Muistanko oikein?
Maanantai aamu. Työpöytä on täynnä erinäisiä paperipinoja,
tulosteita kokouksista, ohjeita, nuotteja, asiakirjoja ja muistiinpanoja,
kasapäin ”limalappuja” täynnä puhelinnumeroita, osoitteita ja muita tärkeitä
huomioita. Työpiste näyttää räjähtäneeltä. Pään sisällä tuntuu olevan samanlainen
kaaos.
Aamu alkaa sähköpostien läpikäymisellä. Paljon asioita
odottaa kommentointia ja vastauksia. Onneksi muutaman voi poistaa sen kummemmin
reakoimatta.
Sitten alkaa työlistan läpikäyminen. Muistinko varata
virittäjän? Onko kaikille keikkalaisille hotelli? Entä muistinko lähettää
seuraavan viikon keikkalaisille kaiken tarvittavan infon sekä nuotit? Oliko
loppukaudella vielä tarvetta lisäsoittajille? Ja sitten se harpun huolto.
Olenko jo sopinut kuljetukset? Miljoona
asiaa pyörii päässä. Uusi
konserttipaikka pitäisi jossakin välissä käydä tarkistamassa tilojen sopivuuden
puolesta. Ja mikä olikaan tämän viikon kattaus…sainko kapellimestarilta
kattauskartta toivetta? Koitan muistella ja etsiä. Kattaus pitää olla tehtynä
ennen harjoituksia. Ja kuinka paljon tuleekaan olemaan roudauksia kappaleiden
välissä. Ai niin, ja tänään saamme toimistoon uuden harjoittelijan. Muistanko
edes nimeä…
Priorisoi,
priorisoi……. kyllä kyllä, näin teen. Kokoan tehtävälistoja ja koitan saada
aivot ojennukseen. Siitä huolimatta huomaan että asioita unohtuu, ne katoaa
hiljaa kaikkeen taustahälyyn, sumuun, kunnes tulevat perä edeltä vastaan. Ai niin,
tämäkin asia jäi hoitamatta. huoh.
Oma työni on täynnä pieniä käytännön asioita. Ja suurin
huoleni tässä asioiden sekamelskassa on oman muistin riittävyys, ovatko aivoni
mahdollisesti ylikuormittuneet? Muistinko hoitaa kaikki tärkeät asiat
määräajassa? Kauden ollessa täydessä käynnissä on melkein mahdotonta koittaa enää
visioida tulevaa, vaikka sekin kuuluisi olennaisena osana työkenttääni. Usein
hyppään seuraavan kauden suunnitteluun vasta siinä vaiheessa kun kausi on jo
rakennettu, mikä ei tietenkään ole ideaali tilanne. Vasta siinä vaiheessa
saatan huomata että toisten suunnittelema ohjelma ei toimi halutulla tavalla
tai halutussa paikassa.
Monien yhtäaikaisten toimintojen muistaminen on varmaankin
itse kullekin haastavaa. Siksi tämä aihe kiinnostaa. Työhyvinvointi ja aivojen
toiminta.
Miten siis saisin asiat paremmin järjestykseen ja muistin toimimaan sakkaamatta?
Etsin tähän vastausta mm. Pidä aivosi kunnossa- kirjasta,
jonka asiantuntija ja kirjoittajakaartiin kuuluvat Timo Erkinjuntti neurologian
professori, Marja Hietanen kliinisen neuropsykologian dosentti, Miia Kivipelto
neuroepidemiologian dosentti, Timo Strandberg geriatrian professori sekä Maarit
Huovinen lääketieteen toimittaja. Sekä Eino Nykäsen kirjasta Eroon
työstressistä.
Tammikuussa työnantajamme tarjosi meidän koko
toimistotiimille Firstbeat mittauksen. Myös tämä hyvinvointianalyysi tarjosi
oivan työkalun oman työhyvinvoinnin tarkasteluun.
Mitä hyvinvointianalyysi kertoo? |
Eino Nykänen avaa kirjassaan stressin lyhyen oppimäärän
seuraavasti; Stressi on ylihälytystila. Se on kiihtymystila, joka alkaa usein
psyykkisenä ja johtaa myös elimistön kiihtymiseen. Sekä hyvät että ikävät asiat
stressaavat ihmistä.
Miten pitkittynyt stressi sitten vaikuttaa muistiin? Tutkimuksia kroonisen stressin vaikutuksesta on vähän. Tulosten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että stressi heikentää oppimista ja mieleen painamista. Viitteitä on myös mieleen palauttamisen heikentymisestä. (Pidä aivosi kunnossa s.112)
Kiti Müller, tutkimusprofessori, (Aivot ja työ- tutkimuskeskus,
Työterveyslaitos) kirjoittaa seuraavasti:
Nykypäivänä kännykkä ja tietokone mahtuvat samaan
laitteeseen kämmenelle ja taskuun. Työtä tehdään paikasta ja ajasta
riippumattomasti. Aivotyön on sujuttava kaikkina vuorokauden aikoina. Joka
viides alle 35-vuotias kokee muistivaikeuksien haittaavan työntekoa. Tässä
iässä työmuistin toimintavarmuuden pitäisi olla parhaimmillaan. Oireilun
taustalla saattaa olla informaation liian suuresta määrästä johtuva
kognitiivinen kuormittuminen (engl. information fatigue syndrome). (Pidä aivosi
kunnossa s. 110)
Aivojen venymiskyky ei ole ääretön. On koitettava varoa ylikuormittamista liiallisella informaatiolla. Kirjassa Pidä aivosi kunnossa todetaankin että aivoja täytyy hoitaa, huoltaa ja suojella (s.103)
Samansuuntaista informaatiota sain myös tammikuussa tehdystä Firstbeat mittauksesta.
Laite oli kehossa
kiinni kolme vuorokautta. Olin suunnitellut mittausjaksoksi kauden ensimmäisen
konsertti periodimme. Alkuviikon maanantaista keskiviikkoon. Tuona aikana laite
mittasi sykevaihtelusta mitä moninaisempia arvoja; kalorinkulutuksesta,
askelista, stressireaktioiden määrään, aina sinne palautumiseen saakka. Mittaus antoi arvokasta tietoa kehon reagoinnista
stressiin ja siitä palautumiseen.
Palautumisjaksoja ei tämän tuottajan arjessa juurikaan ollut
päiväsaikaan. Vasta yöllä tapahtui palautumista, mutta mittausjaksoni aikana
palautuminen laski lähtötasosta huomattavasti.
Syynä lienee mittausjakso eli maanantaina alkava harjoitusperiodi
joka huipentui konserttiin keskiviikko iltana. Torstai onkin usein työviikkoni
raskaimmalta tuntuva päivä, koska palautumista ei tapahdu riittävästi
työntäyteisen alkuviikon ja konsertti illan jälkeen.
Tässä mittauksessa kuten myös lukemissani kirjoissa annetaan ymmärtää että riittävä yöuni, terveellinen ruokavalio, sekä liikunta auttavat pitämään aivot vireänä, vähentämään stressiä sekä auttavat palautumaan arjen haasteista.
Pidä aivosi kunnossa kirjassa suositellaan työpäiviin lepohetkiä. Aivotyö vaatii taukoja 2-4 tunnin välein. Ja koska aivot tarvitsevat runsaasti energiaa, ei lounasta saisi koskaan jättää väliin. Välillä on hyvä sulkea matkapuhelin ja sähköposti, lähteä vaikka ulos ja kiertää kortteli.
Koska hyvinvointianalyysin mukaan minulla ei ollut riittävästi palautumista työpäivän aikana, otin työkoneelle taukojumppa ohjelman. Se keskeyttää työt kerran tunnissa ja liikunnan ohella saan myös ajatukset pois työnteosta muutamaksi minuutiksi. Jo muutaman minuutin palautuminen päivällä auttaa kehoa palautumaan nopeammin myös yön aikana. Lisäksi minulle suositeltiin iltapalan syömistä noin tunti ennen nukkumaan menoa, niin että keholla on riittävästi energiaa myös lepoon ja yön aikaiseen palautumiseen.
Kaikki Pidä aivosi kunnossa - kirjan asiantuntijat painottivat samoja asioita kysyttäessä miten aivot pidetään kunnossa:
*Syö terveellisesti, kasvispainotteista/ välimerellistä
ruokaa
*Liiku säännöllisesti ja pidä paino kurissa
*Seuraa verenpainettasi sekä veren kolesteroli- ja
sokeriarvoja
*Ole aktiivinen ja avoin uusille asioille, vaali sosiaalisia
kontakteja
*Nuku riittävästi
Vaikka digiaika on tuonut työpaikoillemme informaatioähkyn
ja vaaran aivojen ylikuormittumiselle, löytyy apukin onneksi läheltä muutaman
näppäimen päästä. Siitä alla muutama esimerkkilinkki.
Eija Keräsen Operotus
Oyn sivuilla mainitaan mm. että ajattelu, pohdinta, ideointi, uuden opettelu ja
turhien riskien välttäminen pitävät aivot kunnossa.
Ei siis ihme että muuten työssä niin ryytynyt tuottaja tuntee suurta innostusta opiskelua kohtaan. Mahtavaa päästä hetkeksi irti työympyröistä ja oppia uutta!
Ei siis ihme että muuten työssä niin ryytynyt tuottaja tuntee suurta innostusta opiskelua kohtaan. Mahtavaa päästä hetkeksi irti työympyröistä ja oppia uutta!
Lähteet:
Kannattaa lukea myös Totta vai tarua aivoista työssä. Ilmestynyt Aivoterveys-lehdessä 3/2018.
Eino Nykänen, Eroon työstressistä, WSOYpro
Oy, 2009, Jyväskylä
Timo Erkinjuntti, Marja Hietanen,
Miia Kivipelto, Timo Strandberg, Maarit Huovinen; Pidä aivosi kunnossa, WS
Bookwell Oy 2009, Juva
Petra Lujala,
Nuotistonhoitaja-Tuottaja
Kiitos Petra! Tärkeä aihe! Kyllähän nämä kaikki tavallaan "tietää", eli ravinnon ja levon merkitys jne., mutta aina ei tosiaan muista esim. tauotusta työpäivän aikana, tai tule vaan toimittua parhaan tiedon mukaan. Loistava vinkki tuo "pakotettu" ajastettu taukojumppa, olet edelläkävijä. :)
VastaaPoistaKuulin myös toiselta taholta tuosta kehon mittauksesta, kiinnostavaa. Olen myös itse huomannut tuon palautumisen tärkeyden, aina ei voi "vetää sata lasissa" eikä monien aivolohkojen käytöstä palaudu aivan hetkessä. Vaikka työt veisivät mukanaan, tämä on hyvä muistaa. Kulttuurituottajan työssä hyvin tärkeä pointti.
Pian nähdään taas uuden äärellä, työn iloa!
Surullista miten tutun kuuloista. Vaikka tämä ammatti onkin ihana, on jatkuva muistin ylikuormittuminen kuluttavaa, mutta ennen kaikkea se on luovuutta ja ajattelua tappavaa! Ainakin itselläni tämä kaiken muistamisen stressaaminen aiheuttaa entistä pidempiä työpäiviä ja sitä etten pidä taukoja olleenkaan, eli tiedostamattani pahennankin jatkuvaa oranvanpyörää.
VastaaPoistaNykyisellä työpaikallani meillä on kaikkien koneilla asennettuna mainitsemasi kaltainen taukojumppaohjelma ja myös minä olen kokenut, että se on kerrassaan ihana! Olen myös alkanut opetella lounastaukoja ja olen kokenut niiden ihmeitä tekevän vaikutuksen jo vain muutaman viikon aikana.
Hyvän unen, liikunnan ja terveellisen ruokavalion hyvinvointia edistävä vaikutus, tuskin on kenellekään uutta, mutta eipä työstressin olessa pahimmillaan tule ajateltua rauhallisia unia tai salaattilounaita, vaan usein on uni se kaikki aika mitä siihen ehtii käyttää ja lounas kourallinen sipsejä syötynä matkalla paikasta toiseen. Hoen aina että tämä ala on ammatti ja siihen on suhtauduttava sen mukaisesti, toivottavasti opin itsekin tämän oman mantrani!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi miten tosiaan tutun kuuloista! Tuo palautumisen taito lienee ihan kriittistä – itsekään en sitä ihan hallitse, tuntuu että ylivireystila jää helposti päälle ja koiran kanssa ulkoillessakin pitää kuunnella radio-uutisia tai sitä kaikkein kiinnostavinta podcastia – ja eihän se silloin palauta, eihän. Nykypäivän infoähkyssä ja viriketulvassa sekin on taito, joka pitänee ehkä aivan erikseen opetella – tai ainakin tietoisesti hakea juuri ne konstit, jotka itseä palauttaa. Oli se sitten lukeminen, aivottoman hömpän katsominen telkkarista, hikitreenit kuntosalilla tai sienestysretki lähimetsään. Olen omassa työhistoriassani myös pohtinut paljon sitä, minkälaisia valmiuksia itsensä ja oman työnsä johtamiseen on olemassa – mitä tarjoaa työnantaja, mitä työkaluja, ja millä aikataululla, itse voi erilaisia valmiuksia omaan stressinhallintaan ja omaan työhön etsiä? Nyt kun olemme itse kukin kotona, karanteeneissa ja etätöissä, tuntuu että nämä valmiudet (tai ehkä ennemminkin erityisesti niiden puute…) korostuvat. Stressinhallintavalmiuksia ja oman työn organiseeraamista varmasti kaivataan enemmän kuin koskaan ennen ja kovalevy tuntuu täyttyvän jo siitä, että joutuu ehkä ottamaan hallintaan aivan uudenlaisia kommunikointitapoja ja työkaluja tehtäviensä hoitamiseksi…
VastaaPoista