!

    VastaaPoista
  4. Hurraa joutilaisuus! Mulla on itellä tällä hetkellä niin, että en koe iltaa vapaaillaksi ellen saa maata sohvalla. Ainoa, että sohvalla makaamisen lisäksi katson telkkaria ja räplään puhelinta. Lopulta ilta on hujahtanut hetkessä enkä koe, että olisin levännyt, koska olen rasittanut aivojani kaikella sillä ruutuajalla. Eli käytännössä suoritan vapaailtoinani jonkinlaista rentoutumisriittiä :D Tällä viikolla asetin puhelimeeni rajoituksia näyttöajan suhteen ja aloin kutomaan. Yritän opetella taas lukemaan kirjoja tai makailemaan sängyllä ja tuijottelemaan kattoon. Antaisi aivoille hetken tauon, ja antaisi vaan ajatusten mennä ja tulla. Se on yllättävän vaikeaa!

    VastaaPoista
  5. Aiemmat kommentoijat nostivat esiin tärkeän pointin, että joutenolo parantaa luovuutta ja aivot tarvitsevat tilaa ajattelulle. Lainasin juuri kirjastosta Juha T. Hakalan ”Tylsyyden ylistys” -teoksen. Hakala nostaa esiin kiinnostavan näkökulman; että tylsyys on kasvokkain oloa itsensä kanssa. Ehkä moni ei halua tai uskalla kohdata itseään ja siksi hukuttaa kaiken aikansa tekemiseen.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.