Sosiaalinen media muokkaa keskusteluilmapiiriä
Internetin ja sosiaalisen median myötä kulttuurinen keskusteluilmapiiri on muuttunut. Muutos on jatkuvaa ja myös hyvin nopeaa. Teknologian mahdollistaessa välittömän tiedonjakamisen, voidaan mille tahansa asioille saada vaivattomasti julkisuutta. Myös reaktiot ovat nopeita ja siksi usein jopa harkitsemattomia. Teos lytätään, ennen kuin sen merkitystä on ehditty ymmärtämään. Tai ennen kuin sitä on edes nähty. Se miten uudenlaiseen keskusteluun tai kommentointiin osallistutaan, vaatii vielä opettelua.
Huolestuttavaa keskustelukulttuurin kehityksessä on se, että väärässä paikassa sanottu sana tai puolihuolimaton lause voidaan yhtäkkiä levittää suuren yleisön eteen. Asiayhteydestään irrotettu kommentti saa äkkiä uuden merkityksen ja kommentoija välittömän tuomion. Raivostunut yleisö voi kertaantua valtavaksi ihmismassaksi, joka vyöryttää vihansa yhden tahon suuntaan. Pahimmillaan se taho on yksittäinen ihminen, jolle tilanne voi olla kestämätön.
Jos miettii asiaa omalta kohdaltaan, niin harva meistä on koko oman historiansa aikana onnistunut aina lausumaan ääneen ainoastaan harkittuja asioita tai kyennyt onnistumaan kaikissa toimissaan niin mallikkaasti, ettei minkäänlaisia virheitä ole päässyt sattumaan tai kukaan niistä huomauttamaan. Silti jostain syystä sosiaalisessa mediassa ollaan valmiita julkisesti lynkkaamaan mihin tahansa kömmähdykseen, harkitsemattomaan tekoon tai tyhmyyteen syyllistynyt henkilö.
Cancel-kulttuuri
Ihmisen sosiaalista asemaa tai statusta voidaan julkisesti vahingoittaa tai horjuttaa jo yhdenkin väärän kommentin tai ajattelemattoman vitsin vuoksi. Jostain syystä julkinen häpäisy on muodissa ja siitä kärsii eniten demokraattinen, avoin keskustelu. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on huolestuttavaa, jos asioihin ei uskalleta enää ottaa kantaa, kun rakentavan vuoropuhelun sijaan jaellaan tuomioita ja vainotaan ihmisiä.
Cancel-kulttuurissa mikä tahansa julkisesti sanottu asia voidaan vuosia myöhemmin vielä tonkia esiin ja käyttää kyseisen kommentoijan tuhoamiseen. Vanha twiitti tai päivitys somessa voi johtaa jopa työpaikan menettämiseen tai koko uran tuhoutumiseen. Julkisuudessa esillä olevia henkilöitä nostetaan tikunnokkaan yhden lausahduksen, jopa vääränlaisen vaatteen vuoksi ja ihmisiltä vaaditaan kokonaisvaltaista virheettömyyttä ollakseen kelvollisia.
Cancel-kulttuurin kohdalla tosin kyse on muustakin kuin pelkästä ikävästä kommentoinnista tai julkisesta loukkaamisesta. Henkilö pyritään sulkemaan kokonaan ulkopuolelle; Voidaan puhua potkujen vaatimisesta, kampanjoinnista seminaarissa esiintyvää asiantuntijaa vastaan, vierailevan luennoitsijan estämisestä adressin avulla, virasta erottamisen vaatimisesta tai julkisesta protestista. Miksi? Koska kolmekymmentä vuotta aiemmin hän teki jotain, mikä ei ollut kaikkien mieleen ja nyt hän ei ole kelvollinen pitämään luentoa tai esiintymään tapahtumassa muiden, täydellisten ihmisten kanssa.
Internetin aikakaudella minuutin aikana tapahtunut harkitsematon teko tai tyhmyys voi tallentua pysyvästi ja levitä ympäriinsä. Asiayhteydestään irrotettu sana tai lause, jopa vuosikausia vanha teko siirrettynä nykykontekstiin voi saada aikaiseksi julkisen häpäisyn ja loppuelämän leiman, jolla pyritään pysyvästi viemään henkilöltä saavutettu sosiaalinen asema.
Jos ajatellaan Cancel-kulttuuria suomalaisesta näkökulmasta, on ilmiön perusteita vaikea ymmärtää. Oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen maailmaan pyrittäessä ollaan itse valmiita lynkkaamaan tai tuhoamaan jokin taho jopa yhden teon tai tapahtuman jälkeen. Sataprosenttisen täydellisyyden odottaminen muilta ei tunnu oikeutetulta ja kohtuutonta on se, että ihmistä tai asiaa ei pystytä arvioimaan kokonaisuutena. Kokonaisuutena, jossa on sekä hyvää, että huonoa. Ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus kehittyä yksilönä, oppia teoistaan ja muuttaa ajattelutapaansa. Uudenlaisen suvaitsemattomuuden aikakaudella tuomiot ovat elinikäisiä.
Kun omaa osallistumista julkiseen keskusteluun esimerkiksi jollain taiteenmuodolla joudutaan puntaroimaan seuraavien vuosikymmenten valossa, on todennäköistä, että mistä tahansa tärkeästäkin aiheesta ei uskalleta enää yhtä vapaasti kirjoittaa tai tehdä vaikka kuvataidetta.
Yksittäisen henkilön kohdalla tällaisen maalittamisen kohteeksi joutuminen voi olla kohtalokasta, sillä mahdollisuudet paikata aiheutunutta haittaa ovat vähäiset ja vaikutus voi olla taloudellisesti merkittävä. Luennoitsija, jolla on hyviä ajatuksia niiden huonojen lisäksi, voi antaa paljonkin ajattelemisen aihetta ja näin rikastuttaa keskustelua.
- Katriina Lappalainen, Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija
Lähteet
BBC 2020. Zoe Thomasin artikkeli: “What is the cost of cancel culture?”. BBC News 8.10.2020.
https://www.bbc.com/news/business-54374824/
CBS 2020. Christopher Briton artikkeli: “Cancel culture seems to have started as an internet joke. Now it’s anything but”. CBS News 19.8.2020.
https://www.cbsnews.com/news/cancel-culture-internet-joke-anything-but/
Iltalehti 2020. Sanna Ukkolan kolumni: ”Yksi virhe menneisyydessä voi johtaa potkuihin – ja se on tiedostavien hyvisten vika” Iltalehti 20.8.2020.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f432494c-aefa-4880-a28b-dd7b044d33a2/
NY Times 2020. Ross Douthatin kolumni: “10 Theses About Cancel Culture”. The New York Times 14.7.2020.
https://www.nytimes.com/2020/07/14/opinion/cancel-culture-.html/
Moi Katriina! Otatpa tässä esiin todella ison ja tärkeän kysymyksen. Itselleni tuo termi Cancel-kulttuuri ei ole tullut vastaan mutta jotenkin avautuu heti, mitä sillä tarkoitetaan.
VastaaPoistaAjatuksellisesti lähdin miettimään tätä myös organisaation kannalta. Viestinnän parissa työskentelevänä on ollut aika kurjakin huomata, miten sitä on alkanut entisestään varomaan jokaisia sanavalintoja ja punnitsemaan aina, "miten tämäkin voitaisiin tulkita". Toisaalta viestinnältä vaaditaan rohkeutta, avoimuutta ja uusia kannanottoja ja avauksia yhteiskuntaan ja samalla olla hyvin avoin monikulttuurisuuden, tasa-arvoisuuden ja erilaisten näkökulmien huomioimista. Aikamoista tasapainottelua, jossa jokaisen twiitin ja FB-päivitysten sana- ja kuvavalintoja mietitään paljon, paljon tarkemmin kuin aiemmin. Se on mielestäni hyvä kehitys ja on herkistänyt aisteja joka suuntaan tavalla, josta vielä vaikkapa viisi vuotta sitten ei ollenkaan samalla tavoin edes keskusteltu. Samalla myös yleisö on tullut hyvin kärkkääksi, herkemmäksi tarttumaan organisaation viesteihin aivan yksittäisiä termejä ja sanavalintoja myöten. Samalla tavalla kuin yksilöiden kohdalla, on nostettu parrasvaloihin myös organisaation tekoja (hyviä ja pahoja...) kymmenen, viidentoista vuoden takaa. Ehkä tuota mainitsemaasi oppimista voisi sallia myös yhteisöille - ilman teilaamista, "miksette puuttuneet asioihin"-kommentteja. Meidän kaikkien tulisi etenkin näinä aikoina keskittyä siihen hyvään kehitykseen, mitä joka puolella on nähtävissä. Samalla tietysti ainakin itse iloitsen siitä, että keskustelujen lisääntyessä myös kipeät asiat uskalletaan varmasti aiempaa rohkeaOpitaan yhdessä, annetaan anteeksi ja katsotaan eteenpäin, eikö :-)
Hyvää pohdintaa hyvästä kirjoituksesta. Itselleni on myös muodostunut ajatussordiino, jonka kautta suodatan lähes kaiken puheen ja viestinnän. Tämä on varmasti hyvä, mutta vie jatkuvasti aivokapasiteettia, kun pyörii kaksi kovalevyä samanaikaisesti.
PoistaKiitos kommentista Karoliina!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, yhteistyötä, avoimuutta ja sallivuutta tarvittaisiin. Se, että asioista ja virheistä on mahdollisuus oppia ja kehittyä paremmaksi, on yhteinen etu. Sen pitäisi myös olla yhteinen tavoite. Muiden nujertaminen, syyttely tai leimaaminen ei johda mihinkään yhteiseen hyvään. Keskustelun idea ihan alunperin jo on ollut yhteisesti pohtia yhteiskunnallisia asioita ja sitä, miten asioita voidaan parantaa entisestään. Siihen tarvitaan erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia, joita pitää jatkossakin uskaltaa esittää.
Tärkeä aihe ja hyvät kommentit! Tuli mieleen surullinen tapaus muutaman vuoden takaa, kun muotisuunnittelija hölmöyksissään arvosteli lennolla imettävää naista somessaan. Teko oli nykypäivänä tyhmä, mutta ei lainkaan niin kammottava mikä siitä seurannut haloo oli. Ja tämän kohun lopputulos oli surullisin mahdollinen. Mistä tämmöinen käytös kumpuaa, että avoimesti solvataan ja vihataan tuntematonta ihmistä? Ääripäät kärjistyy politiikkaa myöten (ja etenkin siellä) hyviin ja huonoihin, oikeisiin ja vääriin, meihin ja niihin muihin. Voisikohan tuommoisen julmuuden joskus lopettaa? Voisiko internettiin asettaa pääsykokeet?
VastaaPoistaTotta Riikka! Olin unohtanut koko tapauksen. Muotisuunnittelija teki tyhmästi, mutta siitä ajattelemattomuudesta seurannut julkinen höykytys ja vainoaminen oli hyvin julmaa. Kaukana rakentavasta vuoropuhelusta.
Poista